Arkisto: Pääkirjoitukset

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 4/2021 – Suomessakin on vihdoin saatu nauttia tanskalaisen Tove Ditlevsenin tuotannosta. Ditlevsen kirjoitti 1960–1970-lukujen vaihteessa trilogian lapsuudestaan, nuoruudestaan ja avioliitostaan. Tanskalaisessa Wikipediassa Ditlevsenin teossarjan osia luonnehditaan sanalla erindring, ’muistelma’. Sarjan kolmannen osan ilmestyttyä Ditlevsenin ex-puolisoiden lesket uhkasivat haastaa kirjailijan oikeuteen kunnianloukkauksista ja kritiikeissä moitittiin kirjailijaa iilimatomaisesta hyväksikäytöstä.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 3/2021 – ”Elokuva on uni jonka uneksimme yhdessä”, on Jean Cocteau sanonut. Pandemia-aikana Cocteaun lause tuntuu erityisen viiltävältä. Kun katsomot ovat rajoitusten vuoksi lähes tyhjiä, puuttumaan jää yhteinen hengitys, sydämensyke, liikutuksen ja ilon aaltojen vyöryntä.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 2/2021 – Mistä puhumme, kun puhumme kirjailijan ammatista? Yksinkertaisin vastaus on ilmiselvä: taiteilijan työstä ja kutsumuksesta. Mutta parin viime vuoden aikana kirjailijan ammatin määrittelystä on tullut myös kulttuuripolitiikan väline.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 1/2021 – Otsikko on lainaus Eeva-Liisa Mannerin runosikermästä Kambri vuodelta 1956, sen kolmannesta runosta, jonka otsikko on (Myöhäiset kirjat). ”Ahkerilla eläimillä” runoilija tarkoittaa ihmisiä. Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 4/2020 – Aivan alkuun tärkein: emme vastusta äänikirjaa. Tietenkään. Suomen Kirjailijaliitto on ottanut syksyllä 2020 kantaa ainoastaan siihen, miten äänikirjoista kertyy tuloa kirjailijoille. Media oli kysellyt liitolta jo pidemmän aikaa tietoja äänikirjan tuotoista, samoin jäsenistö. Kesällä 2020 tehty selvityksemme antoi vastauksia näihin kysymyksiin.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 3/2020 – Kun pohdimme Kirjailija-lehden teemoja viime vuonna, emme osanneet odottaa, mihin asentoon maailma heilahtaisi. Ajattelimme silloin teemaa ”kirjailijan polut” enemmän symboliselta kannalta. Nythän rajat ovat sulkeutuneet tiukasti ympärillemme. Polut tuntuvat kiertävän kehää tai päättyvän umpikujaan.

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 2/2020 – Elämme kielten välissä. Mekin, joille alueemme valtakieli on äidinkieli. Kirjoitamme paitsi kielessä myös kieltä vastaan. Uuden ilmaisun etsiminen tai sanojen antaminen sanattomalle on sitkeässä aineessa tempoilemista. Me kirjoittajat jaksamme kuvitella kielen olevan jaettavissa ja ymmärrettävissä vielä sittenkin, kun rakastuneet ovat jo uupuneet.

PÄÄKIRJOITUS 1/2020 – Vauvanruoka, kotiruoka, kouluruoka, työpaikkaruoka, armeijaruoka, laitosruoka – syöminen yhdistää kaikkia maailman ihmisiä siitä hetkestä lähtien, kun synnymme. Ruoka ei ole pelkästään yksityinen eikä itse valittavissa oleva asia; me kaikki syömme elämämme aikana myös muiden valmistamaa ruokaa, muiden suunnittelemien ruokalistojen mukaan.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 4/2019 – Minulla on kotonani lukuisia kirjahyllyjä. Ja lisäksi minulla on Ihanimpien Kirjojen Hylly. Ihanimmista kirjoista monet ovat runokokoelmia. Niihin voi palata aina uudestaan, ja monet niistä on rakastettu risoiksi. Miten monta kertaa olen ehtinyt kulkea Eeva-Liisa Mannerin seurassa Tämän matkan? Runon lukeminen ei vie kauan, mutta runossa viipyminen voi viedä koko elämän mitan.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 3/2019 – Rauha S. Virtasen muistotilaisuudessa tänä keväänä käsitin, miten kirjallisuus rakentaa paikkoja meihin. Kun ystävät ja omaiset muistelivat vahvaa, lämmintä ja väkevästi kantaa ottanutta Rauhaa, minä ajattelin Seljan taloa. En koskaan tavannut sen luojaa, joka kuitenkin oli yksi elämäni tärkeistä vaikuttajista.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 2/2019 – Otsikko on sitaatti Hanna Nikkasen tähän lehteen kirjoittamasta Vieraskynä-artikkelista. Nikkanen arvelee, että tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset aletaan nähdä tarkemmin, taide pystyy näyttämään paitsi kriisin, myös siitä versovat mahdollisuudet.

PÄÄKIRJOITUS 1/2019 – ”Kirjailijan työ on raskasta työtä, paljon siinä täytyy ponnistaa henkensä voimia, paljon rasittaa aivojaan ja hermojaan. En luule, että rahallinen palkka ylipään siihen verraten on suuri.” Näin kirjoitti Minna Canth kirjeessä pastori Elis Bergrothille 27.9.1886.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 4/2018 – Olen saanut tänä syksynä lähes pelkästään ilmaiskeikkapyyntöjä.
Tämä voi osittain johtua siitä, että olen kertonut Lukukeskukseen, etten ota keväälle keikkoja, koska keskityn kirjoittamaan uutta kirjaa. Palkan maksuun valmiit tahot osaavat yleensä lähestyä Lukukeskusta – muut ottavat yhteyttä suoraan kirjailijaan.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 3/2018 – Viro on lyhyt sana ja pieni maa. Lähes jokaisella suomalaisella on oma Vironsa – ja Eestinsä. Kun olin työssä Otavan tietokirjaosastolla 1990-luvun alussa, vakiinnutimme nimen Viro nopeasti käyttöön, vaikka se virolaisille itselleen viittaa lähinnä Virumaahan, osaan suuremmasta kokonaisuudesta nimeltä Eesti. Viro-nimen käyttämisellä tehtiin selkeä ero neuvostokauteen.

Kuva: Tomi Kontio

PÄÄKIRJOITUS 2/2018 – Innostus, ilo, leikki. Mahtuvatko ne suomalaiseen mielenmaisemaan, mahtuvatko ne kirjalliseen kulttuuriin tai siihen, miten taiteilijat puhuvat itsestään ja työstään? Teatterintekijät puhuvat usein leikistä; Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Alexander harjoitellaan Hamletia, ja näyttelijät kokevat olevansa etuoikeutettuja saadessaan leikkiä kaiket päivät. Leikin lähtökohta on luovuuden rajoittamattomuus ja lupa uppoutua itse luotuun maailmaan niin pitkäksi aikaa kuin leikkijästä tai leikkijöistä oikealta tuntuu.