”Kun käsikirjoitus on valmis, vaimoni lukee sen ja sanoo, että se on hyvä. Silloin olen iloinen. Sitten lähetän jutun kustannustoimittajalle, ja hän löytää siitä paranneltavaa, ja se on juhlaa, koska kirjoittaminen on kirjoittamisen parantelemista.”
Ystäväkirjassamme tavattavan Petri Tammisen tuotantoon kuuluu niin novellikokoelmia, lyhytproosaa, romaaneja kuin kuunnelmiakin. Mikä teoksista on hänelle henkilökohtaisesti merkittävin? Minkä neuvon Tamminen antaa kirjailijan ammatista haaveileville?
Kuinka sinusta tuli kirjailija?
Lukemalla, kirjoista sain seuraa ja ajatuksia, joita en muualta saanut, joten yritin olla kirjojen kanssa vielä enemmän tekemisissä, kirjoittamalla.
Ihmisten ansiosta. Martti Anhava hyväksyi käsikirjoitukseni, ”kyllä tästä kirja tulee”, ja editoi taitavasti. Anna-Leena Härkönen opetti meille tiedotusopin opiskelijoille luovaa kirjoittamista ja kannusti eteenpäin, se oli ratkaiseva apu. Kesätöissä sanomalehdessä valokuvaaja Esko Keski-Vähälä avasi töillään ja esimerkillään assosiaation tajua.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Miksi outo ensireaktioni on että ei mikään? Mitä ihmettä? Kun kuitenkin hyvin tiedän, että olen etuoikeutettu, vapautettu kotiini tutkimaan virkkeen rytmiä – jota haluankin tutkia. Reaktion täytyy johtua kirjoittamisen pelosta. Mitään uraa ei ole, kun on vain tämänkertainen yritys saada sanoiksi ja pelko ettei saa. Meri puhui ”amuletti kourassa” kirjoittamisesta.
Mutta jos nyt hetkeksi unohdan iänikuiset pelkoni, vastaan ainakin: Virkkeen hahmottumisen hetket.
”Ryhdyn aamulla katselemaan eilisen rivejä. Keskipäivä on armollista aikaa, silloin en huomaa itseäni. Iltapäivällä huomaan, silloin tutkitaan ilmeet. Yleensä ne ovat hiukan syyttäviä.”
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Ryhdyn aamulla katselemaan eilisen rivejä. Keskipäivä on armollista aikaa, silloin en huomaa itseäni. Iltapäivällä huomaan, silloin tutkitaan ilmeet. Yleensä ne ovat hiukan syyttäviä.
Kun käsikirjoitus on valmis, vaimoni lukee sen ja sanoo, että se on hyvä. Silloin olen iloinen. Sitten lähetän jutun kustannustoimittajalle, ja hän löytää siitä paranneltavaa, ja se on juhlaa, koska kirjoittaminen on kirjoittamisen parantelemista.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Esikoisteos Elämiä, ihan jo senkin vuoksi, että esikoisen jälkeen huomio suuntautuu kirjoittamiseen eikä kirjoihin. Toisaalta myös Muistelmat on henkilökohtaisesti tärkeä: tunsin etten osaa enää lainkaan kirjoittaa, ja yritin sitten kirjoittaa niin hiljaisesti, ettei tätä osaamattomuuttani huomaisi. Tuli yllättävän kiva!
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Aina kun katselen linnanjuhlia, minua oikein pelottaa se klassikkokysymys: ”Mitä itsenäisyys teille merkitsee?” Hirvittävän vaikea kysymys, ainakin siinä hetkessä mietittäväksi. Minulla merkitysten ymmärtämiseen kuluu aina vuosia, sitä useampia, mitä suurempi merkitys asialla on. Vasta ihan hiljattain tajusin, että itsenäisyyden säilyttäminen on meidän tarinamme. Toisin sanoen itsenäisyys merkitsee meille sitä, että itsenäisyydellä on meille merkitys.
”Jos nyt kuitenkin neuvoa yritän, niin paras ehdotukseni on: Anna sille aikaa.”
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Olen antanut pojalleni Antille taatusti toista sataa kirjoittamiseen liittyvää neuvoa, sekä kotioloissa että myöhemmin kirjeenvaihdossamme, enkä ole silti ollenkaan varma, että vaikuttivatko nuo neuvot hänen esikoisteokseensa. Ehkä hän kuuntelikin neuvoja vain siksi, että hän kirjoittaa. Tarkoitan, että hän on kiinnostunut kirjoittamisesta, ja se tarjosi minulle tilaisuuden höpöttää.
Jos nyt kuitenkin neuvoa yritän, niin paras ehdotukseni on: Anna sille aikaa.
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
Käyn kirjastossa, pyöräilen, pelaan lentopalloa ja pingistä. Lentopallosta olen jopa riippuvainen, saan olla porukassa ilman sanoja, se on onnea.
Kolme rakasta – elämän tärkeimpiä teoksia
- Veijo Meri: Everstin autonkuljettaja. Todisti kuinka paljon voi huomata.
- Antti Tuuri: Novellit. Todisti kuinka havainnollisesti voi kirjoittaa.
- Juha Hurme: Hullu. Todisti kuinka suoraan voi sanoa.
