Tekijänoikeus

Tekijänoikeus on luovalla työllä ansaitsemisen perusta. Se suojaa kirjallista teosta ja antaa kirjailijalle yksinoikeuden määrätä teoksensa käytöstä. Se, joka haluaa käyttää teosta, tarvitsee siihen luvan tekijältä.

Tekijänoikeus muodostuu taloudellisista ja moraalisista oikeuksista. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluvat oikeus valmistaa teoksesta kappaleita, teoskappaleiden levittäminen ja teoksen julkinen esittäminen. Moraaliset oikeudet suojaavat tekijän persoonaa muun muassa siten, että tekijän nimi täytyy mainita teoksen yhteydessä hyvän tavan mukaisesti. Teosta ei saa myöskään muuttaa tai esittää tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla.

Tekijänoikeudesta säädetään tekijänoikeuslailla ja asetuksella sekä EU-direktiiveillä. Myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27. artiklassa käsitellään tekijänoikeutta:

”Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannostaan”.

Kuinka tekijänoikeus syntyy?

Tekijänoikeus ja tekijänoikeuden suoja syntyvät teoksen luomishetkellä suoraan lain nojalla. Saadakseen suojaa teoksen täytyy olla itsenäinen ja omaperäinen eli ylittää teoskynnys. Tekijänoikeutta ei tarvitse eikä voi rekisteröidä. Säilyttämällä itsellään alkuperäiskappaleen käsikirjoituksesta kirjailija voi osoittaa olevansa teoksen luoja.

Mitä tekijänoikeus suojaa ja mitä ei?

Tekijänoikeus suojaa taiteellisen ja kirjallisen teoksen persoonallista ilmaisumuotoa. Se on muodon suojaa. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen aihetta, ajatuksia eikä tietosisältöjä. Se ei myöskään rajoita keskustelua teoksista eikä estä kritiikin esittämistä.

Tekijänoikeussuojan kesto

Tekijänoikeus on voimassa tekijän koko eliniän ja 70 vuotta tekijän kuolemasta. Suoja-aika on sama koko Euroopan unionin alueella. Suoja-ajan jälkeen teokset ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.

Tekijänoikeuden luovuttaminen

Tekijä voi luovuttaa oikeutensa teokseen kokonaan tai osittain. Käytännössä tekijänoikeuksien kokonaisluovutus on harvinaista.

Tyypillisesti kirjailija luovuttaa ”viipaleita” tekijänoikeudestaan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Näitä viipaleita ovat muun muassa elokuvaoikeudet, oikeus dramatisoida teos kuunnelmaksi tai näyttämölle ja oikeus kääntää teos muille kielille. Kirjallisen teoksen erilaista käyttötavoista lisää sivulla Kustannussopimus ja muut sopimukset.

Tekstin käytöstä sovitaan etukäteen kirjallisesti

Kirjailijan luoma teos on hänen omaisuuttaan ja hän määrää sen käyttämisestä yksinoikeudella. Teoksen käyttämiseen tuleekin pyytää lupa tekijältä. Lupa täytyy pyytää aina etukäteen. Tiettyihin tilanteiseen luvan kirjallisuuden jälkikäyttöön voi pyytää kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanastolta, jolta saa myös kirjailijoiden yhteystietoja. Kaikesta tekstin käytöstä tehdään kirjallinen sopimus, jossa sovitaan käytön ehdoista ja maksettavasta korvauksesta. Joissakin tilanteissa käyttäjä voi tehdä sopimuksen tekijöitä edustavan järjestön, kuten esimerkiksi Sanaston kanssa.

Rajoituksia tekijän yksinoikeuteen

Tekijän yksinomaiseen oikeuteen määrätä teoksen käytöstä on tehty rajoituksia sivistyksellisistä ja muista tärkeistä yhteiskunnallisista syistä johtuen. Käyttö on tällöin mahdollista ilman tekijän lupaa.

Jokainen saa valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Laittomasti valmistetun tai yleisön saataviin saatetun teoskappaleen kopiointi on kuitenkin aina kielletty. Valtio maksaa tekijöille hyvitystä teosten yksityisestä kopioinnista.

Sitaattioikeus tarkoittaa, että julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Sallitun lainauksen laajuus kaunokirjallisuudessa täytyy harkita tapauskohtaisesti. Mainoskäyttö ei kuulu sitaattioikeuden piiriin.

Lisäksi tekijänoikeuslaki sisältää rajoitussäännöksiä, jotka koskevat opetus- ja tutkimustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.

Sopimuslisenssit

Sopimuslisenssillä tarkoitetaan teosten käyttöluvista sopimista keskitetysti tekijöitä laajasti edustavan, opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän järjestön kanssa. Sopimuslisenssijärjestö sopii teosten käytöstä edustamiensa tekijöiden puolesta. Tekijänoikeusjärjestö Sanasto myöntää lupia mm. kirjallisuuden julkiseen esittämiseen sekä kirjallisuuden tv- ja radiokäyttöön. Kopiosto myöntää lupia kopiointiin ja digitaaliseen käyttöön sekä av-teosten erilaisiin käyttötapoihin. Kirjailijaliitto on Sanaston ja Kopioston jäsenjärjestö.