Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 4/2018 – Suomen Kirjailijaliiton jäsenmäärä on kasvanut 2000-luvulla voimakkaasti. Vielä 1960-luvun lopulla liitossa oli 400 jäsentä, ja 500 jäsenen rajapyykki rikkoutui vuonna 1980. 2000-luvun alusta jäsenistö on kasvanut noin 300 kirjailijalla, ja tämän vuoden lopussa liitossa on noin 800 jäsentä. Tällä vuosikymmenellä hakijoita on ollut vuosittain 50–90 ja keskimäärin noin puolet on hyväksytty jäseniksi.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 3/2018 – Työhuoneeni seinällä on valokuva tekijänoikeusjärjestö Kopioston perustamisasiakirjojen allekirjoitustilaisuudesta vuodelta 1978. Silloinen puheenjohtaja Jaakko Syrjä ja toimistonhoitaja Pirkko Pesola allekirjoittavat kuvassa perustamisasiakirjan liiton edustajina. Suomen Kirjailijaliitto oli keskeisesti perustamassa tänä vuonna 40 vuotta täyttävää Kopiostoa. Kopiosto perustettiin alkujaan hoitamaan oppilaitosten koko ajan lisääntyvää teosten valokopiointia ja kopioinnista tekijöille ja kustantajille maksettavan tekijänoikeuskorvauksen tilitystä.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 2/2018 – Suomen Kirjailijaliitto perustettiin kehittämään kirjailijantyön yleisiä aineellisia ja henkisiä edellytyksiä, edistämään suomalaista kirjallisuutta ja toimimaan suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä. Nämä liiton perustehtävät ovat ennallaan. Yksi tapa toteuttaa tätä perustehtävää on kirjailijan työskentelyn rahoittaminen. Erilaisten apurahojen myöntäminen sekä kirjailijan työskentelyä että työvälineitä varten on osa liitossa tehtävää työtä. Vuonna 2017 liiton apurahalautakunnat käsittelivät noin 500 apurahakemusta ja apurahoja myönnettiin yhteensä liiton kautta noin 400 000 euroa. Erilaisia apurahahakuja on vuoden mittaan kaikkiaan kuusi.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 1/2018 – Suomen perustuslaissa turvataan taiteen vapaus (16.3§). Taiteelle annettu vapaus tarkoittaa käytännössä taiteen harjoittamisen rajoittamattomuutta, oikeutta valita aihe, menetelmä ja ilmaisun tapa. Suomessa ja muissa länsimaissa on perinteisesti valtion ja taiteen välillä noudatettu etäisyyden periaatetta, jota kutsutaan kuvaavasti myös arm’s length -periaatteeksi. Periaatteen tarkoituksena on säilyttää taiteen itsenäisyys. Kun yhteiskunta rahoittaa taidetta, se ei puutu taiteen sisältöihin tai muotoon. Valtio ei määritä, mikä on rahoittamisen arvoista ja mikä ei, mikä on hyvää tai mikä huonoa taidetta, vaan valtio pysyttäytyy käsivarren mitan päässä.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 4/2017 – Liiton jäsenyyskriteerit ovat asia, joka on vuosien saatossa kiinnostanut mediaa: toisinaan uutisoinnin kohteena on ollut yksittäisten henkilöiden jäseneksi hakeminen, toisinaan kiinnostusta ovat herättäneet liiton jäsenyyskriteerit yleisemmin. Liiton säännöissä jäseneltä vaaditaan vähintään kaksi suomen kielellä kirjoitettua kaunokirjallista teosta ja teoksilta sellaista ammatillista ja taiteellista tasoa, että kirjoittajaa voi pitää kirjailijana. Kirjailijan työhön ei ole koulutusta, joka pätevöittäisi ja joka voisi olla jäsenyyden ehtona, kuten on laita monissa muissa ammatillisissa yhdistyksissä. Kaikkien hakijoiden teokset luetaan huolella ja ammattilaisuuden taso arvioidaan liiton johtokunnassa.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 3/2017 – Olen ollut liiton toiminnanjohtajana nyt seitsemän ja puoli vuotta. Toisinaan eri yhteyksissä on yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien kanssa tullut puhetta liiton pitkästä historiasta ja perustamisajankohdasta 1800-luvun lopulla. Minulta on kysytty liiton historiateoksesta: miltä ajalta liiton historia on kirjoitettu? Olen joutunut vastaamaan, ettei sitä ole tehty miltään ajalta – mutta onneksi olen samaan hengenvetoon voinut lisätä, että vuonna 2017 on. Silloin on kirjoissa ja kansissa liiton ensimmäiset 120 vuotta. ”Suutarin lapsilla ei siis ole kenkiä”, ovat jotkut todenneet.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 2/2017 – Kirjoitin edellisessä Kirjailija-lehdessä 1/2017 eläkevakuutusjärjestelmän ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista nykyisen tilanteen korjaamiseksi. Liitto on yhdessä muun muassa Suomen Taitelijaseuran kanssa esittänyt ei-työsuhteisen taiteilijan apurahojen ja taiteellisesta työstä saatavien tulojen eläkevakuuttamista kokonaisuudessaan MYEL-vakuutuksen eli maatalousyrittäjien eläkelain piirissä. Vuoden 2016 lopulla työnsä aloittanut opetus- ja kulttuuriministerin, sosiaali- ja terveysministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteinen työryhmä jätti raporttinsa vähän ennen pääsiäistä ja teki ehdotuksia luovien alojen vahvistamiseksi Suomessa. Professori Anne Brunilan luotsaama monialainen työryhmä oli kartoittanut esteitä luovien alojen kehittymiselle ja teki konkreettisia ehdotuksia luoviin aloihin liittyvän elinkeinotoiminnan ja työllisyyden kehittämiseksi.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 1/2017 – Kirjoitin kolme vuotta sitten Kirjailija-lehdessä 1/2014 kuulumisia sosiaali- ja terveysministeriön luovien alojen asioita selvittäneestä työryhmästä, joka oli juuri jättänyt loppuraporttinsa. Työryhmässä oli esillä kirjailijoiden ja muiden niin sanottujen vapaiden, ei-työsuhteisten, taiteilijoiden eläkeasiat. Työryhmän enemmistön kantana oli, ettei eläkeasioissa ole ongelmaa. Eriävän mielipiteen jättivät itseni lisäksi Taidemaalariliiton edustaja sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön edustaja – tahot, joilla on paras asiantuntemus taitelijoiden asioista. Eläkeasioita on tuon tyrmäyksen jälkeenkin pidetty esillä – viimeksi esittelin eläkejärjestelmän ongelmia Säätytalolla niin sanotussa kulttuuriministerin pyöreän pöydän tilaisuudessa tammikuussa. Kirjailijoiden näkökulmasta eläkevakuutusjärjestelmässä on kolme isoa ongelmaa.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 4/2016 – Kirjallisuuden vientikeskus FILI tiedotti syksyllä, että suomalaisen kirjallisuusviennin arvo nousi viime vuonna 8 % edellisvuoteen verrattuna. Suomen teemamaasatsaus Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2014 näyttää kannattaneen, sillä kyseessä on uusi ennätys. Kirjallisuus ei ole tavanomaista vientitavaraa. Keuruulla tai Porvoossa ei lastata rekkoja täyteen kirjoja ja viedä niitä Eurooppaan tai laivata konteissa ison rapakon taakse. Kirjallisuuden vienti on monimutkaisempi kuvio.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 3/2016 – Kööpenhaminan yleisessä pohjoismaisessa kirjailijakokouksessa laadittiin ja allekirjoitettiin tärkeä julkilausuma. Julkilausuma koski korvausta, joka tulisi maksaa kirjailijoille julkisista kirjastoista tehdyistä lainoista, sekä korvausta niin sanotuista kirjabaareista tehdyistä lainoista. Kööpenhaminan kokous pidettiin toukokuussa 1919. Suomen Kirjailijaliiton delegaatioon tuossa kokouksessa kuuluivat kirjailijat Eino Kalima, Aino Kallas, Larin-Kyösti, Arvid Lydecken ja Anna-Maria Tallgren.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 2/2016 – Huhtikuussa Kirjailijaliiton kevätkokous kokoontui Villa Kiveen käsittelemään liiton 118. toimintavuoden vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen. Liiton jäsenistö oli jälleen hyvin liikkeellä. Jo useana vuotena olemme toimistossa jännittäneet, mahdummeko enää Villa Kiveen vai etsimmekö lennosta isommat tilat kokoontumiselle. Toistaiseksi olemme juuri ja juuri mahtuneet – sopu sijaa antaa.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 1/2016 – Kolmekymmentä vuotta sitten 20.2.1986 Suomen Kirjailijaliiton yhteyteen perustettiin erillinen toimintayksikkö, Kirjallisuuden edistämiskeskus. Edistämiskeskuksen asioita ja taloudellisia päätöksiä hoitamaan nimitettiin viisijäseninen valtuuskunta, jossa oli alusta asti mukana myös suomenruotsalaisten kaunokirjailijoiden edustus.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 4/2015 – Vilkas toimintavuosi lähestyy jälleen loppuaan ja katseet kääntyvät tulevaan vuoteen. Vuosi 2016 on liiton 119. toimintavuosi. Kirjailijaliitto perustettiin kehittämään kirjailijantyön yleisiä aineellisia ja henkisiä edellytyksiä, edistämään suomalaista kirjallisuutta ja toimimaan suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä. Nämä ovat liiton perustehtäviä edelleen, kivijalka, jonka varassa toimintaa tehdään ja kehitetään.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 3/2015 – Heinäkuussa Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa jutussa, jossa vastakkain olivat Bazar Kustannus ja kirjailija Sofi Oksanen. Oksanen tuomittiin 35 000 euron vahingonkorvauksiin. Bazar oli vaatinut lähes 800 000 euron vahingonkorvauksia. Tapaus on kaikkiaan niin absurdi, että tuomion luettuani tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta kirjoittaa koko asiasta.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 2/2015 – Kirjailijan ammattia on Suomessakin harjoitettu iät ja ajat, mutta edelleen kirjailijan työn luonnetta näyttää melko usein olevan vaikea käsittää. Kirjailijoita pyydetään toistuvasti esiintymään ja kirjoittamaan ilman korvausta, siitä todistavat liitossa tehdyt kyselyt ja monet käydyt keskustelut. Kirjailijoiden työtä on kaunokirjallisen teoksen kirjoittaminen, sen monet helposti ymmärtävät. Myös muu kirjoittaminen on osa työtä.
