Äänikirjasta sopiminen

Kirja-alan digitalisaation ja äänikirjojen suuren suosion myötä niihin liittyvät sopimukset ovat muotoutuneet kirjailijoille erityisen keskeisiksi. Äänikirjoja myydään erityisesti suoratoistopalveluissa, joiden toimintalogiikka poikkeaa perinteisestä kirjan yksittäiskappaleen myynnistä. Suoratoistopalveluissa maksettavat tekijänoikeuskorvaukset ovat useimmiten liian alhaisia.

Neuvottelemalla sopimuksiin on mahdollista saada muutoksia. Sopimusta ei tule koskaan allekirjoittaa, jos sen merkitys jää itselle epäselväksi.

Seuraavassa käydään läpi keskeisiä asioita, jotka kustannussopimuksessa tulisi huomioida erityisesti äänikirjoista sovittaessa. Lisäksi lopussa on kymmenen kohdan muistilista kirjailijalle äänikirjaneuvotteluiden tueksi.

Lähtökohdat

Tekijällä on tekijänoikeuslain nojalla yksinoikeus määrätä luomansa teoksen käytöstä. Kustannussopimuksessa sovitaan, mitä oikeuksia kirjailija kustantajalle luovuttaa, eli missä julkaisumuodoissa kustantajalla on oikeus julkaista teos. Eri julkaisumuodot luetellaan sopimuksessa selkeästi. Usein samassa kustannussopimuksessa sovitaan sekä painetun kirjan että e- ja äänikirjan kustantamisesta.

Kaikista julkaisumuodoista ei tarvitse sopia samassa sopimuksessa. Äänikirjan oikeuksia ei kannata luovuttaa kustantajalle, jolla ei ole tosiasiallista aikomusta tai mahdollisuutta julkaista teosta äänikirjana. Tällöin asiasta voi sopia muun tahon kanssa. Tällä hetkellä Kirjailijaliitto suosittaa tekemään joka tapauksessa äänikirjasta erillisen sopimukseen, vaikka kustantaja olisikin sama kuin painetussa formaatissa.

Jos kustannussopimuksessa sovitaan kilpailukiellosta, on varmistauduttava vielä, ettei se ole esteenä äänikirjan julkaisemiselle toisen tahon kautta. Kilpailukielto estää kirjailijaa julkaisemasta teoksen kanssa olennaisesti kilpailevaa teosta. Kaunokirjallisuudessa ehdon merkitys jää hieman epäselväksi, joten ehto kannattaa aina käydä läpi kustantajan kanssa. Tarvittaessa kieltoa voi rajata ja täsmentää, tai sen voi jättää kokonaan pois. Kilpailukielto on usein helpommin perusteltavissa tietokirjallisuudessa, jossa se voisi koskea esimerkiksi samaa aihetta käsittelevän ja samalle kohdeyleisölle suunnatun oppikirjan julkaisemista.

Kirjailijan sopimuskumppani äänikirjan julkaisemisessa on siis useimmiten sama kustantaja, joka julkaisee teoksen myös muissa julkaisumuodoissa. Sopimuskumppani voi kuitenkin olla myös toinen kustantaja. Edelleen on mahdollista, mutta ainakin vielä melko harvinaista, että kirjailija sopii teoksen julkaisemisesta äänikirjana suoraan suoratoistopalvelun kanssa.

Tekijänoikeuksien luovutus

Se, mitä tekijänoikeuksia sopimuksella luovutetaan, tulee aina määritellä ja rajata tarkasti. Sopimuskumppanille kannattaa luovuttaa oikeudet vain niihin julkaisumuotoihin, joita se toiminnassaan tosiasiallisesti tarvitsee. Kustantajan tulisi hyödyntää kaikkia sille luovutettuja oikeuksia mahdollisimman tehokkaasti.

Tässä tapauksessa äänikirjan julkaisija, kustantaja tai muu taho, tarvitsee yksinoikeuden julkaista teos äänikirjana. Yleensä tätä täsmennetään esimerkiksi mainitsemalla, että äänikirjalla tarkoitetaan sopimuksessa äänitallennetta, jolle teos on luettu ääneen, ja että oikeus kattaa äänikirjan jakelun sekä kappaleita levittämällä (fyysinen äänikirja) että yleisölle välittämällä (sähköinen äänikirja).

Äänikirjan kustannussopimuksesta on käytävä selvästi ilmi, kattaako se kirjallisuuden suoratoistopalvelut vai ei. Näissä palveluissa, kuten BookBeat tai Storytel, käyttäjä voi lukea ja kuunnella teoksia tietyin ehdoin kiinteää kuukausimaksua vastaan. Usein sopimuksissa todetaan, että julkaisijalla on oikeus myöntää käyttölupia kolmansille osapuolille, kuten suoratoistopalveluille sekä kirjastoille jakelun edellyttämässä laajuudessa. Tämä johtuu siitä, että tekijänoikeuden edelleen luovuttaminen, mukaan lukien käyttölupien myöntäminen, on kielletty ilman tekijän suostumusta.

Muutamassa tapauksessa kirjailijalle on ehdotettu sopimusta, jolla siirtyisi lähes kaikki oikeudet teokseen, mukaan lukien muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet sekä oikeus rekisteröidä teoksen nimi, hahmot ja muut tunnukset tavaramerkkeinä. Tällaisiin alan vakiintuneista käytännöistä täysin poikkeaviin sopimuksiin ei kannata missään nimessä suostua. Kyse on sekä omasta että kollegoiden edusta.

Julkaisun ajankohta

Kustannussopimuksissa sovitaan vakiintuneesti teoksen ensijulkaisun ajankohdasta. Yleensä sovitaan, että kustantajan tulee julkaista teos 12-18 kuukauden kuluessa käsikirjoituksen luovutuksesta. Jos tämä laiminlyödään, niin kirjailijalla on oikeus purkaa sopimus ja pitää saamansa ennakko. Tällöin kaikki kustantajalle luovutetut oikeudet palautuvat kirjailijalle.

Harvoin kuitenkaan täsmennetään, mitä julkaisumuotoja määräaika koskee. Sopimuksissa olisikin tärkeää sopia kaikkien sovittavien julkaisumuotojen osalta julkaisun ajankohdasta. On mahdollista sopia niin, että painettu kirja ilmestyy ensin ja äänikirja myöhemmin sovitun ajankohdan jälkeen. Tarkoitus on tällä estää se, että uutuuskirja olisi heti saatavilla liian edullisesti suoratoistopalvelusta. Vuoden 2023 Tulotutkimuksen mukaan kirjailijan palkkio äänikirjasta on 80% vähemmän kuin painetun kirjan palkkio. Palkkio kovakantisesta kirjasta oli keskimäärin 2,68 euroa myydyltä kappaleelta, kun äänikirjoista palkkio oli 0,53 euroa.

Tekijänpalkkio

Tekijällä on tekijänoikeuslain 28 a §:n mukaan oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen teoksensa hyödyntämisestä. Säännös velvoittaa sitä, jolle kirjailija luovuttaa yksinoikeuden, eli kustannussopimuksissa kustantajaa.

Palkkioprosentti

Palkkioprosentti, kuten muutkin sopimusehdot, on neuvottelukysymys. Kustannussopimuksissa sovitaan, että tekijä saa x % kustantajan saamasta arvonlisäverottomasta myyntitulosta. Palkkioprosentti sovitaan yleensä julkaisumuodoittain. Joissain sopimuksissa äänikirjan palkkioprosentti saattaa olla pienempi, kuin painetun kirjan. Kirjailija tekee kuitenkin täysin saman työmäärän teoksensa eteen riippumatta siitä, missä julkaisumuodossa teos julkaistaan, joten prosentin tulisi olla vähintään sama. Vakiintuneesti sovitaan, että kustantaja päättää teoksen hinnoittelusta, eli myös siitä, mihin hintaan teos myydään suoratoistopalveluihin.

Tekijänpalkkioprosentti äänikirjalle on sopimuksessa sama riippumatta siitä, myydäänkö äänikirja yksittäismyynnissä vai suoratoistopalvelussa. Hajonta äänikirjojen palkkioprosenteissa on suurta. Vuoden 2023 Tulotutkimuksen mukaan keskiarvo oli 17,1 %, kun se painetussa kirjassa oli 21 %. Kirjailija sai suoratoistopalvelusta uutuuskirjastaan 80 % vähemmän tekijänoikeustuloa (0,50 €) kuin mitä hän saa samasta uutuudesta painetussa formaatissa (2,68 €). Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat vielä 3,07 € ja 0,71 €.

Suoratoistopalveluista äänikirjan myynnistä saatava tekijänpalkkio on liian pieni. Yksi syy tälle on kustantajien ja suoratoistopalveluiden neuvottelema liian alhainen äänikirjan ulosmyyntihinta. Äänikirjojen tuotannon ja jakelun kehittymisen ja tehostumisen tulisi näkyä myös kirjailijan osuudessa.

Progressiivinen porrastus

Palkkioprosentista tulisi sopia progressiivisesti. Ajatuksena on se, että tekijän suhteellinen osuus kasvaa, kun kustantaja saa kulujaan katettua. Digitaalisten teosten osalta kuluja ei synny samalla tavalla, kuin painetun kirjan osalta (painatus, varastointi, makulointi yms.). Porrastuksen tulee olla realistinen oletettuun myyntiin nähden siten, että kirjailija voi tosiasiallisesti hyötyä teoksen myynnistä.

Lainsäätäjäkin olettaa, että tekijänpalkkioprosentti nousee progressiivisesti teoksen myynnin menestyessä. Tämä käy ilmi keväällä 2023 voimaan tulleen uuden tekijänoikeuslain esitöissä (HE 43/2022 vp.): rojaltisopimuksiin perustuvat korvaukset yleensä kasvavat teoksen kaupallisen menestyksen mukaisesti. 

Ennakko

Hyvien käytäntöjen mukaan osa tekijänpalkkiosta maksetaan ennakkona. Yleensä ennakko maksetaan kokonaan sopimuksen tekohetkellä tai osittain niin, että toinen osa maksetaan, kun julkaisuvalmis käsikirjoitus on luovutettu. Ennakosta kannattaa sopia myös silloin, kun kyse on vanhemman, jo aiemmin julkaistun teoksen julkaisemisesta äänikirjana. Muuten saattaa kulua pitkä aika, ennen kuin sopimuksesta saa tuloa. Siinä tapauksessa, että kustantaja ei julkaise teosta, tuloa ei saisi lainkaan. Tämä siitä huolimatta, että yksinoikeus on ollut kustantajalla, eikä julkaisemisesta ole pystynyt sopimaan muun tahon kanssa.

Skaala ennakoissa on suuri. Alan perinteisen tavan mukaan ennakko on ollut noin puolet ensimmäisen painoksen oletetun myynnin perusteella kertyvästä tekijänpalkkiosta. Nykyisin on tärkeää huomioida myös sähköisten julkaisumuotojen oletettu myynti, esimerkiksi ensimmäisen 12 kk:n ajalta. Tämä on kuitenkin vain suuntaa antava yleistys, myös ennakon määrä on lopulta neuvottelukysymys.

Palkkion kertyminen

Se, millä perusteella myyntitulo kertyy suoratoistopalvelusta riippuu kustantajan ja palvelun välisestä sopimuksesta. Käytössä olevat mallit ovat pääpiirteittään seuraavat: 1) Palvelu maksaa kustantajalle kiinteän euromääräisen korvauksen per kokonainen luku- tai kuuntelukerta. Jos esimerkiksi viisi ihmistä kuuntelee teoksesta 20 %, muodostaa tämä kokonaisen kuuntelukerran. 2) Palvelu maksaa kustantajalle tietyn osuuden palvelun tuotosta (ns. revenue share). Tuotto jaetaan kyseisen teoksen ja kaikkien palvelussa olevien teosten käytön mukaisessa suhteessa. Myös näiden mallien yhdistelmä on mahdollinen.

Suoratoistopalveluissa ei myydä siis teoksen kappaleita vaan aikaa. Näin palkkio kertyy eri tavalla, kuin kirjan yksittäismyynnissä. Ongelma on, että kirjailija ei tiedä hintaa, josta tekijänpalkkio suoratoistopalveluiden myynneistä maksetaan. Tähän tulisikin saada läpinäkyvyyttä. Vain riittävien tietojen avulla tekijä voi neuvotella palkkiosta ja arvioida sen asianmukaisuutta ja oikeasuhtaisuutta.

Sopimuksissa on lisäksi tärkeää määritellä täsmällisesti, mistä palkkio lasketaan. Alan vakiintuneen käytännön mukaan palkkio lasketaan myyntitulosta, jolla tarkoitetaan kirjakaupan tai muun vähittäismyyjän kustantajalle maksamaa arvonlisäverotonta hintaa. Kustantajan omassa myynnissä sillä tarkoitetaan asiakkaan maksamaa arvonlisäverotonta hintaa.

Jos sopimusluonnoksessa käytetään etuliitettä ”netto” tai ”net” (esim. ”nettomyyntitulo” tai ”net receipts”), on tärkeää tarkistaa, että sillä viitataan vain arvonlisäveroon, ei kuluihin. Selvää on, että jos kustantajalla on oikeus vähentää myyntitulosta kulujaan, ei palkkioprosentti ole enää vertailukelpoinen.

Tilitystiedot

Tilityskäytännöt ovat alalla melko vakiintuneet, mutta tilityslaskelmissa on ainakin toistaiseksi esiintynyt puutteita siinä, miten teosten suoratoistopalvelussa tapahtuvasta käytöstä raportoidaan. Läpinäkyvyyttä olisi syytä lisätä!

Tilitystiedoissa tulee ottaa huomioon tekijänoikeuslain 30 a §:n sääntely. Sen mukaan: tekijällä on oikeus saada säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa, ajantasaiset, merkitykselliset ja kattavat tiedot teoksensa hyödyntämisestä siltä, jolle hän on luovuttanut oikeutensa tai yksinomaisen käyttöluvan. Selvityksen tulee sisältää tiedot teoksen hyödyntämisestä, siitä syntyneistä tuloista ja tekijälle maksettavasta korvauksesta kaikkien hyödyntämistapojen osalta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että tekijä saa totuudenmukaisen selvityksen kaikesta hyödyntämisestä syntyneistä tuloista. Vain näin tekijä voi arvioida samaansa korvausta ja sen asianmukaisuutta sekä oikeasuhtaisuutta. Sääntely on pakottavaa lainsäädäntöä ja kustantajan on otettava se huomioon, riippumatta sopimuksessa olevista kirjauksista.

Tilityslaskelma

Tekijänpalkkion tilityslaskelman (myös ”tekijänpalkkiolaskelma”) tulee sisältää tiedot teoksen myynnistä ja siitä, miten teosta on luettu ja kuunneltu eri suoratoistopalveluissa. Jos tekijänpalkkio kertyy suoratoistopalvelussa kuunneltujen minuuttien mukaisesti, tulisi tekijän saada tietää, kuinka monta minuuttia teosta on kuunneltu. Kirjailijan ei kannata tyytyä keskimääräisiin hintoihin, vaan vaatia tarkat tilityslaskelmat eri suoratoistopalveluissa myytävistä ääni- ja e-kirjoistaan.

Sopimuksissa voidaan myös sopia tilityslaskelman vähimmäissisällöstä. Keväällä 2020 Kirjailijaliitto, Suomen tietokirjailijat ja Suomen Kustannusyhdistys täydensivät yhdessä laadittuja hyviä käytäntöjä ohjeellisella taulukolla tilityksistä. Taulukko toimii apuna vähimmäissisällön määrittelyyn, mutta sitä päivitetään parhaillaan.

Tilityksen ajankohta

Sopimuksessa sovitaan myös tilityksen ajankohdasta. Yleensä tilitys tapahtuu kerran vuodessa keväällä, viimeistään toukokuussa, jolloin maksetaan tekijänpalkkio edellisen vuoden myynnistä.

Tekijän tarkastusoikeus

Kustannussopimuksessa tulee sopia tekijän tarkastusoikeudesta, eli oikeudesta selvittää tilityksen oikeellisuus tilintarkastajan avulla. Mikäli tilityksessä havaitaan virhe, vastaa kustantaja tarkastuksen kuluista sekä maksaa viipymättä puuttuvan tekijänoikeuspalkkion viivästyskorkoineen. Kyseessä on hyviin käytäntöihin perustuva sopimusehto, eli ei missään nimessä ”epäluottamuslause”.

Tekijänoikeuksien palautuminen

Kustannussopimuksessa on tärkeää sopia selkeästi kaikkien sovittujen julkaisumuotojen osalta siitä, kuinka oikeudet voivat palautua ensijulkaisun jälkeen. Perinteisen, fyysisiin julkaisumuotoihin vakiintuneesti sovelletun mallin mukaan tekijällä on oikeus purkaa sopimus, mikäli teos on myyty loppuun, eikä kustantaja vuoden kuluessa tekijän pyynnöstä ole julkaissut uutta painosta. Malli ilmenee myös tekijänoikeuslain 34 §:stä, joka on tahdonvaltainen, eli sitä noudatetaan, elleivät osapuolet ole sopineet toisin.

Kyseinen malli ei kuitenkaan sovellu järkevästi sähköisiin julkaisumuotoihin. E- ja äänikirjaa on hyvin helppo pitää yleisön saatavilla, kun ne on kerran saatettu markkinoille. Digitaalisia julkaisumuotoja ei myöskään voida myydä samalla tavalla loppuun kuin painettua kirjaa. Tämän takia on erittäin tärkeää, että digitaalisten julkaisumuotojen oikeuksien palautumiseen on sopimuksessa erillinen mekanismi.

Digitaalisten julkaisumuotojen oikeuksien palautuminen voidaan sitoa esimerkiksi määräaikaan tai vähäiseen myyntiin. Voidaan sopia, että sopimus on voimassa ensin pidemmän määräajan (esim. 3–5 vuotta), minkä jälkeen se jatkuu aina lyhyemmän määräajan (esim.  1 vuosi) kerrallaan, ellei jompikumpi irtisano sopimusta riittävän ajoissa (esim. 3 kuukautta) ennen kuluvan sopimuskauden päättymistä. Toinen vaihtoehto, että oikeudet voivat palautua, mikäli julkaisumuodosta tietyn ajan (esim. 1 kalenterivuosi) kuluessa kertynyt tekijänpalkkio jää alle tietyn euromäärän. Tällöin raja kannattaa asettaa tarpeeksi korkealle niin, ettei ainakaan hyvin vähäinen myynti ole esteenä oikeuksien palauttamiselle.

Kummassakaan mallissa oikeudet eivät palaudu automaattisesti, vaan kyse on siitä, että tiettyjen edellytyksen vallitessa kirjailijalla on mahdollisuus palauttaa oikeudet. Oikeuksien palautumisesta on hyvä sopia kustantajan kanssa kirjallisesti.

Äänikirjojen lukija

Äänikirjan lukijalla on luonnollisesti keskeinen merkitys lopputuloksen kannalta. Kuitenkin tällä hetkellä siitä, miten lukijasta päätetään, ei ole sopimuksissa useinkaan nimenomaista mainintaa. Tai sovitaan, että kustantaja päättää asiasta.

Kirjailijan tulisi neuvotella äänikirjan lukijan päättämisestä yhdessä kustantajan kanssa. Sopimuksessa on mahdollista sopia, että ”kustantaja päättää asiasta tekijää kuultuaan”, ”osapuolet päättävät asiasta yhdessä”, tai että ”lukija on X tai muu osapuolten yhdessä valitsema henkilö”.

Kirjailija voi lukea teoksensa myös itse. Jos kirjailija toimii lukijana, tulee tästä tehdä erillinen sopimus, jossa sovitaan muun muassa lukijan palkkiosta.

Aiemman tuotannon julkaiseminen äänikirjoina eli niin sanottu ”back list-teos”

Myös vanhempia teoksia julkaistaan paljon äänikirjoina. Kirjailijat ovat saaneet tarjouksia niin teosten alkuperäisiltä kustantajilta, joilla ei ole tarvittavia äänikirjaoikeuksia, kuin muiltakin tahoilta.

Ennen sopimuksen tekoa on aina tärkeää katsoa, mitä alkuperäisessä kustannussopimuksessa on sovittu ääni- ja e-kirjoista. Kustannussopimuksella luovutettavat oikeudet ovat käytännössä aina yksinoikeuksia, mikä tarkoittaa, että jokainen oikeus voi olla vain yhdellä taholla kerrallaan. Jos alkuperäisessä kustannussopimuksessa ei ole sovittu teoksen julkaisemisesta äänikirjana, on oikeus tekijällä itsellään, ja hän voi luovuttaa sen vapaasti. Tällöin tulee kuitenkin huomioida mahdollinen kilpailukielto (ks. edellä).

Mikäli taas äänikirjan julkaisemisesta on sovittu alkuperäisessä kustannussopimuksessa, tulee tekijän saada oikeus takaisin ennen uuden sopimuksen tekemistä. Siitä, miten ja milloin tämä on mahdollista, on sovittu kustannussopimuksessa. On kuitenkin hyvä huomata, että mitä vanhempi sopimus, sitä todennäköisempää on, ettei se kata äänikirjan jakelua verkon kautta (ns. sähköinen äänikirja). Tämä johtuu siitä, että tekijänoikeuden luovutuksia tulkitaan vakiintuneesti suppeasti, eli tekijän hyväksi. Siirtyneiksi katsotaan vain ne oikeudet, joista on selkeästi sovittu.

Neuvottelemisesta

Sopimuksista kannattaa aina neuvotella! Kustantajalta saatu sopimusluonnos muodostaa lähtökohdan neuvotteluille, mutta se ei ole yhtä kuin lopullinen sopimus. Neuvotteluiden tarkoituksena on löytää ratkaisu, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Samalla käydään läpi yhteistyön säännöt ja varmistetaan, että molemmat ymmärtävät ne samalla tavalla.

Edellä mainitut tekijänoikeuslain uudet säännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä ja ne tulee ottaa huomioon sopimusneuvotteluissa. Niiden tarkoitus on nimenomaan parantaa kirjailijan heikkoa neuvotteluasemaa eli auttaa kirjailijaa kustannussopimusta tehtäessä. Säädökset velvoittavat kustantajaa ja muita sopimuskumppaneita, joille tekijänoikeudet on luovutettu. Näin ollen niistä ei voida sopia toisin.

Sopimusasioissa ei kannata koskaan kiirehtiä – aina on mahdollista ottaa aikalisä ja miettiä sopimusta rauhassa. Äänikirjasopimuksiin, kuten muihinkin kirjailijan työhön liittyviin sopimuksiin voi aina pyytää apua liiton juristilta. Jos molemmille mieluisaa ratkaisua ei löydy, on sopimus sillä kertaa parempi jättää tekemättä. Näinkin joskus käy, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.