Kuva: Tomi Kontio
Suvi Oinonen. Kuva: Tomi Kontio
Vilkas toimintavuosi on jälleen käynnistynyt. Vuosi 2020 on liiton 123. toimintavuosi, tämän vuoden tammikuussa liiton jäsenmäärä saavutti 800 jäsenen rajapyykin.
Kirjailijaliitto perustettiin kehittämään kirjailijantyön edellytyksiä, edistämään suomalaista kirjallisuutta ja toimimaan suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä. Nämä ovat liiton perustehtäviä edelleen, kivijalka, jonka varassa toimintaa tehdään ja kehitetään.
Liitolla on testamentti- ja lahjoitusrahastoja, joiden avulla voimme tarjota kirjailijoille muun muassa kirjailijakoteja ja työhuoneita sekä myöntää apurahoja kirjallista työskentelyä varten. Monipuolinen kirjallisuuden edistäminen ei olisi mahdollista ilman lahjoittajia eikä varallisuuttaan liitolle testamentanneita. Myös varoja kauaskantoisesti ja viisaasti aikanaan sijoittaneet ja nykyisin sijoitus- ja rahoitustoiminnasta vastaavat edesauttavat toimintaa.
”Monipuolinen kirjallisuuden edistäminen ei olisi mahdollista ilman lahjoittajia eikä varallisuuttaan liitolle testamentanneita.”
Vaikka liiton rahastojen apurahat eivät olekaan suuren suuria, pystyimme rahoittamaan viime vuonna rahastoista 57 kirjailijan työskentelyä yhteensä 226 000 eurolla. Suurten säätiöiden rinnalla olemme lilliputti, mutta pystymme kuitenkin paikkaamaan hiukan apurahoitusta ja rahoittamaan niiden työskentelyä, jotka ovat jääneet ilman merkittävää muuta rahoitusta. Suurin osa myönnetyistä apurahoista on tarkoitettu kuukauden mittaiseen työskentelyyn, mutta mukana on myös joitakin pidempiä ja yksi vuoden mittainen apuraha. Kaikkiaan rahoitettuja työskentelykuukausia oli viime vuonna 113, yhteensä noin 9,5 vuoden verran.
”Rahoitettuja työskentelykuukausia oli viime vuonna 113, eli noin 9,5 vuoden verran.”
Liiton työskentelyapurahoja myönnetään erityisestä apuraha- ja palkintorahastosta, johon on vuosikymmenten saatossa koottu paljon erilaisia lahjoitus- ja testamenttivaroja. Nimeltä mainittakoon esimerkiksi Larin-Kyöstin rahasto. Myös kustantajat Otava, W. Söderström ja Arvi A. Karisto lahjoittivat liitolle varoja viime vuosisadan alkukymmeninä. Tarkempi luettelo rahastoista löytyy liiton verkkosivuilta. Liiton rahastot ovat tarkoitettuja nimenomaan suomenkielisen kaunokirjallisuuden edistämiseen ja niitä käytetään suomen kielellä kirjoittavien kirjailijoiden tukemiseen. Uusimmat liiton rahastot ovat Eeva-Liisa Mannerin rahasto ja Anna-Maija Raittilan rahasto. Eeva-Liisa Mannerin rahastosta on jaettu Manner-palkintoa ja viime vuonna myös täysi vuosiapuraha, aiemmin rahastosta on pystytty jakamaan puolivuotisia apurahoja satunnaisesti.
”Kirjailijakoteja on tällä hetkellä neljä: kolme Helsingissä ja yksi Tampereella.”
Tukirahastosta puolestaan tuetaan muun muassa kirjailijoiden asumista. Kirjailijakoteja on tällä hetkellä käytössä neljä, kolme kodeista sijaitsee Helsingissä Töölö–Meilahti-alueella ja yksi Tampereen keskustan tuntumassa. Koti myönnetään kirjailijan käyttöön kolmen vuoden ajaksi: sattumalta asunnoistamme kolme vapautuu kuluvan vuoden aikana. Kodeissa on viime aikoina kirjoitettu kirjallisuuspalkinnoissa hyvin menestyneitä teoksia, joten tuntuu, että kodeissamme on paitsi hyvä asua myös työskennellä.
Liitto on viime vuosina myös lisännyt työhuonetarjontaa pääkaupunkiseudulla, missä työtilasta on suuri tarve: asunnot ovat paitsi kalliita myös pieniä, eikä kohtuuhintaista työskentelytilaa ole helppoa löytää. Kampin laitamilla Helsingissä sijaitsevassa liiton Opus-huoneistossa työskentelee kerrallaan neljä kirjailijaa. Lisäksi liitto vuokraa työhuonetta Villa Kivestä. Tämän vuoden alussa ensimmäiset asukkaat, mukana joukko kirjailijoita, pääsivät muuttamaan uuteen taitelijatalo Ars Longaan Helsingin Kalasatamaan. Kirjailijaliitto on ollut mukana hankkeessa ja on yksi Kiinteistöyhtiö Ars Longan osakkaista.
Rahastojen toiminnan kehittämistä jatketaan aktiivisesti myös tulevalla vuosikymmenellä, kiitos kaikille osallisille!
Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja
