Hallituksen esitys e-lainauskorvauksesta, jossa äänikirjojen lukijat nostetaan korvauksen piiriin, sai eduskunnan hyväksynnän täysistunnon äänestyksessä 7.12.2023. Lakiehdotuksen toinen käsittely oli 11.12. Laki astuu voimaan 1.1.2024.
Kirjailijaliitto vastusti alusta saakka äänikirjan lukijoiden nostamista e-lainauskorvauksen piiriin, ja toivoi lakiesityksen kaatuvan eduskunnan käsittelyssä.
Lakimuutos meni läpi hallitus-oppositio-jaon mukaisesti, opposition vastustaessa esitystä. Sivistysvaliokunnan mietintöön sisältyi vastalause seuraavilta valiokunnan opposition kansanedustajilta Tuula Haatainen, Pekka Aittakumpu, Veronika Honkasalo, Eeva-Johanna Eloranta, Pia Hiltunen, Inka Hopsu, Markku Siponen, Markus Lohi ja Tuomas Kettunen. Vastalauseessa esitettiin äänikirjojen lukijoiden jättämistä pois korvauksen piiristä.
Kirjailijaliitto vastusti loppuun saakka äänikirjojen lukijoiden eli esittävien taiteilijoiden nostamista tekijöiden lainauskorvauksen piiriin, koska se ei vastaa hankkeen alkuperäistä tarkoitusta. Lisäksi ratkaisu voi hämärtää tekijänoikeudellisia käsitteitä. Sellaiselle ei ole tarvetta nykyisessä laissa, jossa tekijän ja lähioikeuksien haltijoiden roolit on selkeästi erotettu toisistaan. Tekijänoikeus kuuluu kirjailijalle ja äänikirjan lukijalle esittämiseen liittyvä lähioikeus. Lukija saa jo työstään tuntiperusteisen asianmukaisen korvauksen.
Täytyy muistaa, että uusi pykälä koskee ainoastaan kirjastoissa e-aineistojen lainaamisesta maksettavaa korvausta kirjailijalle ja äänikirjan lukijalle. Sääntely ei muuta nykyistä tekijän ja esittävän taiteilijan asemaa tekijänoikeuslaissa. Sillä ei ole myöskään mitään vaikutusta kirjailijan ja kustantajan väliseen kustannussopimukseen. Edelleenkin kirjailija päättää siitä, julkaistaanko teos ylipäätään äänikirjana. Lisäksi kirjailija voi vaikuttaa siihen, kuka äänikirjan lukee. Kirjailija voi lukea äänikirjan myös itse.
Monissa sivistysvaliokunnalle toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa kritisoitiin esitystä. Esimerkiksi Teosto kritisoi sitä, että äänikirjan lukijoiden nostamisesta korvauksen piiriin ei tehty riittävää vaikutusten arviointia. Teosto korosti, ettei tekijöiden asema korvausoikeuden ja määrärahojen suhteen saa heikentyä mahdollisen e-äänikirjojen lukijoiden korvausoikeuden myötä. Professori Rainer Oesch lausui, että esitys on sisäisesti ristiriitainen ja se ei kohtele kaikkia tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita tasa-arvoisesti. Uusi lainauskorvaus on esityksen mukaan ”kulttuuritukea”, jolla ei ole mitään liityntää tekijänoikeuksiin. Oeschin mukaan ratkaisu on silmänkääntötemppu, ja e-aineistojen lainauskorvaus liittyy kiinteästi tekijänoikeuksiin.
Kaikki sivistysvaliokunnalle syksyn aikana toimitetut lausunnot ovat nyt nähtävillä eduskunnan sivuilla.
Lain tultua voimaan alkavat tekijänoikeusjärjestöjen neuvottelut siitä, miten e-lainauskorvaus jaetaan kirjailijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden kesken. Kirjailijoita neuvotteluissa edustaa Sanasto. Kopiosto on kirjallisissa lausunnoissaan ilmaissut valmiuden edustaa neuvotteluissa näyttelijöitä.
Kirjailijaliitto on hämmästynyt heikosta ja läpinäkymättömästä lainvalmistelusta. Hallituksen esityksestä ei järjestetty poikkeuksellisesti lainkaan lausuntokierrosta. Lisäksi esityksen ruotsinkielinen versio oli valmis vasta, kun eduskuntakäsittely alkoi. Asiasta on jätetty opetus- ja kulttuuriministeriölle kolme kirjallista kysymystä lokakuussa, joihin vastattiin myöhässä, vaikka niihin kuuluu vastata 21 päivän kuluessa.
Puutteellisesta lainvalmistelusta on myös mahdollista tehdä kantelu oikeuskanslerille.
Ministeri Sari Multalan vastaukset kirjallisiin kysymyksiin löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Fatim Diarran tekemä kirjallinen kysymys
Jari Koskelan tekemä kirjallinen kysymys
Pekka Aittakummun tekemä kirjallinen kysymys
