Haluan aloittaa kiitoksista: Kirjailijaliitossa on tehty 125 vuoden historian aikana mittaamattoman arvokasta työtä suomalaisen kirjallisuuden ja kirjailijoiden työolojen eteen. Toiminta on ollut uudistuvaa ja toimintatavat tehokkaita samalla, kun on kunnioitettu perinteitä ja vaalittu kirjallisuuden itseisarvoa.
Aloittaessani työt Kirjailijaliiton toiminnanjohtajana en osannut vielä aavistaa, miten monipuolisen tehtäväkentän saan hoitaakseni. Olen erittäin vaikuttunut edeltäjieni tekemästä työstä ja siitä vankasta perustasta, mille liiton toiminta on rakennettu. Ihailen toimiston henkilöstön pitkäjänteistä järjestelmällisyyttä ja systemaattisuutta, jolla toiminnan sujuvuus on taattu ja luottamushenkilöiden omistautumista tärkeän asian puolesta. Liittoa on luotsattu määrätietoisesti läpi tyynen ja myrskyn.
Haluan tuoda Kirjailijaliiton työhön oman kokemukseni ja näkemykseni, jonka olen vuosien varrella hankkinut erilaisissa hallinnon ja johtamisen tehtävissä kulttuurialalla. Haluan omalla panoksellani jatkaa työtä, jota on tehty sydämellä ja ammattitaidolla. Parasta kuitenkin on se, että työtä tehdään yhdessä. Taitavat kollegat ja asialleen omistautuneet luottamushenkilöt ovat työssäni tärkein tuki. Yhteistyö sen kaikissa muodoissa on ollut aina johtolankani työelämässä ja erityisen tärkeää tässä tehtävässä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme.
Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on yhdessä johtokunnan ja henkilökunnan kanssa edistää kirjailijoiden työskentelyedellytyksiä. Kirjailijaliitto ja monet muut kirjallisuusalan järjestöt ovat vuosia tehneet aktiivista ja suunnitelmallista vaikuttamistyötä, josta on hyvä yhdessä jatkaa. Kirja-ala on murroksessa ja tarvitsemme entistä vahvempia tapoja vaikuttaa varsinkin poliittisiin päättäjiin. Sen vuoksi toivon menestystä kirja-alan järjestöjen yhteiselle ponnistukselle saada valtio laatimaan seuraavan hallituskauden aikana historian ensimmäinen kirjallisuuspoliittinen ohjelma.
Kirja-alan murrokseen vaikuttaa lukemistapojen nopea muutos, jota korona osaltaan vauhditti. Ihmiset lukevat edelleen paljon, mutta kirja itse on muuttunut etäisemmäksi jokapäiväisessä elämässämme. Tarinat kerrotaan yhä useammin jossain muussa muodossa kuin kirjan kansien välissä. Kirjailijat ja koko kirja-ala kaipaa tässä ajassa koko yhteiskunnan huomiota selvitäkseen uusista haasteista. Varsinkin, kun nämä haasteet eivät ole yksin meidän vaan koko Suomen ja varsinkin sen tulevaisuuden haasteita.
Suomen Kulttuurirahaston tuoreen selvityksen mukaan kirjat ja lukeminen ovat edelleen suomalaisten suosituin harrastus. Äsken julkaistussa Kulta ry:n tilaamassa Taloustutkimuksen tutkimuksesta selviää, että kirjallisuus työllistää taiteen aloista eniten. Kirjat ovat edelleen kunniapaikalla kirjastoissa ja kirjamessuilla riittää kuhinaa. Yksinkertainen ja selkeä viesti pitää kirjoittaa isoilla kirjaimilla ja kertoa kovaäänisestä: kirjoja ja kirjallisuutta ei ole ilman kirjailijoita! Pitkälle kehitetty tuotantoketju ja rakenteiden ylläpito eivät toimi ilman tärkeintä luonnonvaraa, luovien ihmisten luovaa työtä.
Ilmi Villacís
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja
