Jäsentutkimus 2025
Suomen Kirjailijaliiton jäsenet ovat tyytyväisiä liittoonsa. Tämä käy ilmi jäsentutkimuksesta, jonka liitto teetti keväällä 2025. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa jäsenten mielipiteitä liiton toiminnasta ja lisätä liiton ymmärrystä jäsenten ammatillisesta tilanteesta.
Kirjailijaliiton jäsenet ovat aktiivisia kirjoittajia. 61 % kirjailijoista on julkaissut edellisen kaunokirjallisen teoksen alle 2 vuotta sitten. Tästä huolimatta noin puolet toimii kirjailijan ammatin lisäksi myös muussa ammatissa. Muusta kuin kaunokirjallisesta työstä saadut tulot nostavat kirjailijat tyydyttävälle tulotasolle. Kaunokirjallisesta työstä saaduista tuloista suurin osa muodostuu apurahoista.
Matalan tulotason tuomat haasteet näkyvät läpi aineiston. Kirjailijoista osa kokee, etteivät viranomaiset ymmärrä kirjailijan ammattia kunnolla. Monet kertovat heikosta taloudellisesta tilanteesta. Kirjailijoiden työmarkkina-asema koetaan haastavaksi ja yhteiskunnan luokitteluihin sopimattomaksi, mikä aiheuttaa sekavuutta sosiaaliturvan ja verotusasioiden osalta.
Jäsentutkimus osoittaa, että kirjailijoiden ansaintaongelmat ovat keskeisiä. Erityisesti apurahat muodostavat merkittävän osan kirjailijoiden toimeentulosta.
–Puheenjohtaja Ville Hytönen
Tutkimukseen vastasi huhtikuussa 2025 yhteensä 290 jäsentä. Vastausprosentti oli 32 %. Tutkimuksen otos vastasi hyvin Kirjailijaliiton jäsenkunnan yleistä rakennetta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Innolink Oy:n kanssa.
Kirjailijat ja kirjallisuuden lajit
Kirjailijaliiton jäsenet kirjoittavat ja julkaisevat teoksiaan ahkerasti: 7 % jäsenistä julkaisee teoksen alle vuoden välein, 18 % vuoden välein, 25 % kahden vuoden välein ja 33 % 3–5 vuoden välein, lähes aina kustantajan kautta. Vain 13 % tekijöistä on tehnyt omakustanteen.
Esikoiskirjan ja toisen kirjan julkaisuväli on ollut yleisimmin alle kolme vuotta. Lasten- ja nuortenkirjoja julkaistaan keskimääräistä tiheämmin, lyriikkaa ja esseistiikkaa keskimääräistä harvemmin. Kirjailijanura voi alkaa hyvin eri ikäisenä: esikoiskirja on voitu julkaista niin alaikäisenä kuin lähellä eläkeikääkin. Yleisimmin esikoiskirja on julkaistu 36-vuotiaana.
Kirjailijaliiton jäsenet julkaisevat monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeja. Eniten kirjoitetaan proosaa ja sen jälkeen lähes yhtä paljon lastenkirjallisuutta, tietokirjallisuutta ja runoutta.
Käännökset ja jälkikäyttö
Yleisimmin teoksista tehdään painetun kirjan lisäksi joko samaan aikaan tai hiukan myöhemmin ilmestymisestä e-kirja ja äänikirja. Reilun 40 % kirjailijoista teoksia on käännetty muille kielille, joista yleisimmät ovat suuruusjärjestyksessä saksa, englanti ja ruotsi. Näytelmiä tai muita esittävän taiteen teoksia on tehty 32 % vastaajien teoksista. Muu kirjallisen teoksen jälkikäyttö näyttäisi olevan harvinaisempaa: 14 % tekijöiden teoksista on käytetty sävellyksien ja 11 % elokuvien tai tv-sarjojen pohjana. Oheistuotteissa ja peleissä olisi edelleen myös kasvuvaraa.
Koulutusaste ja opinnot
Kirjailijaliiton jäsenistä yhteensä vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita on 83 %. Humanisteja on koko aineistosta 47 % ja taide- ja kulttuurialan tutkinnon suorittaneita 22 %. Koulutusaste on sitä korkeampi, mitä nuorempia jäsenet ovat: 30–39 vuotiaista vähintään alempi korkeakoulututkinto on 94 %:lla ja yli 70 vuotiaista 76 %:lla. Ammatillinen toisen asteen koulutus on 7 %:lla ja lukio 8 %:lla vastaajista.
Kirjallisuudentutkimuksen tai kirjoittamisen opintoja korkeakoulussa oli taustalla 43 % vastaajista. Kirjoittamisen korkeakouluopintoja tai kirjoittajalinjalla opiskelua 55 % vastaajista. 77 % vastaajista oli opiskellut jollakin tasolla kirjoittamista, edellä mainitun lisäksi esimerkiksi yksittäisillä kirjoittamisen kursseilla, erilaisten yhdistysten kirjoittajakoulutuksissa ja niin edelleen. 23 % vastaajista ei ollut taustalla minkäänlaista kirjoittajakoulutusta.
Kirjailijaprofiilit eli miten kirjailijan ammattia pääasiallisesti harjoitetaan
Kolme viidestä liiton jäsenestä toimii päätoimisena kirjailijana ja 78 % haluaisi toimia. Luku on noussut vuoden 2023 tulotutkimuksesta, jolloin se oli 69 %. Kuitenkin päätoimiseksi jättäytyminen alentaa vuosituloja tuntuvasti. Päätoimisista kirjailijoistakin monet työskentelevät lisäksi muissa ammateissa, joiden kirjo on laaja.
Tutkimusaineiston pohjalta muodostettiin ensimmäistä kertaa jäsenprofiilit kirjailijoiden päätoimisuusasteen mukaisesti. Liiton jäsenkunnasta hahmottui kolme pääprofiilia: pelkästään päätoimiset kirjailijat, moniottelija-kirjailijat ja sivutoimiset kirjailijat.
Pelkästään päätoimisia kirjailijoita on liiton jäsenkunnasta 38 %. He harjoittavat kirjailijan ammattia päätoimisesti, eivätkä toimi muussa ammatissa. Moniottelija-kirjailijoita on liiton jäsenkunnasta noin 21 %. He toimivat päätoimisesti kirjailijoina ja lisäksi muussa ammatissa. Sivutoimisia kirjailijoita on 30 % liiton jäsenistä. He eivät toimi päätoimisena kirjailijana, vaan toimivat ammattimaisen kirjailijan työnsä ohessa päätoimisesti muussa ammatissa. Noin 12 %:lla vastaajista on työelämän ulkopuolella, eli he eivät työskentele päätoimisesti kirjailijana eivätkä muussa ammatissa. Suuri osa heistä on eläkkeellä.
Olen päätoimisessa työsuhteessa, josta jään välillä palkattomalle kirjoitusvapaalle, jos saan apurahaa. Tuloissa on siksi suuria vaihteluja eri vuosina. Vuoden 2024 olin palkkatyössä ja sain lisäksi tekijänoikeustuloja. Vuonna 2025 olen palkattomalla vapaalla. Sitä varten minulla on apurahoitus seitsemäksi kuukaudeksi. Loppuvuoden elän viime vuoden tuloista säästetyillä rahoilla.
Puolet kirjailijoista toimii kirjailijan ammatin lisäksi muussa ammatissa, kun vielä 5 vuotta sitten muussa ammatissa toimi 33,5 % (jäsenkysely 2020). Muiden ammattien kirjo on laaja, mm. journalisti, luovan kirjoittamisen opettaja, äidinkielen opettaja, tutkija, kirjastovirkailija, kääntäjä, kustannustoimittaja, muun alan taiteilija, viestinnän asiantuntija, graafinen suunnittelija, psykologi ja lääkäri. Useat kirjailijat työskentelevät erilaisissa kirjallisissa projekteissa, kuten kirjoittavat lyriikoita tai librettoja, jatkokertomuksia lehteen, pakinoita tai käsikirjoituksia. Opetustyö, kirjoituskurssit ja esiintymispalkkiot muodostivat myös merkittävän osan kirjallisuuden alan tuloista.
Kirjailijoista noin 20 % on yrittäjiä ja lähes 90 % voidaan tulkita yrittäjiksi, sillä tekijänoikeustuloja ei makseta palkkatyön kautta. Noin 50 % tekee töitä freelancerina sekä kirjallisuuskentällä että muilla aloilla.
Tulot
Kaunokirjallisesta työstä saaduista tuloista suurin osa muodostuu apurahoista. Vastaajista 50 % oli työskennellyt tarkasteluvuonna 2024 apurahalla. Suurimmalla osalla apurahoitus kesti vain osan vuotta. Koko vuoden kattava apuraha oli 14 %:lla vastaajista.
Muusta kuin kaunokirjallisesta työstä saadut tulot nostavat kirjailijoiden vuositulot tyydyttävälle tulotasolle. Melkein kaksi kolmasosaa vuosituloista muodostuu muusta kuin kaunokirjallisesta tulosta.
Vuonna 2024 bruttona maksetut kokonaisvuositulo kaikista töistä (niin kaunokirjailijan työt kuin muutkin työt) oli kaunokirjailijalle keskimäärin 29 000 euroa eli noin 2400 euroa kuukaudessa (mediaani). Tuloihin laskettiin palkkatulot, palkkiot toimeksiannoista, tulot yritystoiminnasta, tekijänoikeuskorvaukset ja apurahat. Tuloihin ei laskettu eläkettä tai sosiaalietuuksia.
Pelkästään kaunokirjallisesta työstä vuonna 2024 bruttona maksetut kokonaisvuositulot olivat 10 900 euroa (mediaani). Tuloihin laskettiin tekijänoikeuskorvaukset, apurahat, kirjailijana esiintyminen, kirjoittamisen opettaminen, muut kirjoitustyöt ja muut kirjailijan työhön liittyvät tulot. Tuloihin ei laskettu eläkettä tai sosiaalietuuksia.
Bruttona maksettujen tulojen mediaani pelkästä kaunokirjallisesta työstä ilman apurahoja vuonna 2024 oli 3000 euroa.
Tarkempi kirjailijan tulojakauma vuoden 2024 bruttotuloista
Kokonaisvuositulot kaikista töistä:
Kokonaisvuositulot pelkistä kaunokirjallisista tuloista:
Tulot kaunokirjallisesta työstä ilman apurahoja:
Tuloerot kirjailijoiden välillä ovat merkittäviä. Vain pieni osa kirjailijoista yltää merkittäviin vuosituloihin. Ilman apurahoja edes ylin desiili ei saavuta kohtuullista tulotasoa.
Kirjailijan ammatillinen asema on haastava
Kirjailijat kokevat, etteivät viranomaiset ymmärrä kirjailijan ammattia. Monet kertovat heikosta taloudellisesta tilanteesta. Työmarkkina-asema koetaan haastavaksi ja yhteiskunnan luokitteluihin sopimattomaksi, mikä aiheuttaa sekavuutta erilaisten tukien ja verotusasioiden osalta. Monet vastaajat kokevat, ettei kirjailijan tai taiteilijan työtä ymmärretä viranomaisten toimesta lainkaan.
Hain apurahoja koko vuodeksi, sain seitsemäksi kuukaudeksi. Tein työtä vailla tuloja viisi kuukautta, muuta mahdollisuutta ei ollut, koska kirjani julkaisuaikataulu oli lyöty jo lukkoon (kirja ilmestyi vuonna 2024). Työttömäksi ilmoittautuminen ei ollut mahdollisuus, enhän ollut työtön. Toimeentulotukea en voi saada.
Asiointi TE-toimiston ja Kelan kanssa on monimutkaista ja stressaavaa. Vastaajien mielestä viranomaisten ohjeet ovat epäselviä ja vaihtelevia, ja useat vastaajat kertoivat, että jatkuva huoli sosiaaliturvasta ja viranomaisten päätöksistä on vaikuttanut heidän mielenterveyteensä.
Työvoimaviranomainen kielsi kirjoittamisen loppuvuodesta 2024 vedoten siihen, että olen kirjoittaessani yrittäjä ja työllistymisen omassa ammatissa. En nyt sitten kirjoita, vaikka romaani on kesken.
Jotkut kertovat, etteivät ole työmarkkina-asemansa monimutkaisuuden vuoksi jaksaneet edes hakea tukia, joihin he olisivat oikeutettuja. Useat vastaajat ovat kokeneet vaikeuksia esimerkiksi työttömyysturvan hakemisessa, ja monet on luokiteltu yrittäjiksi, vaikka heillä ei ole yritystä. Tämä on johtanut tukien eväämiseen.
Kirjailijaliitto, jäsentensä liitto
Liitto sai tutkimuksessa erinomaiset arviot: se on jäsentensä mielestä aktiivinen, asiantunteva, helposti lähestyttävä ja seuraa aikaansa. Liiton toiminta on jäsenien arvion mukaan kehittynyt viime vuosina yhteiskunnallisesti näkyvämmäksi ja sen koetaan olevan ajan tasalla jäsentensä tarpeiden kanssa.
Kirjailijaliitto on kirjailijoille välttämätön tuki ja turva. Ilman liittoa kirjailijan asema markkinoilla ja yhteiskunnassa olisi toivottoman heikko.
Suuri osa jäsenistä on pelkän Kirjailijaliiton neuvonnan varassa, sillä 58 % vastaajista ei kuulu mihinkään ammattiliittoon. Kirjailijaliitto nähdäänkin jäsenilleen tärkeänä yhteisönä, joka tarjoaa tukea.
Urani alussa, kun en tiennyt kustannussopimuksista paljoakaan, saamani lakineuvonta oli mittaamattoman arvokasta.
Liiton yhteiskunnallinen vaikuttaminen nähtiin jäsenilleen merkityksellisimpänä jäsenpalveluna. Jäsenille on tärkeää kirjailijoiden toimeentulon ja työskentelyedellytyksien parantaminen, jotta kirjallinen kulttuuri säilyy. Liittoa arvostetaan myös sen tarjoamien palveluiden, kuten lakineuvonnan, apurahojen, Kirjailija-lehden ja koulutuksien vuoksi. Palveluita käytetään aktiivisesti ja niihin ollaan kautta linjan todella tyytyväisiä.
Edunvalvonnan painopisteistä tärkeimpiä ovat sopimusten, tekijänpalkkioiden ja apurahajärjestelmän parantaminen. Jäsenistö toivoo liiton olevan aktiivinen neuvotteluissa kustantajien kanssa ja kehittävän uusia sopimus- ja toimintamalleja erityisesti suhteessa suoratoistoon. Lisäksi liitolta toivotaan tukea ja koulusta sopimusneuvotteluihin, koska jäsenet kokevat usein neuvotteluissa asemansa heikoksi ja kaipaavat tukea kustantajien kanssa asioimiseen. Erityisesti tämä koskee ristiriitatilanteita ja monimutkaisia sopimuksia.
Strategiamme keskittyminen edunvalvontaan saa jäsenistössä suurta kannatusta, mistä olen iloinen ja helpottunutkin. Kirjailijatyön pitää kannattaa myös taloudellisesti, ja liiton täytyy puolustaa sitä.
– Puheenjohtaja Ville Hytönen
Lisätietoja tutkimuksesta antaa liiton viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Hanna-Reetta Schreck, hanna-reetta.schreck@kirjailijaliitto.fi
