Suomen Kirjailijaliiton edunvalvonnan kärjet
Kirjailijaliitto edistää pitkäjänteisesti kirjailijoiden ammatillista ja yhteiskunnallista asemaa. Tämä pitää sisällään yhteiskunnallista vaikuttamista ja asiantuntijuutta sekä kirjailijoiden neuvontaa ammattiin liittyvissä asioissa. Vaikuttamistyömme ydin on kirjailijoiden näkemysten ja kokemusten esiintuominen päättäjille, yhteistyökumppaneille ja suurelle yleisölle.
Kirjailijaliiton edunvalvonnan kolme keskeisintä tavoitetta ovat:
1. Sopimusten ja tekijänpalkkioiden parantaminen
Kirjailijalle kuuluu reilu korvaus kirjan myynnistä
Tekijänoikeudet ovat luovan työn elinehto, ja niitä koskevan sääntelyn tulee pysyä mukana ajassa ja muuttuvassa maailmassa. Lainsäädännön pitää pystyä suojaamaan luovaa työtä, kun tavat kuluttaa kirjallisuutta muuttuvat.
Tällä hetkellä digitaalisissa liiketoimintaympäristöissä eli äänikirjojen suoratoistopalveluissa tapahtuva oikeuksista sopiminen ei ole tekijälle sujuvaa eikä korvausosuus ole asianmukainen ja oikeasuhtainen. Alustabisnesmalli ei ole tekijöille reilu eikä tue heidän asemaansa ja ansaintaansa.
Kirjailijaliitto ehdottaa seuraavia toimenpiteitä valtiolle:
- Kirjan hintasääntely turvaamaan omalakinen kirjallisuus ja kirjallinen kulttuuri.
- Kollektiivinen sopiminen turvaamaan kirjailijan asemaa sopimusneuvotteluissa määrittelemällä kirja-alan vähimmäisehdot ja neuvotteluperusteet.
- Suoratoistopalveluiden maksuvelvoite eli niin sanottu suoratoistovero tukemaan pienen kielialueen kirjallisuuden vahvistamista.
Uuden lainsäädännön avulla kirja-alalle olisi mahdollista saada sujuva sopimuskulttuuri ja sitä kautta reilu tulonjako kirjallisuuden tekijöille pienen kielialueen kielen ja rikkaan kirjallisen kulttuurin säilymiseksi.
Kirjojen hintasääntelyä
Kirjojen hintasääntely on Euroopassa painettujen kirjojen osalta 12 maassa: Belgiassa, Sloveniassa, Portugalissa, Norjassa, Itävallassa, Kroatiassa, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Luxembourgissa ja Espanjassa. E-kirjojen osalta hintasääntelyä on Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Unkarissa, Norjassa, Sloveniassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Hintasääntelyn kesto julkaisun jälkeen vaihtelee maittain. Esimerkiksi Belgiassa ja Sloveniassa säännelty kirjan kiinteä hinta on voimassa 6 kuukautta julkaisun jälkeen, kun taas Portugalissa ja Norjassa sääntely jatkuu 1 tai 2 vuoden ajan.
EU-oikeuden asiantuntija Kukka Kuusela tuo esiin kirjoituksessaan, kuinka kirjailijoiden toimintaedellytysten turvaaminen on kaikkien etu. Hintasääntely voi olla tässä viimesijaisena keinona välttämätön ja oikeasuhtainen.
Kollektiiviset sopimukset
Kirjailija on heikommassa neuvotteluasemassa sopijakumppaniinsa nähden. Kollektiiviset sopimukset vahvistaisivat kirjailijan asemaa, sillä neuvotteluja ei tarvitsisi käydä enää jokaisen yksin. Euroopan komission kilpailuoikeudellisissa suuntaviivoissa todetaan, että kollektiivinen sopimus on mahdollinen myös kirjallisuuden tekijöiden osalta.
Suoratoistojen maksuvelvoite
Suoratoistoille asetettava maksuvelvoite tarkoittaisi sitä, että ääni- ja e-kirjoja suoratoistossa tarjoava yritys maksaisi oikeudestaan olla markkinoilla liikevaihdostaan veroluonteista maksua kirjallisuuden kehittämiseen (esimerkiksi apurahoitukseen).
Mallia käytetään jo musiikin ja elokuvien osalta eri puolilla Eurooppaa. Ranskassa Spotify on maksanut valtiolle 1,2% veroa vuodesta 2024. Tulo ohjataan Centre National de la Musiquen toimintaan eli suoraan kansallisesti musiikin luomiseen ja alan vahvistamiseen. Spotify reagoi veroon korottamalla tilaushintojaan kompensoidakseen lisäkustannukset. Opetus- ja kulttuuriministeriö sai vuonna 2024 valmiiksi selvityksen av-tuotantoon kohdistuvan maksuvelvoitteen eri toteuttamismallien taloudellisista vaikutuksista kotimaisiin mediapalveluiden tarjoajiin. Samanlainen velvoite voisi toimia myös kirjallisuuden suoratoistopalveluille.
***
Kirjailijaliitto toivoo, että valtio selvittää, miten lainsäädännöllä kirjailijoiden ajantasaiset tekijänpalkkiot voidaan turvata digitaalisessa toimintaympäristössä. Voitaisiinko suomen kielisen kirjallisuuden suojeleminen kulttuurihyödykkeenä katsoa yleisen edun mukaiseksi pakottavaksi vaatimukseksi?
Kirjailijaliitto päivittää yhdessä Kustannusyhdistyksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n kanssa kirja-alan hyviä sopimuskäytäntöjä vastaamaan tekijän asemaa parantavaa tekijänoikeuslain sääntelyä. Erityisiä korjauksia tarvitaan äänikirjoista maksettaviin korvauksiin sekä niistä saatuihin tilitystietoihin.
Haasteen tekijänoikeuksille luo myös tekoäly, jonka kehitys muuttaa kirjallisuuden tekijän ja koko kirja-alan toimintaympäristöä. Tulevaisuudessa on huomioitava tekijänoikeudet ja löydettävä malleja korvata kirjailijoille kielimallien opettaminen ilmaiseksi heidän työllään kollektiivisesti esimerkiksi tekijänoikeusjärjestön kautta tekoälyfirmoille luotavan maksun avulla.
Kirjailijaliiton vaatimukset kirjallisuuden suoratoistopalveluille:
Kirja on kulttuurihyödyke ja sen hintamielikuvaa ja arvostusta ei saa romuttaa.
- Uutuuskirja tulee hinnoitella erikseen (ensimmäiset 12 kk).
- Minuuttiperustaisesta hinnoittelusta tulee päästä eroon suoratoistossa.
- Alalle tarvitaan reilua kauppaa, jossa palvelu maksaa tekijälle reilun hinnan ja rahan jakautuminen kuluttajalta kirjailijalle on avointa.
- Kuluttajalta kirjailijalle -malli: Tapa jakaa raha, jossa palvelun oman rahallisen osuuden jälkeen kaikki raha jaetaan niiden kirjojen kesken, joita palvelusta maksanut asiakas on kuunnellut/lukenut kuukaudessa.
Ainoastaan turvaamalla kirjailijoiden ansainta Suomen pienellä kielialueella voi olla rikas ja elinvoimainen kirjallinen kulttuuri.
2. Rahoitusjärjestelmän kestävyys ja toimivuus
Apurahat ovat investointeja kirjailijoiden työskentelyyn
Kirjailijoiden apurahajärjestelmän tulee olla kestävä ja sitä tulee parantaa määrätietoisesti niin valtion kuin yksityisten säätiöidenkin taholta.
Apurahat ovat investointeja kieleen, elävään kulttuuriin ja moniääniseen kirjallisuuteen. Apurahojen taloudellinen merkitys on yksinyrittäjänä tai itsensätyöllistäjänä toimivalle kirjallisuuden tekijälle samankaltainen kuin yritystuki yritykselle. Apuraha ei ole avustus huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai muu sosiaalituki taiteilijoille.
Kirjailijaliitto seuraa tarkasti Taiken taidetoimikuntauudistusta. Liitto peräänkuuluttaa valtion apurahajärjestelmän kehittämistä kestävästi sekä kirjailijoiden apurahojen määrän ja tason korottamista. Esimerkiksi 10 apurahavuoden lisääminen kirjailijoille tarkoittaisi vuoden 2024 tasolla vain 264 000 euron lisäpanostusta valtiolta.
Apurahojen turvin Suomeen syntyy uutta kotimaista kirjallisuutta. Se on edellytys kielen ja kulttuurin elävänä säilymiselle, lukutaidolle ja taloudelliselle kasvulle.
Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki tai muu korvaava tukijärjestelmä tulee palauttaa
Ostotuki oli vähälevikkisen laatukirjallisuuden tukea, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi vuosittain kuntien yleisille kirjastoille. Se lakkautettiin vuonna 2024 ministeriön päätöksellä.
Jo aiemmin kulttuuriministeri Tanja Karpelan kaudella lakkautettiin “valikoiva tuotantotuki”, joka kohdistettiin suoraan vähälevikkisen kirjallisuuden tuotantokuluihin. Se oli hyödyllinen nimenomaan laadukkaan, mutta vähälevikkisen kirjallisuuden ja sitä kautta demokratiakehityksen ja sivistyksen kannalta. Tuotantotuen palauttamista pitäisi tarkastella.
Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen tarkoitus olisi parantaa erityisesti vähälevikkisen laatukirjallisuuden saatavuutta. Ostotuella oli mahdollista laajentaa ja monipuolistaa kirjastojen kirjavalikoimaa sekä hankkia kirjallisuutta myös koulukirjastojen ja päiväkotien kokoelmiin. Tämä on ihmisoikeus ja keskeistä demokratian toiminnalle. Kirjastoille myönnetyllä määrärahalla voitiin hankkia kirjallisuutta teosluettelosta, jossa oli noin 700-800 Suomessa julkaistua nimikettä. Teoslistalla oli lasten ja aikuisten tietokirjallisuutta, kaunokirjallisuutta ja selkokielistä kirjallisuutta.
3. Kirjan arvonlisäverokanta nollaan
Kirjan hinta on pidettävä kohtuullisena
Hallitus nosti vuoden 2025 alusta kirjan arvonlisäverokannan 14 %:iin aiemmasta 10 %:sta. On ristiriitaista, että lukemisen merkitystä ja lukutaidon arvoa korostava valtio kuuluu kirjallisuuden superverottajien joukkoon.
Kirjailijaliitto vastustaa kirjojen alv:n nostoa ja ehdottaa sen sijaan pitkällä tähtäimellä kirjojen arvonlisäverokannan laskemista nollaan. Näin toimitaan jo monissa Euroopan maissa, kuten Iso-Britanniassa, Norjassa ja Irlannissa. Tanska teki päätöksen nollakannasta syksyllä 2025. Nollaverokanta kasvattaisi kirjojen myyntiä ja edistäisi näin kansalaisten lukutaitoa ja oppimista, sekä itsenäisten kirjakauppojen monimuotoisuutta.
Kirjat eivät ole vain kulutusesine. Ne pitävät suomen kielen elävänä, edistävät lukutaitoa, tuottavat tietoa, edistävät demokratiaa, henkilökohtaista kasvua ja yksilöiden mahdollisuutta nousta sosioekonomisesti parempaan asemaan. Kirjat tuovat pitkäaikaista sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista hyötyä ja voivat edistää talouskasvua, mikä tapahtuu nykyään tiedon ja informaation avulla (ns. ”knowledge economy”).
Kirja maksaa kaupassa keskimäärin 30 euroa ja kirjailijan mediaaniansio per painettu kirja on 2,68 euroa. Tämä tarkoittaa, että kirjailijan osuus kirjan kaupallisesta hyödyntämisestä on keskimäärin 8,9 %. Kirjan arvonlisäveron nosto 10 % 14 %:iin tekee valtion osuudesta kohtuuttoman ison verrattuna tekijän osuuteen.
Liitto kampanjoi syksyllä 2024 näkyvästi arvonlisäveron nostoa vastaan.
Näiden kolmen päätavoitteen lisäksi Kirjailijaliitto ajaa seuraavia teemoja aktiivisessa yhteistyössä muiden kirja- , taide- ja kulttuurialan järjestöjen kanssa:
Yhdenvertainen työelämä ja kirjailijoiden sosiaaliturvan parantaminen
Ilman kunnon tuloja ei ole kunnon sosiaaliturvaa
Kirjailijan eli yksinyrittävän taiteilijan työttömyys-, eläke- ja sosiaaliturva ei ole yhdenvertainen palkansaajien kanssa.
Hallituskaudella 2023-2027 jatkuvaa sosiaaliturvauudistusta johtaa parlamentaarinen sotu-komitea. Kirjailijan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että valmis sosiaaliturvauudistus huomioi itsensätyöllistäjien erityistarpeet.
Kirjailijaliiton mukaan sosiaaliturvajärjestelmän pitää tulevaisuudessa ottaa huomioon kirjallisuuden tekijöiden kohdalla kaikki tulon muodot:
- apurahat
- tekijänoikeuskorvaukset
- esiintymis- ja kirjoituspalkkiot sekä
- osa- ja väliaikainen työnteko.
Sosiaaliturvan tulee kohdella freelancereita ja yksinyrittäjiä tasapuolisesti ja kannustaa työskentelemään aloilla, joilla kokoaikatyötä on yhä vähemmän tarjolla.
Valtion taiteilijaeläke on olennainen osa kirjallisuuden tekijöiden sosiaaliturvaa. Niin kauan kuin eläkejärjestelmä ei mukaudu taiteilijan työnkuvaan, taiteilijaeläkkeet ovat olennainen osa taiteilijan sosiaaliturvaa ja niiden määrää ja suuruutta pitäisi nostaa. Työuransa taiteilijoina tehneillä eläkeläisillä on oikeus olla tasavertaisessa asemassa muiden ammatinharjoittajien kanssa.
Kirjastojen lainauskorvauksien tason ajanmukaistaminen
Lainauskorvauksia pitää korottaa
Kirjallisuutta käytetään Suomessa paljon myös kirjastojen kautta. Tämän vuoksi kirjallisuuden kirjastokäytön korvaamisella (Sanaston lainauskorvaus) on iso merkitys tekijöiden toimeentulon turvaamisessa. Niistä on pidettävä jatkossakin huolta.
Fyysisiä teoksia koskeva lainauskorvaus tulee nostaa takaisin pohjoismaiselle tasolle: Määrärahaa on korotettu edellisen kerran vuonna 2016, ja sen jälkeen elinkustannukset ovat nousseet 20 prosenttia.
Lisäksi saavutettavuuskirjasto Celian korvaamatta jäävät lainat hipovat vuosittain jo miljoonaa. On kestämätöntä, että tällä hetkellä lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä korostava valtio päättää käyttää kirjallisuutta ilmaiseksi tekijöiden kustannuksella. Celiasta tehtävät e-kirja- ja e-äänikirjalainat on saatava pikaisesti kirjastokäytön korvauksen piiriin.
Kattava selvitys ja jatkuvaa tilastointia kirja-alasta
Päätöksenteon on tulevaisuudessa pohjauduttava tutkittuun tietoon
Kirjallisuuden tekijöiden työskentelyedellytykset ja -olosuhteet ovat erilaiset kuin muilla kulttuurialan toimijoilla. Lisäksi kirja-alalla tapahtuu parhaillaan historiallinen käänne kirjallisuuden digitalisoitumisen ja suoratoistopalveluiden Suomeen rantautumisen myötä.
Monelta kulttuurin ja taiteen alalta on jo olemassa toimialaselvityksiä, joiden pohjalta alojen erityispiirteet tunnetaan ja niiden kehittämistä on helppo edistää. Kirja-alalta tämä puuttuu: alaa ei tilastoida kokonaisuutena, eikä siitä ole tehty itsenäistä selvitystä. Kirja-ala on kuitenkin neljänneksi suurin luovan alan työllistäjä.
Kirjailijaliitto peräänkuuluttaa valtiolta kirja-alan kokonaisvaltaista kehittämistä ja perusteellista selvitystä, jotta kirja-alan ja kirjailijoiden asia nousisi politiikkojen ja hallituksen asialistalle. Kyse ei ole vain yhdestä ammattiryhmästä vaan koko kansakunnan henkisestä kestävyydestä ja vahvuudesta. Tutkimuksen pohjalta alaa koskeva päätöksenteko pohjautuisi tulevaisuudessa tutkittuun tietoon.
Selvitystyön ohella Kirjailijaliitto ajaa objektiivisen ja kattavan tilastotiedon keräämistä koko kirjallisuuden kentältä ja Kirjallisuuden tiedotuskeskuksen perustamista. Tällä hetkellä tieto on hajanaista ja pirstaloitunutta. Tietoa tuottaa useampi taho, joista moni edustaa kaupallista sektoria.
Suomen kielen ja lukutaidon puolustaminen
Lukutaito kehittyy vain lukemalla ja kieli köyhtyy jos emme kirjoita
Suomalaisten lukemistapojen muutos ja lukutaidon heikkeneminen huolestuttaa. Lukutaito kehittyy vain lukemalla. Tämän vuoksi Suomessa tulee nostaa esiin kaikenikäisten kansalaisten lukutaidon edistäminen ja monipuolisen lukutaidon merkitys.
Petteri Orpon hallitusohjelmaa mukaillen Kirjailijaliiton mielestä on tärkeää jatkaa kansallisen lukutaitostrategian 2030 toimeenpanoa, vahvistaa lasten ja nuorten lukutaitoa ja huolehtia kirjastopalveluiden saavutettavuudesta.
Liitto edistää lukemista ja lukutaitoa yhdessä muiden kirja-alan toimijoiden kanssa.
Lisäksi Kirjailijaliitto osallistui hallituskaudella 2023-2027 Kulttuuripoliittisen selonteon laatimiseen. Liiton puheenjohtaja oli myös selontekotyöryhmän jäsen. Selonteko tuotti kunnianhimoisen tulevaisuuskuvan, joka mahdollistaa Suomen taide- ja kulttuuripolitiikan pitkäjänteisen kehittämisen.
