Ilmi Villacis
Suomen valtion uudessa hallitusohjelmassa on paljon hyviä suunnitelmia ja tervetulleita lupauksia, jotka antavat toteutuessaan toivoa kirjailijoille ja kirja-alalle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monet niistä kumotaan aivan päinvastaisilla toimilla.
Pohdin tässä kirjoituksessa sitä, mitä meidän kannattaisi tehdä, jotta voimme hyödyntää maksimaalisesti hallitusohjelman ne lupaukset, jotka koskevat kirjallisuuden tekijöitä ja kirja-alaa. Eihän meidän kannata käyttää energiaamme pelaamalla hylätyillä kentillä vaan siellä, missä muutkin joukkueet ovat. Lisäksi on tavoitteita, joista emme luovu, vaikka niitä ei olisi hallitusohjelmassa kirjattuna. Puolustamme aina kirjallisuutta ja kirjailijoita, vaikka kuinka tulisi lunta tupaan.
Uuteen hallitusohjelmaan tutustuminen aiheutti ristiriitaisia tunteita sekä minussa että monissa kirjailijoissa ja muissa kirja-alan toimijoissa. En voi salata pettymystäni sen johdosta, että vahvasti perusteltu kirjallisuuspoliittinen ohjelma ei näy hallituksen suunnitelmissa. Pettymystä aiheutti myös kirjamyynnin arvonlisäveron nostaminen 14 prosenttiin, kun kirja-alan toive oli monen muun sivistysvaltion tavoin vähentää se nollaan.
Suren sitä, että Kirjailijaliiton kuudesta vaalitavoitteesta kolmelle ei anneta hallitusohjelmassa valoa oikeastaan mistään suunnasta ja sitä, että monet muut kirja-alan vaaleja edeltäneet unelmat jäävät lähivuosina toteutumatta.
Rohkaisevaa on uuden kulttuuriministerin Sari Multalan blogi vaaleja edeltävältä ajalta, jossa hän toteaa, että vaikka julkisen talouden rahoituksen näkymät ovat huolestuttavat, taiteen ja kulttuurin resurssit on kyettävä turvaamaan, sillä kulttuuriin sijoitetut eurot palaavat takaisin moninkertaisina. Hänellä on selvä ymmärrys alamme merkityksestä, ja siitä on hyvä lähteä.
Rohkaisevaa on myös kirjaus hallitusohjelmassa: Taiteella ja kulttuurilla on itseisarvo. Monipuolinen ja arvostettu taide- ja kulttuurielämä on sivistysvaltion tunnusmerkki. Kulttuurilla on suuri merkitys kansalaisten resilienssille, kokonaisturvallisuudelle sekä kansalliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle. Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta ja kestävyyttä.
Yksi Kirjailijaliiton keskeinen tavoite on ollut, että kirjailijan pitää aina saada työstään korvaus, olipa se myyntitulo, tekijänoikeuskorvaus tai esiintymispalkkio. Tämä liittyy sekä tekijänoikeuksiin että sopimusjärjestelmään. Hallitusohjelmaan on kirjattu se, että tekijänoikeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tarve arvioidaan tekijänoikeusjärjestelmän läpinäkyvyyden sekä lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden vahvistamiseksi, kansallinen liikkumavara huomioon ottaen. Toivotaan siis, että nykyiset aukot lainsäädännössä saadaan paikattua, varsinkin digitalisaation aiheuttamia muutoksia huomioiden.
Kirjailijat iloitsevat e-lainauskorvausten saamisesta lakiin, mutta samalla ovat huolissaan uusista haasteista. Vaikka hallitusohjelmassa tekoäly nähdään positiivisena asiana, on erittäin tärkeää, että sen varjopuoliin kiinnitetään huomiota. Olen viimeisen parin kuukauden aikana osallistunut kansainvälisiin kirjailijakokouksiin, joissa kaikissa on ollut pääteemana tekoälyn vaikutus tekijöiden oikeuksiin ja toimeentuloon. Tekoälyn kehittämiseen on käytetty kirjailijoiden, taiteilijoiden ja muusikkojen tuotantoa hyödyntämällä puutteita tekijänoikeuksissa. Tekoälyn hurjassa kehitysvauhdissa moni voi tippua kyydistä, jos asiaan ei puututa.
Muita huolestuttavia huomioita on, että monen taidealan toivomaa yksityisten lahjoitusten verovähennystä ei näillä näkymin toteuteta. Kirjoja ei saada myöskään virikeseteliin, vaan virikesetelin laajennusta suunnitellaan vain liikunnan osalta. Sen sijaan sen käyttöalan laajennusta selvitetään kalastus- ja eräpalveluihin.
Toteutumassa on valtakunnallinen e-kirjastohanke, minkä vaikutuksia kirjallisuuden tekijöille ja koko kirja-alalle ei ole vielä täysin selvitetty. Hanke on kirjailijan kannalta kannatettava, kunhan se ei vaikuta kirjailijan toimeentuloon eikä vahingoita nykyiselläänkin haavoittuvaista kirja-alan ansaintalogiikkaa.
Hallituksen tavoite toteuttaa kulttuuripoliittinen selonteko on erittäin tervetullut. Kirjailijaliitto ja koko kirja-ala haluaa varmistua, että kirjallisuusala ja sen tarpeet tulevat selonteossa vahvasti esille. Kirja-ala on keskellä historiallista murrosta digitalisaation, tekoälyn ja ihmisten lukemistottumusten muutosten vuoksi. Jos siihen ei nyt kiinnitetä huomiota, voivat seuraukset näkyä monessa muussa hallituksen tärkeänä pitämässä asiassa, kuten lukutaidossa, osaamistasossa ja luovan alan kasvun odotuksissa.
Kirjallisuusala haluaa, että kirjallisuuspoliittinen ohjelma toteutuu. Valtion tulee tarkastella siinä kirja-alaa omana kokonaisuutenaan ja tehdä selvitykset kirjailijoiden työskentelyedellytysten turvaamisesta, tuotannon tuesta, vienti-investoinneista ja kirjastojen toiminnasta tällä hallituskaudella.
On hienoa, että myös kirjallisuudesta tavoitellaan taloudellista kasvua ja vientiä. Siinä yhteydessä pitää kuitenkin olla selkeä näkemys siitä, mistä kasvu kumpuaa. Jos taiteesta halutaan tuottavaa, täytyy panostaa sekä alkutuotantoon eli tekijöihin että koko tuotantoketjuun. Suomen suurin vientiala, teknologiateollisuus, ei pärjäisi ilman osaavia ihmisiä ja toimivaa infraa, johon valtio on panostanut huomattavasti tuotantotuilla, vientituilla ja koulutuksella. Samanlaista työntöapua toivotaan kirjallisuuden tekijöille, kustantamoille ja agentuureille. Keinoja kyllä löytyy, jos on tahtoa.
Koko kulttuurialan tavoite kulttuuribudjetin nostamisesta prosenttiin on vaihtunut hallitusohjelmassa isoihin leikkauksiin OKM:n avustuksista. Tästä on vaikeaa löytää mitään mahdollisuuksia, mutta ainakin olisi kohtuullista, että leikkaukset eivät kohdistuisi tekijöihin eli ns. kulttuurin alkutuotantoon, joiden osuus nykyisessäkin niukassa kulttuuribudjetissa on häviävän pieni. Leikkaukset eivät saa kohdistua Taikeen jakamiin tukiin tekijöille.
Suuria toiveita kohdistuu hallitusohjelman kirjaukseen: Hallitus ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Erityistä huomiota kiinnitetään freelancereiden asemaan. Huolehditaan taiteen vapaudesta, tekijöiden hyvinvoinnista, osaajien riittävyydestä ja työmarkkinan toimivuudesta. Tästä asiasta ollaan alalla sataprosenttisesti samaa mieltä. Kirjailijaliitto haluaa antaa panoksensa tavoitteen toteuttamiseksi. Päivittäiset yhteydenotot kirjailijoilta, jotka käyvät toivotonta taistelua TE-keskuksen, verottajan ja Kelan kanssa, antavat riittävästi tietoa kehittämiskohteista taiteilijoiden sosiaaliturvassa.
Tässäkin kohdassakin on kuitenkin varjopuolensa, koska monet hallituksen säästöt kohdistuvat pienituloisten sosiaalietuuksien leikkaamisen. Suuri osa kirjailijoista kuuluu tähän tuloluokkaan. Muutkin leikkaukset, kuten säästöt aikuiskoulutuksesta, osuvat kirjailijoihin. Monet kirjailijat saavat lisätuloja opettamalla kansalais- ja työväenopistoissa.
Varsinainen valopilkku ovat hallitusohjelman lukutaitoa ja lukemista koskevat kirjaukset: Lasten ja nuorten lukutaitoa vahvistetaan. Jatketaan lukutaitostrategian toimeenpanoa ja laajennetaan Lukuliikettä, jonka tavoitteena on kaikenikäisten lukutaidon edistäminen. Vakiinnutetaan Lukulahja lapselle -malli eli neuvolan kautta jaettava kirjakassi jokaiselle syntyvälle lapselle. Toivon vaan, että hallituksen suunnitelma nostaa kirjojen arvonlisäveroa ei aiheuta käänteistä vaikutusta yleviin tavoitteisiin. Jos kirjat ovat perheiden, päiväkotien ja koulujen ulottumattomissa, eivät lapsetkaan niistä hyödy.
Olin itse aktiivisesti mukana laatimassa Kansallista lukutaitostrategiaa, ja tiedän että siinä on monia kirjailijoillekin tärkeitä toimenpide-ehdotuksia. Toivon, että tämän hallituskauden aikana niitä voidaan toteuttaa samaan aikaan kuin muita strategian hyviä tavoitteita. Lukutaitostrategiassa kuten hallitusohjelmassakin painotetaan kirjastojen merkitystä. Kirjastojen riittävät resurssit ovat kirjailijan toimeentulon kannalta hyvin tärkeitä. Lainauskorvausten lisäksi kirjailijan saavat tulonsa myös kirjastojen järjestämistä tapahtumista ja kirjailijavierailuista.
Yhteenvetona vaikuttaa siltä, että kirja-alalla on hallitusohjelman valossa enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Samalla olen vakuuttunut siitä, että kirja-alalla on huomattavasti enemmän vahvuuksia kuin heikkouksia. Meillä on rikas kirjallinen kulttuuri, paljon huikean hyviä kirjailijoita ja kääntäjiä. Meillä on hieno kirjastolaitos ja lukeva kansa, hyvä ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja kattava neuvolatoiminta. Meillä on vakiintunut kustannustoiminta ja ammattimaiset kirjallisuusjärjestöt. Meillä on yksityiset säätiöt tukemassa kulttuuria ja ihmiset, jotka omilla valinnoillaan tukevat monipuolista kirjallisuutta.
Meillä on lukemattomia ihmisiä, jotka haluavat kielemme ja kulttuurimme säilyvän. Samaa toivomme meidän uudelta hallitukseltamme.
