Kirsti Kurosen palkintopuhe

Kuvaaja: Jyrki Toivonen

Kirsti Kuronen palkittiin Suomen Kirjailijaliiton lasten- ja nuortenkirjallisuuden Tirlittan-palkinnolla 27.4.2024.

Loistavat lajitoverit ja hyvä toimiston väki.

Hän

Hän sai

Hän sai kuulla

Hän sai kuulla palkinnosta

Hän sai kuulla palkinnosta ja

Hän sai kuulla palkinnosta ja melkein

Hän sai kuulla palkinnosta ja melkein pökertyi

Hän sai kuulla palkinnosta ja melkein pökertyi kiitollisuudesta. 

Tiedättekö,

viidenneksi eniten pelkäsin epäonnistumista

neljänneksi eniten pelkäsin muiden mielipiteitä

kolmanneksi eniten pelkäsin huomiota

toiseksi eniten pelkäsin torjuntaa

eniten, ylivoimaisesti eniten

                 pelkäsin kyynistymistä.

Nyt en pelkää mitään.

Tulin kohdatuksi ja nähdyksi.

Saan vastakin etsiä ja eksyä

kieputtaa kieltä ja leikitellä lauseilla

säveltää säkeitä ja kurottaa kohti

kuvitella korpit kottaraisiksi

ja muuttaa murheet mustikoiksi

saan korjata kivut kirpuiksi  

ja samaistua saniaisiin,

tanssia tiistait tiheiksi.

                 Te annoitte siihen luvan. 

Kerran nuori viittasi ja kysyi

”Miten kirjoihin saisi enemmän tunnetta?”

Jos tietäisin, olisin valmis.

Nyt voin vain arvailla

ja raapustaa huoneentauluuni:

                 älä suodata, riisuudu

                 leiki mutta ota tosissasi

                 usko henkilöihisi ja intuitioon

                 jätä tulkinta asumaan aukkoihin

                 kuuntele puita, lintujakin

                 anna niiden kutitella alitajuntaasi

Mistä on Suomen lasten- ja nuortenkirjallisuus tehty?

Monimuotoisuudesta ja rohkeudesta,

lujasta laadusta ja edellä käymisestä.

Siitä on lastenkirjat tehty, kirjoitettu kaikenikäisille.

Vaikeinakin hetkinä meistä jokainen muistaa

että kielessä, ihmislajin ihmeessä

                 kaikki on mahdollista. 

Kirjat hoitavat ja lohduttavat.

Kunnas, Huovi, Nopolat,

Mikkanen, Kallioniemi,

Parkkinen, Peltoniemi…

ketjullinen hehkuvia helmiä,

tuntuu nöyrältä ja epätodelliselta

päästä pujottautumaan helmeksi

näin vahvaan nauhaan.

Ja nyt, tässä, tänään

kaiken kunnian ja keskeneräisyyden

humalluttamana huomaan

pitäväni pysyvyydestä,

asioista joita kukaan

                 ei koskaan

                                   voi viedä pois,

Tirlittan on sellainen

palkinto pysyy ja pysyy ja pysyy

vielä senkin jälkeen

kun minä olen jo mennyt.

Ystävät, kollegat, kannustajat,

ikimuistoinen kiitos tunnustuksesta.