Äänikirja kukoistaa! Mitä jää kirjailijalle viivan alle?

Kuva: Tomi Kontio

Kuva: Tomi Kontio

Tämän vuoden kuluessa on käynyt selväksi, että äänikirjat ovat toden teolla lyöneet läpi Suomessa. Äänikirjojen konsepti onkin kuluttajalle helppo. Kuukausimaksua vastaan käyttöön saa ison kirjaston, ja koska puhelin ja kuulokkeet kulkevat monella joka tapauksessa laukussa tai taskussa, on kirjojen kuuntelu ollut helppo liittää osaksi arkisia askareita. Siirtymä Spotifyin ja Netflixin kaltaisten palvelujen käyttäjästä äänikirjapalvelun käyttäjäksi on luontevaa, kuukausimaksullinen konsepti on kuluttajille jo valmiiksi tuttu.

Äänikirjoja tarjoavat esimerkiksi ruotsalaiset yhtiöt BookBeat, Nextory sekä Storytel. Kaikki toimijat ovat kasvattaneet liikevaihtoaan ja käyttäjämääriä viimeisen vuoden kuluessa, BookBeatillä meni jo elokuussa rikki 100 000 maksavan käyttäjän raja.

Äänikirjojen menestys tuo varmasti uusia yleisöjä kirjoille. Lisäksi uudet toimijat ovat panostaneet paljon markkinointiin. Samalla kun uudet toimijat hakevat markkinoilta jalansijaa esimerkiksi tv-ja radiomainonnalla, myös kirjallisuus näkyy entistä vahvemmin yleisöille.

Mutta mitä lisääntynyt äänikirjojen käyttö tarkoittaa kirjailijoille? Ääneen luettuja kirjoja on ollut jo LP-levyjen ja C-kasettien aikana. Ne olivat kuitenkin melko marginaalinen ilmiö. Vaikka kirjailija olisikin antanut kustantajalle oikeudet tehdä teoksesta äänikirja, todella harvalle sen tekeminen realisoitui ja jos realisoitui, oli äänikirjan osuus kirjailijan tekijänpalkkioissa hyvin pieni. Äänikirjojen tuotanto, niiden varastointi sekä jakelu olivat tuohon aikaan aivan toisenlaisia kuin nykyään. Äänikirjahan tarkoitti käytännössä jopa yli kahdenkymmenen CD-levyn laatikkoa ja sen tuottaminen oli erittäin kallista.


”Digitaalisessa maailmassa äänikirjan tuottamisen rakenteet ja samalla kustannukset ovat muuttuneet.”


Digitaalisessa maailmassa äänikirjan tuottamisen rakenteet ja samalla kustannukset ovat muuttuneet. Äänikirjaa ei enää jaella jakeluautoilla kauppoihin, sillä ei ole samanlaisia varastointikustannuksia, varasto ei sido pääomaa tai vaadi tilaa. Äänikirjan lukija on sen sijaan edelleenkin merkittävässä roolissa tuotantoprosessissa, sen rooli ei ole muuttunut. Nykyisen entistä paremman ja tarkemman äänentoiston aikaan siitä on ehkä tullut päinvastoin entistä tärkeämpi. Lisäksi äänitystekniikka ja laitteet ovat kehittyneet.

Digitaaliset palvelut, alustat ja niiden kehittäminen ovat vaatineet merkittäviä investointeja ja palveluista tulee vasta pikkuhiljaa kannattavia. Kustantajilla on myös omat haasteensa löytää pitkällä aikavälillä toimintakelpoiset ja kannattavat liiketoimintamallit suhteessa erilaisiin lukuaika- tai kuuntelupalveluihin. Niiden tulee olla sellaisia, joissa myös kirjailijan osuus jää asianmukaiseksi ja oikeasuhtaiseksi. Myös palveluiden tuottama tieto kirjojen kuuntelusta tai lukemisesta on aivan olennaista, erityisesti läpinäkyvän tekijänpalkkiotilityksen turvaamiseksi.


”Palveluiden tuottama tieto kirjojen kuuntelusta tai lukemisesta on aivan olennaista, erityisesti läpinäkyvän tekijänpalkkiotilityksen turvaamiseksi.”


Vuosikymmenten ajan kirjailijoiden tekijänpalkkioiden ydin on perustunut sille, paljonko kirjailijan osuus on kovakantisen kirjan myyntitulosta. Äänikirjojen myynnin nousu voi muuttaa tilannetta. Jos marginaalisesta ilmiöstä tulee pikkuhiljaa yksi tärkeimmistä myyntimuodoista, muuttuu myös kirjailijoiden tulonmuodostus. Samalla myös kirjojen elinkaari muuttuu: teokset ovat saatavilla palveluissa pitkän aikaa, digitaalinen tiedosto ei naarmuunnu tai kulu. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten kirjailijoiden tekijänpalkkiot seuraavat muutosta kun myynti painottuu eri tavalla kuin ennen. Muun muassa näiden asioiden parissa Suomen Kirjailijaliitto ensi vuonna työskentelee.

 

Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja