Suomi sai vihdoinkin päätökseen pitkän lainsäädäntöprosessin, kun DSM-direktiivi implementoitiin tekijänoikeuslakiin. Muutokset astuivat voimaan 3.4.2023 ja niiden yhtenä nimenomaisena tarkoituksena on parantaa tekijän asemaa.
Sekä direktiivissä että tekijänoikeuslain muutoksia käsittelevässä hallituksen esityksessä todetaan tekijän heikko asema sopimusneuvotteluissa. Tekijä on yleensä heikommassa asemassa sopimuspuoleensa nähden, kun neuvotellaan tekijänoikeuksien luovutuksesta. Tekijät tarvitsevat uutta sääntelyä tämän epätasapainon korjaamiseksi. Tärkeimmät uudet säännökset koskevat tekijän oikeutta asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen sekä oikeuteen saada selvitys teoksen hyödyntämisestä.
Uuden tekijänoikeuslain 28 a §:n mukaan: jos tekijä luovuttaa yksinoikeuden tai myöntää yksinomaisen käyttöluvan teoksen hyödyntämiseen, hänellä on oikeus saada hyödyntämisestä asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus. Säännöksen tarkoituksena on nimenomaisesti tukea tekijää korvausta koskevassa neuvottelussa ja varmistaa, että sopimustilanteessa arvioidaan korvauksen asianmukaisuus ja oikeasuhtaisuus. Sopimuksen osapuolet voivat sopimustilanteessa tarkastella myös sellaisia kollektiivisia sopimuksia, joissa on määräyksiä korvausten tasoista.
Jotta tekijä voi arvioida palkkionsa asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta, tulee hänen tietää, miten teosta on hyödynnetty. Uuden 30 a §:n mukaan tekijällä on oikeus saada säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa, ajantasaiset, merkitykselliset ja kattavat tiedot teoksensa hyödyntämisestä siltä, jolle hän on luovuttanut oikeutensa tai yksinomaisen käyttöluvan. Selvityksen tulee sisältää tiedot teoksen hyödyntämisestä, siitä syntyneistä tuloista ja tekijälle maksettavasta korvauksesta kaikkien hyödyntämistapojen osalta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että tekijä saa totuudenmukaisen selvityksen kaikesta hyödyntämisestä saatavista tuloista. Tavoitteena on korkeatasoinen avoimuus. Selvityksen antamista koskevista yksityiskohdista sovittaisiin kustannussopimuksessa
Uusi sääntely on pakottavaa lainsäädäntöä. Siitä ei voida siten poiketa sopimuksella. Sopimusvapauden periaate on edelleen määräävä kirjailijan ja kustantajan välisessä sopimuksessa, mutta edellä mainittuja pykäliä ei voida kuitenkaan sivuuttaa.
Kiinnostava kysymys on, mitä nämä abstraktit säännökset käytännössä tarkoittavat. Millainen palkkio on asianmukainen? Mitä tietoja kirjailijan tilityslaskelman tulee sisältää? Lainsäätäjä on jättänyt tämän määrittelytehtävän alan toimijoille. Opetus- ja kulttuuriministeriö on todennut, että säännösten tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että hyviä käytäntöjä saadaan muodostettua kunkin alan piirissä järjestettävissä sidosryhmäkeskusteluissa. Kirjailijaliitossa suunnitellaankin jo keskustelujen järjestämistä. Lisäksi kollektiivisten sopimisen mahdollisuutta kirja-alalla tulisi selvittää.
Jotta lainsäätäjän tahto toteutuisi ja tekijän asema tosiasiallisesti parantuisi, on välttämätöntä käydä keskusteluja yhteistyössä kaikkien kirja-alan toimijoiden kanssa. Alan hyviä käytäntöjä tulee päivittää vastaamaan lakia sekä varmistaa, että kaikki toimijat niitä noudattavat.
