Suomen Kirjailijaliiton kannatusjäsenenä olet puolustamassa suomen kieltä ja kirjallisuutta
Kun puhutaan kirjailijoista, ei ole kyse vain yhdestä ammattiryhmästä, vaan koko kansakunnan henkisestä kestävyydestä ja vahvuudesta, kirjoittaa toiminnanjohtaja Ilmi Villacís.
Suomen Kirjailijaliitto perustettiin 1897 ja se täyttää ensi vuonna 130 vuotta – samana vuonna kuin Suomen valtio täyttää 110 vuotta. Kirjailijaliitto on juhlavuoden lähestyessä aktivoimassa kannatusjäsenyyttään, jonka avulla liiton toiminta aikoinaan käynnistettiin. Tämän vuoden huhtikuusta lähtien on ollut jälleen mahdollista hakea Kirjailijaliiton kannatusjäseneksi.
Kirjallisuuden ja kirjailijoiden rooli on kiistaton suomen kielen kehittymisessä sivistyskieleksi. Samalla on muistettava, että suomenkielisen kirjallisuuden historia on lyhyt – ensimmäisestä suomen kielellä kirjoitettu kaunokirjallisen teoksen ilmestymisestä on kulunut vain 156 vuotta. Kielen olemassaolo ja säilyminen nopean digitalisaation, alustatalouden, lukutapojen muutosten, englannin kielen ylivallan ja valtiontalouden leikkausten seurauksena ei ole itsestäänselvyys.
Suomessa kirjallinen kulttuuri on vahvaa, se on osa identiteettiämme. Lukeva kansa on ylpeyden aihe. Kirjallisuus on taidetta, se pitää yllä kielen rikkautta ja monimuotoisuutta. Kirjat tuovat monille ihmisille lohtua ja pakopaikan arjesta. Ne lisäävät yhteisöllisyyttä yhteisten kokemusten kautta. Kun puhutaan kirjailijoista, ei ole kyse ei ole vain yhdestä ammattiryhmästä, vaan koko kansakunnan henkisestä kestävyydestä ja vahvuudesta.
Kirjailijan työtä uhataan monelta suunnalta
Samalla kun tarve sivistyksen vahvistamiselle on lisääntynyt, kirjailijan työskentelyedellytykset ovat heikentyneet. Kirjailijaliiton tavoite tehdä kirjailijan työtä näkyväksi, osallistua yhteiskunnalliseen ja kirjallisuuspoliittiseen keskusteluun ja tekijänoikeuspolitiikkaan on yhä akuutimpi. Kirjailijan toimeentuloon vaikuttavat monet asiat, mutta juuri nyt näkyvimmin kirja-alan digitalisoituminen ja sen markkinalogiikan muutokset. Kirjailija saa suoratoistoista rojalteina vain murto-osan siitä, mitä hän on saanut uutuuskirjastaan aikaisemmin. Kirjailijahan ei saa palkkaa eikä kertakorvausta, vaan kirjoista saatavat tulot kertyvät tekijänoikeuksien perusteella rojalteina myynnistä, kirjastolainauksista ja muusta teoksen jatkokäytöstä.
Painetuista yksittäiskappaleista korvaus oli keskimäärin 3 euroa kun suoratoistosta se on noin 50 senttiä. Kirjailija tekee kirjaa kirjoittaessaan kuitenkin saman työn, ja lukija hyödyntää kirjan täysimääräisesti olkoon se painettuna tai äänikirjana. Asia korjaantuisi, jos suoratoistopalveluista maksettaisiin kirjailijalle asianmukainen korvaus, ainakin uutuuskirjasta. Suoratoistossa uutuuskirja siirtyy saman tien alelaariin. Muun muassa tämän tilanteen korjaamiseksi Kirjailijaliitto tarvitsee tukea kannatusjäseniltä.
Markkinoiden muutosten lisäksi valtion leikkaukset iskevät kirjailijoihin monelta suunnalta: arvonlisäveron korotukset osuvat kirjojen myyntiin ja lainauskorvauksiin. Tämän lisäksi muut veronkiristykset, leikkaukset pienituloisten sosiaaliturvasta, vapaasta sivistystyöstä, järjestöavustuksista, alueiden kulttuuritoiminnasta ja viennin edistämisestä ovat pois kirjailijan toimeentulosta. Kirjailijaliitto pyrkii vaikuttamaan päättäjiin välittämällä tietoa kirjailijoiden työstä ja kertomalla säästöjen vaikutuksista pitkällä tähtäimellä. Siksi teemme omia selvityksiä ja seuraamme aktiivisesti alan keskusteluja ja tutkimusta. Olemme asiantuntijoita tekijänoikeuksissa ja kirjailijan työhön vaikuttavissa yhteiskunnallisissa asioissa.
Miksi Kirjailijaliiton työtä kannattaisi kannattaa?
Kysyimme viime vuonna Helsingin kirjamessuvierailta, miksi he haluaisivat mahdollisesti ryhtyä Kirjailijaliiton kannatusjäseneksi.
”Olen kiinnostunut edunvalvonnasta ja kirjallisuuden tulevaisuudesta: ajattelin, että kannatusjäsenyydellä voisin tutustua toimintaanne!”
”Haluan tukea kotimaista kirjallisuutta ja saada tietoa kirjailijoista.”
”Kannatan kirjailijoiden asiaa ja haluan olla mukana tukemassa kirjailijoiden toimintaa yhteiskunnassa.”
Kirjailijaliiton jäsenet ja koko kirjallisuuden kenttä tarvitsevat liiton vahvaa tukea turvatakseen oman toimeentulonsa kirjailijan ammatissa ja saadakseen apua kirjailijan ammatin harjoittamiseen. Liiton tehtävänä on pitää huolta siitä, että kirjailija saa tehdystä työstään asianmukaisen korvauksen ja että kirjailijan työlle on yhteiskunnassa riittävästi edellytyksiä. Kannatusjäsenten tukea tarvitaan ensisijaisesti mahdollistamaan liiton vaikuttamistyötä kirjallisuuden puolesta.
Tarjoamme kannatusjäsenelle ikkunan kirjailijan elämään ja arkeen kertomalla säännöllisesti työstämme ja tavoitteistamme. Pidämme sinut ajan tasalla toiminnastamme ja tavoitteistamme sekä kerromme, miten kannatusjäsenyydestä kertyvät varat käytetään kirjailijoiden hyväksi. Kannatusjäsenenä sinulla on mahdollisuus kuulla kirjailijan työstä suoraan kirjailijoilta. Kerromme jäsenyyteen liittyvistä muista eduista tapauskohtaisesti.
Kirjailijan työtä voit tukea myös ostamalla kirja yksittäiskappaleena joko painettuna tai äänikirjana ja lainaamalla kirjoja kirjastosta, jolloin kirjailija saa jokaisesta lainasta lainauskorvausta. Vaikka lainauskorvauksen määrä on pysynyt samana viimeiset 10 vuotta, voi se silti olla enemmän kuin jotkut kirjailijat saavat suoratoistopalveluista.
Kumarrus menneisyyteen ja katse tulevaan
Kun Suomen Kirjailijaliitto perustettiin vuonna 1897, oli ensimmäisten jäsenten joukossa myös kannatusjäseniä, jotka auttoivat taloudellisella tuellaan luomaan pohjan suomen kielellä kaunokirjallisuutta kirjoittavien ammattikirjailijoiden liitolle.
Myöhempinä vuosina liitto toimi aktiivisesti luodessaan suhteita mesenaatteihin ja lahjoittajiin. Kun rahastot alkoivat tuottaa ja Suomen valtion tuki kulttuurijärjestöille vahvistui, voitiin keskittyä toimintaan ja perinteinen varainhankinta jäi taka-alalle. Varallisuuden kasvattaminen kirjailijoiden ja kirjallisuuden hyväksi on toki jatkunut sen jälkeen eri muodossa, muun muassa vastuullisena ja huolellisena varallisuuden hoitamisena ja testamenttilahjoitusten vastaanottajana. Liitolla on hallinnassaan kaksi sidottua rahastoa: Tukirahasto ja Apuraha- ja palkintorahasto, joiden alle on koottu useita pienempiä rahastoja.
Lahjoittajat ja testamenttien tekijät ovat pääsääntöisesti saaneet määrätä, mihin liiton toiminnassa rahat käytetään. Noin sata vuotta sitten, kun liiton rahastot luotiin, ei kukaan osannut aavistaa mihin suuntaan maailma menee ja kuinka paljon kirjailijat tulevaisuudessa tarvitsevat liittoa puolustamaan omaa työtään ja olemassaoloaan. Niinpä liiton rahastoista kertyviä varoja ei ole mahdollista käyttää yleiseen vaikuttamistyöhön. Sidotuilla rahastoilla on tarkat käyttösäännöt ja kohdennukset, joiden turvin Kirjailijaliitto voi esimerkiksi tuottaa jäsenilleen palveluja, jakaa pieniä apurahoja, myöntää palkintoja ja järjestää koulutuksia.
Näitä varoja ei voida käyttää työhön, jolla vaikutetaan kirjailijoiden ja kirjallisuuden tulevaisuuteen. Valtionavustuksella ei voi tehdä sitä työtä, koska sitä ei ole tarkoitettu edunvalvontaan. Kirjailijaliiton valtionavustusta on leikattu viimeisen 3 vuoden aikana 40 prosenttia, mikä tuo painetta omaan varainhankintaan, mutta nykyisen käytännön mukaan valtionavustusta ei saa käyttää siihenkään tarkoitukseen.
Kirjailijaliiton toimintaa ja kirjailijoiden toimintaedellytyksiä voi tukea myös muistamalla Kirjailijaliittoa testamentissaan. Kaikki tuki käytetään juuri siihen, mihin luvataan: kirjailijan työn turvaamiseen nyt ja tulevaisuudessa.
Ryhtymällä Kirjailijaliiton kannatusjäseneksi olet kanssamme rakentamassa suomalaisen kirjallisuuden tulevaisuutta. Koska ilman kirjailijoita ei ole kirjallisuutta.
