Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio
Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio
Otsikko on lainaus Eeva-Liisa Mannerin runosikermästä Kambri vuodelta 1956, sen kolmannesta runosta, jonka otsikko on (Myöhäiset kirjat). ”Ahkerilla eläimillä” runoilija tarkoittaa ihmisiä.
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Kokoelmasta Tämä matka (1956) lähtien hän kirjoitti syvästi filosofista ja samalla konkreettisin luonnonkuvin kommunikoivaa runoutta. Mannerin ajattelu ihmisen ja eläimen, tai ylipäätään ihmisen ja muun luonnon suhteesta tulee hätkähdyttävän lähelle nykyihmistä ja poikkeusaikaa, jossa elämme.
”Mannerin ajattelu ihmisen ja eläimen, tai ylipäätään ihmisen ja muun luonnon suhteesta tulee hätkähdyttävän lähelle nykyihmistä ja poikkeusaikaa, jossa elämme.”
Manner luonnehti ihmistä paitsi ahkeraksi eläimeksi, myös viekkaaksi eläimeksi, joka on noussut kahdelle jalalle. Hän kirjoittaa: ”he ovat ahkerat eläimet, heillä on etevät sormet, / jotka osaavat laskea viiteen ja virittää kielen, / ei soittimeksi vaan surmaamista varten.”
Meillä on monenlaisia näkemyksiä siitä, mikä on ihmisen paikka ja osa maailmassa. Kun tämän lehden numero keskittyy eläimeen temaattisesti, tarkoituksena on kunnioittaa kirjailijoiden filosofista ajattelua ja taiteellista tutkimustyötä niin Suomessa kuin koko maailmassakin. On tärkeää havaita, että runoudessa ja ylipäätään kaunokirjallisuudessa voidaan nostaa esiin filosofisia teemoja ja tutkia ihmisyyden ja olemassaolon keskeisimpiä perusteita.
Niinpä Eeva-Liisa Manner nosti esiin jo 65 vuotta sitten teemoja, jotka ovat nyt valtavirtaistumassa ja nousemassa laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ihmisen ja eläimen suhteen tarkastelu on välttämätöntä niin filosofisessa, taloudellisessa kuin lääketieteellisessäkin katsannossa. Kaunokirjallisuus voi olla olemassaolon tutkimusta, jonka vaikuttavuutta ei mitata vuosikvartaaleissa. Tämä matka -kokoelman kaltainen perustava teos voi tavoittaa lukuisia sukupolvia ja näennäisesti yksinkertaisin sanavalinnoin ja kuvin muovata ajattelua, saada näkemään ja oivaltamaan.
”Kaunokirjallisuus voi olla olemassaolon tutkimusta, jonka vaikuttavuutta ei mitata vuosikvartaaleissa.”
Kaikessa ajattomuudessaan Eeva-Liisa Mannerin runous kommunikoi myös 2020-luvun ajattelun kanssa: Minna Salamin teos Aistien viisaus luo uutta teoriaa vallasta, joka on dendriittisesti eli puumaisesti haarautuvaa ja yhteyteen pyrkivää – ja juuri samat dendriittiset kuviot nähdään toistuvasti Mannerin kuvastossa. Manner myös puhuu runoissaan ruumiilla näkemisestä, konkreettisen ja abstraktin maiseman haltuunotosta ja ymmärtämisestä aistien kautta. Tämä on yksi keskeinen teema myös Salamin ajattelussa; kehollisen viisauden tunnustaminen.
Ajassamme etsitään nopeita ratkaisuja, pikaista mielihyvää, äkillisiä ilmiöitä. Sen vastapainoksi kaunokirjallisuus ja aivan erityisesti runous voivat synnyttää myös kymmenien vuosien mittaisia vaikutusketjuja. Suomen Kirjailijaliitto edistää mahdollisuutta toimia kirjailijana pienellä kielialueella, koska kirjallisuuden ja sen tekijöiden merkitys on korvaamaton vapaalle yhteiskunnalle.
Tämä matka -kokoelman avausrunossa todetaan: ”miten raskas on vaellus ilman taakkaa, / yksinäisyys ilman eläinten yhteisyyttä”. Pandemia-aika haastaa meitä pohtimaan, kuinka elämme tällä planeetalla nimeltä Maa, ja keitä ovat kumppanimme tällä matkalla nimeltä Elämä.
Sirpa Kähkönen
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja
