Ensi viikolla on tulossa eduskunnan Sivistysvaliokuntaan käsiteltäväksi hallituksen esitys tekijänoikeuslain muuttamisesta (HE 46/2023 vp) eli e-aineistojen kirjastokäytön korvaamisesta, jota Kirjailijaliitto ei pidä reiluna kirjailijoita kohtaan.
Hallituksen esityksen mukaan lakimuutos koskisi samoja teoksia ja samoja tekijöitä kuin lainauskorvaus fyysisten teosten osalta. Kuitenkin osa tekijänoikeuslain mukaisista tekijöistä jätetään korvauksen ulkopuolelle, sillä korvausta ei saisi verkkokirjahyllyistä lainatuista teoksista. Samalla korvauksen piiriin lisätään kokonaan uutena edunsaajaryhmänä esittävät taiteilijat eli äänikirjojen lukijat.
Nyt vireillä oleva lakiesitys perustuu pitkälti Kristiina Harengon vuonna 2022 laatimaan selvitykseen. Selvityksessä tehdään perustellusti ero tekijänoikeuslain mukaisen tekijän sekä esittävän taiteilijan välille. Tekijä nauttii tekijänoikeussuojaa, kun taas esittävä taiteilija nauttii lähioikeussuojaa. Tekijänoikeudellisen suojan saaminen edellyttää itsenäistä ja omaperäistä luomistyötä. Lähioikeuden suojan saamiselle ei vastaavaa edellytystä ole. Lähioikeudet suojaavat myös puhtaasti taloudellisia investointeja. Lähioikeuden suojaa nauttii esimerkiksi myös äänitallenteen tuottaja.
Laki asettaa tekijän ja esittävän taiteilijan erilaiseen asemaan. Tekijänoikeudessa ei tunneta tekijänoikeudellista yhdenvertaisuuden vaatimusta tekijän ja esittävän taiteilijan välillä.
Harengon selvityksen mukaan äänikirjan lukemiseen esittävän taiteilijan käyttämä työpanos on huomattavasti pienempi verrattuna kirjailijan työpanokseen. Kirjailijaliiton mielestä tämä on erittäin tärkeää tunnustaa: Kirjailija kirjoittaa teostaan keskimäärin 1–2 vuoden ajan, kun äänikirjan lukija lukee teoksen tunneissa. Edelleenkään lukijalta ei edellytetä itsenäisyyttä tai omaperäisyyttä. Selvityksessä esittävät taiteilijat jätettiin korvauksen ulkopuolelle.
Lakiesityksessä äänikirjan lukijat on kuitenkin otettu korvauksen piiriin. Kirjailijaliitto katsoo, että esitysluonnoksessa ei ole lainkaan perusteltu sitä, miksi Harengon selvityksestä tulisi nyt poiketa. Tekijänoikeuslain mukaisen tekijän ja lähioikeudet omaavan esittävän taiteilijan rinnastaminen on ongelmallista, vaikkakin nyt kyseessä on tekijänoikeuteen perustumaton korvaus.
Äänikirjojen suosion räjähdysmäinen kasvu on heikko peruste jakaa tekijöille sekä kääntäjille tarkoitettua ja mitoitettua lainauskorvausta esittäjien kanssa. Ääninäyttelijälle eli esittävälle taiteilijalle maksetaan kuitenkin asianmukainen tuntiperusteinen korvaus lukemisesta, mihin kirjan myynti ei vaikuta. Kirjailija sen sijaan ei saa kirjoitustyöstään missään vaiheessa palkkaa/korvausta, vaan ainoastaan myyntiin perustuvaa tekijänoikeustuloa.
On muistettava, että kirjailijan saama tekijänpalkkion ennakko vähennetään myöhemmin saatavista tekijänoikeustuloista. Lainauskorvaus onkin luotu kompensoimaan kirjailijoille kirjastolainaamisen aiheuttamia menetyksiä myynnissä. Nämä korvaukset ovat kirjailijalle tärkeä osa toimeentuloa, ne muodostavat 14 prosenttia vuotuisesta toimeentulosta.
On toki hienoa, että äänikirjojen räjähdysmäisen kasvun vuoksi näyttelijät ovat saaneet uuden tulovirran ja lisätienestiä. Kirjailija sen sijaan ei ole digitaalisten teosten myynnin kasvusta hyötynyt, päinvastoin tulot pienenevät entisestään. Vuoden 2023 tulotutkimuksen mukaan kirjailijan mediaaniansiot tekijänoikeustuloista vuonna 2022 olivat 1713 euroa. Tämä on siis koko vuoden mediaani. Verrattuna äänikirjojen lukijoiden saamiin palkkioihin, kirjailijan saama palkkio ei ole asianmukainen ja oikeasuhtainen.
Nyt kyseessä olevasta lakiehdotuksesta ei järjestetty lausuntokierrosta lainkaan, mikä ei vastaa avointa ja hyvää lainsäädäntötapaa. Esityksen lausuntopalaute on jätetty myös kokonaan kirjoittamatta auki. Siispä Kirjailijaliitto teki lausunnoista yhteenvedon itse: kirjallisen lausunnon jätti 12 tahoa. Heistä 5 vastusti lukijoiden oikeutta korvaukseen tällä esityksellä, 2 kannatti, ja 4 ei ottanut tähän suoraan kantaa.
Koko hankkeen alkuperäisenä tavoitteena on ollut mahdollistaa tekijöille nykyistä lainauskorvausta vastaava korvaus kirjojen ja äänikirjojen sähköisessä muodossa tapahtuvasta kirjastokäytöstä. Nykyiseen lainauskorvaukseen oikeutettuja ovat tekijänoikeuslain mukaan vain tekijät, eivät esittävät taiteilijat. Äänikirjan lukijoiden lisääminen korvauksen piiriin olisi sekä tekijänoikeuslain että käytännön järjestelyiden kannalta ongelmallista.
Äänikirjan lukijan mahdollinen myyntimenestys kuuluu kaupallisen toiminnan piiriin. Kirjailijaliitto toivoo, että kirjailijoiden työpanos tunnustetaan jakamalla valtion kirjastokäyttökorvaukset oikeudenmukaisesti kirjallisuuden tekijöille.
Lisätietoja: Ilmi Villacís, 040 830 5936
