Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio
Sirpa Kähkönen. Kuva: Tomi Kontio
Suomessakin on vihdoin saatu nauttia tanskalaisen Tove Ditlevsenin tuotannosta. Ditlevsen kirjoitti 1960–1970-lukujen vaihteessa trilogian lapsuudestaan, nuoruudestaan ja avioliitostaan.
Tanskalaisessa Wikipediassa Ditlevsenin teossarjan osia luonnehditaan sanalla erindring, ’muistelma’. Sarjan kolmannen osan ilmestyttyä Ditlevsenin ex-puolisoiden lesket uhkasivat haastaa kirjailijan oikeuteen kunnianloukkauksista ja kritiikeissä moitittiin kirjailijaa iilimatomaisesta hyväksikäytöstä.
Reaktiot ovat ymmärrettäviä; jo teoksen nimi Gift on järkyttävä. Se viittaa sekä avioliittoon että myrkkyyn, ja nämä kaksi teemaa kietoutuvat romaanissa yhteen: päähenkilön kolmas aviomies on lääkäri, jonka avustuksella päähenkilöstä tulee narkomaani.
Ajallisen, maantieteellisen ja kulttuurisen välimatkan päästä Ditlevsenin teoksia voidaan kuitenkin tarkastella taiteellisina kokonaisuuksina. Useimmat nykylukijat eivät tunne 1940-luvun tanskalaista kulttuurielämää eivätkä tiedä, keitä Gift-teoksessa etunimeltä mainitut henkilöt ovat. Lukukokemuksessa korostuvat kerronnalliset ansiot ja kirjoittajan kyky teemoittaa mennyttä, valita keskeiset aiheet ja luoda niistä ehyt kokonaisuus, kuvaus riippuvuudesta.
Kunnianloukkaussyytökset ovat akuuteimmillaan yleensä teoksen ilmestymisaikaan, kun aikalaisia on elossa. Tästä on tuore esimerkki Suomestakin. Kirjailija Noora Vallinkoski joutui poliisitutkintaan ja häntä vastaan nostettiin syyte kunnianloukkauksesta romaanin Perno Mega City perusteella. Jotkut teoksen lukijoista kokivat tulleensa kuvatuiksi teoksessa epäedullisessa valossa. Vain hetkeä ennen oikeudenistunnon alkamista syksyllä 2021 Vallinkoski ja asianomistajat sopivat asian ja kirjailija maksoi asianomistajille korvauksia.
”Tosielämän” ja taiteen suhteiden tarkasteleminen ei ole poliisille, syyttäjälaitokselle ja asianajajakunnalle jokapäiväistä työtä. Mutta jos taiteilijaa syytetään kunnianloukkauksesta kuvitteellisten hahmojen tekojen ja toiminnan vuoksi, olisi tärkeää tutkia pohjia myöten taiteellisen prosessin luonne.
Fiktiivisen henkilön lukeminen suorana todellisuuden kuvauksena kaventaa taiteen vapautta ja luo painetta ja uhkaa tekijöiden suuntaan. Sekä lukijakunnan että median tietoisuutta kirjallisuuden ja ylipäätään taiteen ominaislaadusta on kasvatettava.
Taiteellisen teoksen tekijän joutuminen rikosoikeudelliseen prosessiin on hyvin vakava asia. Kirjailijoiden ei pidä ryhtyä pelkäämään kirjoittamista eikä rahallisten korvausten uhka saa vaientaa heitä.
Sirpa Kähkönen
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja
