”Kirjoittaminen on työ ja tapa olla olemassa. En usko, että voisin olla kovin pitkään kirjoittamatta. Näivettyisin lopullisesti.”
Ystäväkirjassamme tavattava Jukka-Pekka Palviainen on julkaissut teoksia niin lapsille, nuorille kuin aikuisille, kaikkiaan yli 20 teosta. Kuinka Palviaisesta tuli kirjailija ja mitä neuvoja hän antaisi kirjailijan ammatista haaveileville?
Kuinka sinusta tuli kirjailija?
91-vuotiaalla äidilläni on tapana kertoa tarinaa, jonka mukaan teini-ikäinen Jukka-Pekka nousi eräänä aamuna ylös kellarihuoneestaan ja ilmoitti, että hänestä tulee Nobel-kirjailija. Seuraavana aamuna sama tyyppi ilmoitti, että Nobel-osa oli vitsi. Itse muistelen, että haave kirjailijuudesta syntyi jo paljon aiemmin.
Valmistuttuani lastentarhanopettajaksi pääsin Risto Ahdin oppilaaksi. Minusta piti tulla lyyrikko, mutta jossain vaiheessa proosa alkoi viedä mukanaan ja aloin panostaa sen kirjoittamiseen tosissani.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Hienointa kirjailijan työssä on vapaus. Voin itse valita aiheeni ja muokata tarinoideni henkilöt sellaisiksi, että heidän seurassaan viihtyy päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Se ei tarkoita sitä, että he olisivat aina miellyttäviä tyyppejä.
Minulla on myös vapaus valita työaikani ja se, missä työskentelen. Rakastan kirjoittamista junassa ja kotimme terassilla.
”Minusta piti tulla lyyrikko, mutta jossain vaiheessa proosa alkoi viedä mukanaan ja aloin panostaa sen kirjoittamiseen tosissani.”
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan aamupäivällä ensimmäisen pätkän. Sen jälkeen käyn lounaalla ja mahdollisesti asioilla. Iltapäivällä kirjoitan yleensä pidemmän pätkän. Työpäivieni pituus vaihtelee jonkin verran työvaiheesta riippuen.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Kouluvierailujen aikana kysytään aina suosikkia omasta tuotannosta. Vastaan, että sellaista on aika lailla mahdotonta nimetä. Se on vähän sama kuin joutuisi valitsemaan lapsistaan suosikin. Merkittävyyden päättäköön lukijat. Heidän vastauksensa kysymykseen on vähintään yhtä hyvä kuin minun.
”Kirjoittaminen on työ ja tapa olla olemassa. En usko, että voisin olla kovin pitkään kirjoittamatta. Näivettyisin lopullisesti.”
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Kieli on työväline ja rakastettu. Kökkö ilmaisu (joka itsessäänkin on sitä) ärsyttää sekä tekstissä että puheessa. En silti ole mikään mestari kielioppisääntöjen suhteen, mutta jonkinlainen kieliaisti minulla kuitenkin on.
Varsinainen äidinkieleni on rauman giäl, joka ei ehkä ole niitä kauneimpia murteita, mutta rakas se minulle on. Enää en käytä sitä kovin paljon kirjoissani, koska se tuntuu vieraannuttavan lukijoita.
Kirjoittaminen on työ ja tapa olla olemassa. En usko, että voisin olla kovin pitkään kirjoittamatta. Näivettyisin lopullisesti.
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Lakatkaa haaveilemasta ja ruvetkaa töihin. Kirjoittamista oppii vain lukemalla ja kirjoittamalla. Hakeutukaa kirjoittajakoulutuksiin ja lukekaa hyviä kirjoittamisoppaita. Kulkekaa elämässänne aistit avoinna.
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
En ole kokenut sen olevan erityisen vaikeaa. Tai sitten minulla ei ole suurta irtautumisen tarvetta. Luen, katson televisiota, tapaan ihmisiä livenä tai somessa ja joskus jopa liikun.
Kolme rakasta – elämän tärkeimpiä teoksia
- Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira. Kaikkien aikojen lastenkirjasuosikkini. Erityisesti Tarmo Mannin lukemana.
- Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Kirja ilmestyi kun olin 16. Se upposi kuin sähköveitsi lämpimään voihin.
- Jari Tervo: Pyhiesi yhteyteen. Taitavan sanankäyttäjän tapa käyttää näkökulmatekniikkaa on vaikuttanut omaan kirjoittamiseeni paljon. Ja onhan kirjan aloitusvirke: ”Minut tapettiin vappuviikolla”, yksi uljaimmista.
