Kuva: Tomi Kontio
Kuva: Tomi Kontio
Suomen Kirjailijaliitto perustettiin kehittämään kirjailijantyön yleisiä aineellisia ja henkisiä edellytyksiä, edistämään suomalaista kirjallisuutta ja toimimaan suomenkielisten kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä. Nämä ovat liiton perustehtäviä edelleen.
Liitto on onnekkaassa asemassa, sillä pystymme tukemaan kirjailijoiden työtä monipuolisesti rahastojemme turvin. Lämmin ja arvostava kiitos siitä kuuluu kirjailijoille, jotka ovat muistaneet liittoa testamenteissaan. Nimeltä mainittakoon kirjailijoista tässä Larin-Kyösti, Eeva-Liisa Manner, Helvi Hämäläinen sekä Anna-Maija Raittila.
Myös isot kustantamot näkivät liiton toiminnan merkityksen ja lahjoittivat liitolle varallisuutta 1900-luvun alun vuosikymmeninä kirjailijoiden työn tukemiseen. Muun muassa vuonna 1927 liiton kokous päätti käyttää Kustannus Oy Otavan lahjoittamia varoja sairasapurahoina kirjailijoille ja liittää varat 1915 perustettuun sairausapurahastoon. Tänä päivänäkin liitto pystyy taloudellisesti auttamaan jäseniään vakavissa sairaustilanteissa. Kustantajien lahjoitukset ovat olleet tärkeitä, ne olivat viisaita ja tulevaisuuteen katsovia. Liitto pystyy omalta osaltaan tukemaan kirjailijoita työssään, jotta kustantajilla olisi kustannettavaa. Kustantajista lahjoituksia liitolle tekivät muun muassa Arvi A. Karisto, Werner Söderström, Heikki Reenpää sekä Kaarle Gummerus. Myöhemmin, 1940-luvulla, kustantamot perustivat omia säätiöitään apurahojen jakamista varten.
”Kustantajien lahjoitukset ovat olleet tärkeitä, ne olivat viisaita ja tulevaisuuteen katsovia. Liitto pystyy omalta osaltaan tukemaan kirjailijoita työssään, jotta kustantajilla olisi kustannettavaa.”
Juho Lallukan nimi tunnetaan erityisesti kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden Töölössä sijaitsevasta taitelijatalo Lallukasta. Myös liitossa on Lallukan rahasto, joka nykyisin on osa liiton Tukirahastoa. Tukirahasto ylläpitää muun muassa kirjailijakoteja sekä erilaisia virkistyskohteita kirjailijoiden käyttöön. Liiton kolme kirjailijakotia Helsingissä ja yksi koti Tampereella mahdollistavat edullisen asumisen ja keskittymisen sen turvin kirjalliseen työhön kolmen vuoden määräajaksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana liiton kirjailijakodeissa on syntynyt useita palkittuja teoksia.
Toki, isojen säätiöiden rinnalla olemme pieni toimija, ja liiton jakamat apurahat ovat pieniä. Ne kuitenkin täydentävät osaltaan kirjailijan mahdollisuutta tehdä työtään. Apurahojen rooli työskentelyn rahoittamisessa on yleisesti ottaen merkittävä. Kirjailijan tulot koostuvat monesta eri lähteestä, ja esimerkiksi kirjasta saatavat myyntitulot realisoituvat kirjailijan tilille kerran vuodessa ja jäävät muun muassa suomalaisten markkinoiden koostakin johtuen väistämättä usein melko vaatimattomiksi. Erilaiset pitkäjänteisen työskentelyn mahdollistavat säätiöiden ja valtion apurahat ovat välttämättömiä, jotta monimuotoista kirjallisuutta syntyy.
”Mannerin perintö mahdollistaa toisin sanoen kirjaimellisesti nykyrunoilijoiden työskentelyä ja keskittymistä kirjalliseen työhön.”
Tänä vuonna runoilija Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Kirjailijaliitto hallinnoi paitsi Mannerin nimeä kantavan nimikkorahaston varallisuutta myös Mannerin tekijänoikeuksia. Viime vuosina olemme myöntäneet rahastosta vuosittain yhden puolivuotisen työskentelyapurahan ja yhden kokovuotisen apurahan. Joka viides vuosi rahastosta myönnetään 10 000 euron suuruinen Manner-palkinto, jonka tänä vuonna sai Daniil Kozlov, paremmin Susinukke Kosola -nimellä tunnettu ansioitunut runoilija. Mannerin perintö mahdollistaa toisin sanoen kirjaimellisesti nykyrunoilijoiden työskentelyä ja keskittymistä kirjalliseen työhön.
Apurahojen jakaminen on mahdollista liiton saamien lahjoitusten ja testamenttien myötä – tästä arvokkaasta teosta esitän näin Eeva-Liisa Mannerin juhlavuonna lämpimän kiitoksen kirjailijoiden puolesta. Tulevina vuosina saamme mahdollisesti jakaa uusiakin nimikkoapurahoja.
Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja
