Liitto kirjailijan asialla

Kirjailijaliiton tehtävä on edistää pitkäjänteisesti kirjailijoiden ammatillista ja yhteiskunnallista asemaa. Tämä pitää sisällään yhteiskunnallista vaikuttamista ja asiantuntijuutta sekä kirjailijoiden neuvontaa ammattiin liittyvissä asioissa. Edunvalvontamme ydin on kirjailijoiden näkemysten ja kokemusten esiintuominen päättäjille, yhteistyökumppaneille ja suurelle yleisölle.

Hallituskaudella 2023-2027 Kirjailijaliitto on mukana laatimassa Kulttuuripoliittista selontekoa. Liiton puheenjohtaja on selontekotyöryhmän jäsen. Selonteon tarkoituksena on tuottaa kunnianhimoinen tulevaisuuskuva, joka mahdollistaa Suomen taide- ja kulttuuripolitiikan pitkäjänteisen kehittämisen. Selonteossa linjataan keskeiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvosto antaa kulttuuripoliittisen selonteon eduskunnalle syyskaudella 2024.

Suomen Kirjailijaliiton tavoitteet

Seuraavassa on listattu Kirjailijaliiton edunvalvonnan kärjet, joista monet sisältyvät liiton tavoitteisiin suhteessa Kirjallisuuspoliittiseen ohjelmaan. Näillä toimilla kirjailijoiden asema paranee ja suomen kieli säilyy elävänä ja rikkaana. Samalla suomalaisen kirjallisuuden taloudellinen kasvupotentiaali sekä sen työllistävät vaikutukset voivat toteutua.

Sopimusten ja tekijänpalkkioiden parantaminen

Reilut ja vastuulliset käytänteet kirja-alalle

Tekijänoikeudet ovat luovan työn elinehto, ja niitä koskevan sääntelyn tulee pysyä mukana ajassa ja muuttuvassa maailmassa. Lainsäädännön pitää pystyä suojaamaan luovaa työtä, kun tavat kuluttaa kirjallisuutta muuttuvat.

Kirja-alalle pitää turvata tarvittaessa lainsäädännön avulla sujuva sopimuskulttuuri ja sitä kautta reilu tulonjako pienen kielialueen kielen ja rikkaan kirjallisen kulttuurin säilymiseksi.

Tällä hetkellä erityisesti digitaalisissa liiketoimintaympäristöissä (eli äänikirjojen suoratoistopalveluissa) tapahtuva oikeuksista sopiminen ei ole tekijälle sujuvaa eikä korvausosuus ole asianmukainen ja oikeasuhtainen. Alustabisnesmalli ei ole tekijöille reilu eikä tue heidän asemaansa ja ansaintaansa. Monissa maissa on käytössä esimerkiksi kirjan hintasääntely omalakisen kirjallisuuden ja kirjallisen kulttuurin turvaamiseksi.

Kirjailijaliitto toivoo, että valtio selvittää, miten lainsäädännöllä kirjailijoiden ajantasaiset tekijänpalkkiot voidaan turvata digitaalisessa toimintaympäristössä. Voitaisiinko suomen kielisen kirjallisuuden suojeleminen kulttuurihyödykkeenä katsoa yleisen edun mukaiseksi pakottavaksi vaatimukseksi?

Kirjailijaliitto päivittää tällä hetkellä Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hankkeessa kirja-alan hyviä sopimuskäytäntöjä vastaamaan tekijän asemaa parantavaa tekijänoikeuslain sääntelyä. Erityisiä korjauksia tarvitaan äänikirjoista maksettaviin korvauksiin sekä niistä saatuihin tilitystietoihin.

Haasteen tekijänoikeuksille luo myös tekoäly, jonka kehitys muuttaa kirjallisuuden tekijän ja koko kirja-alan toimintaympäristöä. Tulevaisuudessa on huomioitava tekijänoikeudet ja löydettävä malleja korvata kirjailijoille kielimallien opettaminen ilmaiseksi heidän työllään kollektiivisesti esimerkiksi tekijänoikeusjärjestön kautta tekoälyfirmoille luotavan maksun avulla.

Ainoastaan turvaamalla kirjailijoiden ansainta Suomen pienellä kielialueella voi olla rikas ja elinvoimainen kirjallinen kulttuuri.

Yhdenvertainen työelämä ja kirjailijoiden sosiaaliturvan parantaminen

Ilman kunnon tuloja ei ole kunnon sosiaaliturvaa

Kirjailijan eli yksinyrittävän taiteilijan työttömyys-, eläke- ja sosiaaliturva ei ole yhdenvertainen palkansaajien kanssa.

Hallituskaudella 2023-2027 jatkuvaa sosiaaliturvauudistusta johtaa parlamentaarinen sotu-komitea. Kirjailijan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että valmis sosiaaliturvauudistus huomioi itsensätyöllistäjien erityistarpeet.

Kirjailijaliiton mukaan sosiaaliturvajärjestelmän pitää tulevaisuudessa ottaa huomioon kirjallisuuden tekijöiden kohdalla kaikki tulon muodot:

  • apurahat
  • tekijänoikeuskorvaukset
  • esiintymis- ja kirjoituspalkkiot sekä
  • osa- ja väliaikainen työnteko.

Sosiaaliturvan tulee kohdella freelancereita ja yksinyrittäjiä tasapuolisesti ja kannustaa työskentelemään aloilla, joilla kokoaikatyötä on yhä vähemmän tarjolla.

Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke on olennainen osa kirjallisuuden tekijöiden sosiaaliturvaa niin kauan kunnes sosiaaliturvan ongelmat on korjattu. Työuransa taiteilijoina tehneillä eläkeläisillä on oikeus olla tasavertaisessa asemassa muiden ammatinharjoittajien kanssa.

Kirjastojen lainauskorvauksien tason ajanmukaistaminen

Lainauskorvauksia pitää korottaa

Kirjallisuutta käytetään Suomessa paljon myös kirjastojen kautta. Tämän vuoksi kirjallisuuden kirjastokäytön korvaamisella (Sanaston lainauskorvaus) on iso merkitys tekijöiden toimeentulon turvaamisessa. Niistä on pidettävä jatkossakin huolta.

Fyysisiä teoksia koskeva lainauskorvaus tulee nostaa takaisin pohjoismaiselle tasolle: Määrärahaa on korotettu edellisen kerran vuonna 2016, ja sen jälkeen elinkustannukset ovat nousseet 20 prosenttia.

Lisäksi saavutettavuuskirjasto Celian korvaamatta jäävät lainat hipovat vuosittain jo miljoonaa. On kestämätöntä, että tällä hetkellä lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä korostava valtio päättää käyttää kirjallisuutta ilmaiseksi tekijöiden kustannuksella. Celiasta tehtävät e-kirja- ja e-äänikirjalainat on saatava pikaisesti kirjastokäytön korvauksen piiriin.

Kirjan arvonlisäverokanta nollaan

Kirjan hinta on pidettävä kohtuullisena

Hallitus suunnittelee kirjan arvonlisäverokannan nostamista 14 %:iin nykyisestä 10 %:sta. On ristiriitaista, jos lukemisen merkitystä ja lukutaidon arvoa korostava valtio kuuluu jatkossa kirjallisuuden superverottajien joukkoon.

Kirjailijaliitto vastustaa kirjojen alv:n nostoa ja ehdottaa sen sijaan pitkällä tähtäimellä kirjojen arvonlisäverokannan laskemista nollaan. Näin toimitaan jo monissa Euroopan maissa, kuten Iso-Britanniassa, Norjassa ja Irlannissa.

Kirja maksaa kaupassa keskimäärin 30 euroa ja kirjailijan mediaaniansio per painettu kirja on 2,68 euroa. Tämä tarkoittaa, että kirjailijan osuus kirjan kaupallisesta hyödyntämisestä on keskimäärin 8,9 %. Kirjan arvonlisäveron nosto 10 % 14%:iin tekee valtion osuudesta kohtuuttoman ison verrattuna tekijän osuuteen.