kuva: Tomi Kontio
Ville Toro, kuva Tomi Kontio
Kirjailijoille ja muille tekijöille sekä koko tekijänoikeusalalle merkittävä tekijänoikeusdirektiivi (ns. DSM-direktiivi) tulee implementoida, eli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 7.6.2021. Tätä kirjoitettaessa tietona on, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle huhtikuussa viikolla 16. Tekijöille erityisen tärkeä on direktiivin 3 luku, joka koskee ”sopivaa korvausta hyödyntämistä koskevissa tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden sopimuksissa”. Seuraavassa käydään tiivistäen läpi kyseiset artiklat ja tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavien järjestöjen yhteistyöelimen, Tekijäfoorumin, ehdotukset niihin liittyen.
18 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä ja esittävillä taiteilijoilla on oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus teostensa ja esitystensä käytöstä. Tekijäfoorumi on ehdottanut, että oikeus kirjataan sellaisenaan tekijänoikeuslakiin, ja että sen tarkempi vähimmäissisältö ratkaistaan ensi sijassa alakohtaisin kollektiivisopimuksin. Direktiivin nojalla jäsenvaltiot voivat säätää, että korvaus on asianmukainen ja oikeasuhtainen, mikäli se vastaa vähintään kollektiivisesti sovittua. Artikla koskee myös esimerkiksi kirjailijoiden äänikirjoista saamia korvauksia, jotka ovat tällä hetkellä huolestuttavan pieniä äänikirjojen laajasta suosiosta huolimatta.
”Artikla koskee myös esimerkiksi kirjailijoiden äänikirjoista saamia korvauksia, jotka ovat tällä hetkellä huolestuttavan pieniä äänikirjojen laajasta suosiosta huolimatta.”
19 artiklassa säädetään ns. avoimuusvelvoitteesta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esittävät taiteilijat saavat säännöllisesti ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa ja esitystensä käytöstä. Tekijäfoorumin ehdotus on sama kuin edellä: velvoite kirjataan sellaisenaan tekijänoikeuslakiin, ja sen tarkempi vähimmäissisältö määritellään alakohtaisilla kollektiivisopimuksilla. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tiedot ovat ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia, mikäli ne vastaavat vähintään kollektiivisesti sovittua. Myös kirjallisuuden alalla esiintyy merkittäviä puutteita tietojensaannissa: kirjailijat eivät usein saa tietoa esimerkiksi siitä, kuinka monta kertaa äänikirjaa on kuunneltu suoratoistopalveluissa.
20 ja 21 artiklat sisältävät säännökset sopimuksen kohtuullistamismekanismista ja vaihtoehtoisesta riitojenratkaisumenettelystä. Tekijäfoorumi on ehdottanut, että opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen perustetaan suositusluonteisia lausuntoja antava toimielin, joka vastaisi monelta osin työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivaa työsuhdekeksintölautakuntaa.
”Kollektiivinen sopiminen hyödyttäisi kaikkia ns. luovilla aloilla toimivia.”
22 artikla koskee ns. peruuttamisoikeutta. Sähköisessä muodossa teosta on helppo pitää saatavilla ja ”hyödyntää” ainakin näennäisesti. Tekijäfoorumi on ehdottanut, että tekijänoikeuslakiin kirjataan velvollisuus hyödyntää teosta aktiivisesti ja tehokkaasti. Mikäli sopimuskumppani ei näin toimi, voisi tekijä halutessaan käyttää peruuttamisoikeuttaan, eli purkaa sopimuksen. Velvollisuuden tarkempi vähimmäissisältö määrittyisi jälleen alakohtaisten kollektiivisopimusten kautta.
Kollektiivinen sopiminen hyödyttäisi kaikkia ns. luovilla aloilla toimivia: se lisäisi ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta, vähentäisi osapuolten transaktiokustannuksia, edistäisi hyvää vuoropuhelua ja mahdollistaisi eri alojen erityispiirteiden ja kehityksen huomioimisen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella ja joustavalla tavalla. Euroopan neuvoston ministerikomitea linjasi joulukuussa 2018, että eurooppalainen kilpailuoikeus ei estä itsensätyöllistäjiä sopimasta kollektiivisesti.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
