Murroksessa

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio

 

Aivan alkuun tärkein: emme vastusta äänikirjaa. Tietenkään.

Suomen Kirjailijaliitto on ottanut syksyllä 2020 kantaa ainoastaan siihen, miten äänikirjoista kertyy tuloa kirjailijoille. Media oli kysellyt liitolta jo pidemmän aikaa tietoja äänikirjan tuotoista, samoin jäsenistö. Kesällä 2020 tehty selvityksemme antoi vastauksia näihin kysymyksiin. Selvitys on konkreettinen väline, jolla painetusta kirjasta saatavia tuloja on päästy vertaamaan äänikirjasta saataviin.

Konkretia on avainsana murrostilanteessa, johon olemme tulleet. Selvityksemme julkistamista seuranneessa keskustelussa kustantajapuolelta ilmaistiin huoli ”vastakkainasettelusta”. Suomen Kirjailijaliiton jäsenet ovat äskettäin toteutetussa jäsenkyselyssä toivoneet edelleen äänikirjakysymyksen esillä pitämistä. ”Vastakkainasettelua” ei ole se, että sisällön tekijöiden näkökulmaa tehdään näkyväksi. On aivan luonnollista, että intressit voivat olla osin vastakkaisia. Kun tämä on todettu, voidaan alkaa pohtia, miten asiat ratkaistaisiin mahdollisimman hyvin kaikkien kannalta. Se tapahtuu vain avoimuuden kautta. Myös kirjailijoilla on lupa ja oikeus puhua kirja-alan asioista.


”On aivan luonnollista, että intressit voivat olla osin vastakkaisia. Kun tämä on todettu, voidaan alkaa pohtia, miten asiat ratkaistaisiin mahdollisimman hyvin kaikkien kannalta.”


Vuosi 2020 on ollut nopeutetun kehityksen aikaa. Koronakriisi paiskasi meidät kaikki uuteen tilanteeseen. Kirjailijakunnassa se on koetellut erityisesti vapaita kirjailijoita, jotka rakentavat tulonsa paitsi kirjoittamisen myös esiintymisten varaan. Varsin hyvin toimeen tullut kirjailijakin on joutunut äkkiä tyhjän päälle, kun esiintymiset ovat loppuneet kokonaan. Huoli ensi vuoden toimeentulosta on monella suuri.

Tiedostamme, että kirjailijoiden tilanteet ovat erilaisia. Kaikki eivät halua puhua rahasta. Kaikkien elanto ei myöskään ole kirjoittamisesta kiinni. On silti syytä kiinnittää huomio puhtaaseen jakopolitiikkaan: siihen, että äänikirja tuottaa kirjailijalle arviolta viidenneksen siitä mitä painettu kirja. Äänikirjaprosenttien vaihteluväli on suuri ja käytännöt kirjavia. Kirjailijat tarvitsevat tietoa, mutta sitä on niukasti tarjolla.


”Kirjailijat tarvitsevat tietoa, mutta sitä on niukasti tarjolla.”


Kustannusalan antamien tietojen mukaan kirjat ovat käyneet hyvin kaupaksi tänä vuonna, niin painettuina kuin äänikirjoinakin. Tämä on todella hyvä uutinen koronakurimuksen keskellä. Kirjailijaliitto haluaa tässä tilanteessa kiinnittää huomiota kustantajien toteamukseen ”digi ei kannibalisoi printtiä”, mikä tarkoittaa, että äänikirja ja e-kirja eivät veisi ostajia painetulta kirjalta vaan että digitaalisen puolen lisäys tulisi plussaksi painetun kirjan myynnin päälle.

Onko todella näin? Esimerkiksi Nextory markkinoi tuotteitaan toistamalla sanoja ”lue ilmaiseksi”. Kenen eduksi koituu kuluttajan totuttaminen ilmaisuuden mielikuvaan? Kustantajan edustaja arvelee toisaalla lehdessämme, että painettua kirjaa myydään vielä ainakin kymmenen vuotta. Se on melko lyhyt aika verrattuna kirjan 500-vuotiseen historiaan. Tyydymmekö toteamaan tämän?


”Kenen eduksi koituu kuluttajan totuttaminen ilmaisuuden mielikuvaan?”


Suomen Kirjailijaliitto on perustamisestaan saakka pyrkinyt parantamaan vapaana kirjailijana toimimisen ehtoja ja keskustelemaan niistä kaikkien osapuolten kanssa. Kuluttajat, kustantajat ja kirjailijat toimivat kaikki Suomessa hyvin pienillä markkinoilla. On löydettävä yhdessä keinot säilyttää monimuotoinen, elävä kirjallinen kulttuuri viiden miljoonan asukkaan maassa. On luotava mallit, joilla luovan työn tekijöille turvataan kohtuullinen tuotto teoksistaan.

Kirjailijaliitolla on myös konkreettinen ehdotus, josta voimme yhdessä aloittaa keskustelut. Kirjataan sopimuksiin painetulle kirjalle pieni etumatka. Kirjan ilmestyessä ensin painettu, ja vasta vähän myöhemmin digitaalinen.

 

Sirpa Kähkönen
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja