Kirjailijaliiton tavoitteet hallituskaudelle 2027–2031
Suomen Kirjailijaliiton eduskuntavaalitavoitteissa nostetaan esiin kirjallisuuden tekijän asema alustataloudessa, alkutuotantoon investoiminen, lukutaito ja monipuolisen kirjallisuuden saatavuuden turvaaminen.
1. Vahvistetaan kirjailijoiden ansaintaa alustataloudessa
→ Kirjojen suoratoistopalveluille on säädettävä maksuvelvoite
Digitaalisia ääni- ja e‑kirjoja tarjoavat yritykset maksaisivat liikevaihtoonsa perustuvaa, veroluonteista maksua vastineena oikeudestaan toimia markkinoilla. Maksu ohjattaisiin kotimaisen kirjallisuuden kehittämiseen. Maksut kanavoitaisiin esimerkiksi tekijänoikeusjärjestön kautta kirjailijoille apurahoina. Mallia käytetään jo musiikin ja elokuvien osalta eri puolilla Eurooppaa. Ranskassa Spotify on maksanut valtiolle 1,2 % veroa vuodesta 2024. Lisäksi Suomessa otetaan käyttöön EU-sääntelyn mukainen av-tuotantojen maksuvelvoite. Kotimainen kirja-ala tarvitsee toimenpiteitä, joilla vahvistetaan kirjailijan ansaintaa alustataloudessa, monipuolista suomalaisen kirjallisuuden kestävää kasvua ja kilpailukykyä kirjallisuusviennillä.
→ Uutuuskirjoille on säädettävä kiinteä vähimmäishinta
Kirjojen hintasääntely on kulttuuripoliittinen väline, joka on käytössä monessa Euroopan maassa. Esimerkiksi Norjassa hintasääntelyä on perusteltu pienen kielialueen suojelemisella, monipuolisen kirjallisuuden turvaamisella ja elinvoimaisen kirjakauppaverkoston säilyttämisellä koko maassa. Hintasääntely Suomessa varmistaisi uutuuskirjan myymisen kohtuullisella hinnalla ja sitä kautta kirjailijoille tekijänoikeuslain mukaisen asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen suoratoistossa. Suomalaista kirjallisuutta ei ole ilman kirjailijoita, jotka ylläpitävät kotimaisia kieliä ja kulttuuria.
Miksi?
Suomalainen kirjamarkkinan vahva keskittyminen ja nopea digitalisaatio romuttaa kirjailijoiden oikeuksien toteutumisen sekä heikentää koko kirja-alan elinvoimaisuutta ja monipuolisuutta. Suomessa ei ole otettu käyttöön Euroopan parlamentin suosituksia kirja-alan tulevaisuuden turvaamiseksi, vaikka kulttuurisen pääoman suojeleminen on kansallisen identiteetin peruspilari.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana digitalisaatio on ollut poikkeuksellisen nopeaa, kun ruotsalaiset suoratoistopalvelut ovat vallanneet kotimaiset kirjamarkkinat. Kahden suurimman markkinatoimijan, Storytelin ja Bookbeatin, markkinaosuuksien yhteenlaskettu prosentuaalinen suuruus on arviolta 75–80 %. Suoratoistopalveluihin liittyy vakavia haittoja ja markkinoiden keskittyminen aiheuttaa vahinkoa pienemmille arvoketjun toimijoille.
Alustataloudessa kirjailijan saamat tekijänpalkkiot eivät ole tekijänoikeuslain edellyttämällä tasolla. Tekijänpalkkio äänikirjasta suoratoistosta vuonna 2024 oli 83 % vähemmän kuin samasta painetusta kirjasta. Kirjailija tekee aina saman työn teoksensa eteen riippumatta siitä, missä julkaisumuodossa tai jakelukanavassa sitä myydään. Kirjailija ei saa koskaan tekemästään työstä korvausta, vaan ainoastaan myyntiin perustuvaa tekijänpalkkiota.
Suoratoistopalveluissa kirjailijan saama korvaus määräytyy kuunneltujen minuuttien perusteella. Mitä lyhyempi kirja, sitä pienemmät palkkiot. Uutuuskirja on palveluissa saatavilla samalla edullisella kuukausihinnalla kuin vanhemmat teokset, ja kirjoja voi kuunnella jopa ilmaiseksi. Tekijänoikeuden arvo mitataan minuutteina eikä se ole sidottu kirjailijan työpanokseen, mikä heikentää kirjan, kirjailijan työn ja tekijänoikeuksien arvostusta.
Suoratoistopalveluissa parhaiten pärjäävät sarjalliset ja viihteelliset kirjat. Koska valikoima muotoutuu hyvin markkinaehtoisesti, vaarana on, että se vähitellen yksipuolistuu ja laatu kärsii. Tämä ei ole lukijoiden edun mukaista. Kehitys heikentää kansalaisten luku- ja kielitaitoa sekä kirjailijoiden toimintamahdollisuuksia.
Kirjailijan oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen teoksensa hyödyntämisestä ei tällä hetkellä toteudu. Sopimusehtojen parantaminen on hankalaa, koska kirjailijat ovat heikommassa neuvotteluasemassa sopijakumppaninsa nähden. Siksi digitaalisten alustojen kestävä käyttö vaatii tehokkaita lainsäädännöllisiä toimia, joilla kirjailijoiden tekijänoikeuksien korkean suojan taso ja ansaintamahdollisuudet voidaan turvata.
Kirjojen suojelu kulttuuriesineinä on tunnustettu EU:n oikeuskäytännössä yleistä etua koskevaksi pakottavaksi vaatimukseksi. Tekijänoikeuksien suojelulla on myös suoria vaikutuksia kilpailukykyyn ja kansainväliseen kauppaan. Kirjallisuus on luovista aloista yksi suurimmista ja on tärkeää, että koko arvoketjun alkutuottajan, kirjailijan, asemaa ja ansaintaa vahvistetaan alustataloudessa. Myös Kulttuuripoliittisen selonteon (2025) mukaan tekijänoikeuksien ja kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa tulee edistää ja tekijöiden ansaintaa vahvistaa alustataloudessa.
2. Investoidaan kirjallisuuden alkutuotantoon
→ Kirjallisuuden apurahoituksen määrää ja tasoa on nostettava
Miksi?
Kirja-alaan tulee investoida Suomessa enemmän. Valtio rahoittaa kirjallisuutta vähemmän kuin muita suurimpia taiteenaloja.
Kirjailijoiden apurahajärjestelmän tulee olla kestävä ja sitä tulee parantaa määrätietoisesti niin valtion kuin yksityisten säätiöidenkin taholta. Kirjailijan työn kannalta apurahalla on suuri merkitys kirjan syntymisessä. Apuraha mahdollistaa kirjailijan työnteon.
Kirjailijaliitto peräänkuuluttaa valtion apurahajärjestelmän kehittämistä kestävästi sekä kirjailijoiden apurahojen määrän ja tason korottamista. Taiteilija-apurahojen määrää on nostettava kokonaisuudessaan ja pidettävä huolta, että kirjailijoiden osuus vastaisi taiteenalan ansainnan ominaispiirteitä. Kirjastoapurahojen määrää pitää nostaa, jotta se jakautuisi tasaisemmin kirjailijoiden välillä.
Valtion kulttuurille osoittamassa rahoituksessa kirja-alalla on hyvin pieni osuus. Kirjailijat eivät saa yhteisöavustuksia eikä heidän työhönsä tarvita kalliita rakenteita ja muuta työvoimaa. Silti kirjallisuus on neljänneksi suurin luovista aloista, ja ns. taiteenaloista suurin: kirjallisuuden osuus koko luovien alojen lähes 17 miljardin arvosta on noin 1,6 miljardia euroa. Edellä ovat vain peliala, lehdistö ja mainos/viestintäala. Kirjailija on kirjallisuuden alkutuottaja ja tarvitsee työn tekemisen samanlaista tukea kuin maanviljelijä, joille valtio maksaa huomattavia tukisummia.
Kulttuurin rahoitus toimialoittain 2023
Kirjailijoiden toimeentulo on yhä riippuvaisempi apurahoista, sillä alustatalouden ansaintalogiikan myötä tekijänoikeustulot ovat vähentyneet huomattavasti.
Kirjan kirjoittaminen on vaativaa asiantuntijatyötä. Kirjailijat haluaisivat ansaita elantonsa ensisijaisesti kirjoittamalla, mutta suuri osa joutuu tekemään kirjoittamisen ohella sirpaleisesti muita töitä. Työsuhteista työtä ei ole tarjolla, jolloin apurahojen merkitys korostuu.
Kirjailijan tulonlähteet kaunokirjallisesta työstä
Apurahojen taloudellinen merkitys on yksinyrittäjänä tai itsensätyöllistäjänä toimivalle kirjailijalle samankaltainen kuin yritystuki yritykselle. Apuraha ei siis ole sosiaalituki taiteilijoille. Apurahat ja muut luovien alojen tukirakenteet ovat ennen kaikkea investointeja kieleen, elävään kulttuuriin ja moniääniseen kirjallisuuteen.
Kirjojen myynti on pienellä kielialueella väistämättä rajallista verrattuna muiden kielialueiden kansainvälisiin markkinoihin. Jotta Suomen kirjamarkkina säilyisi elinvoimaisena ja monipuolisena, on valtion investoitava siihen.
Kirja-alalla kasvupotentiaalia on etenkin kirjaviennissä. Kirjallisuusviennin tulot olivat Suomessa vuonna 2024 vain noin 3,3 miljoonaa euroa, kun naapurimaassa Ruotsissa tulos olivat lähes 56 miljoonaa euroa. Suomalaisen kirjallisuuden viennissä ja sen edistämisessä on rutkasti käyttämätöntä potentiaalia.
→ Vauhditetaan luovien alojen kasvua ja vientiä toteuttamalla kulttuuripoliittisen selonteon ja luovan talouden kasvustrategian toimenpiteet
Immateriaalioikeuksien ja luovien alojen kasvupotentiaali ja merkitys kansantaloudelle on tunnistettu. On tärkeää, että nykyisten strategioiden mukaiset kasvua vauhdittavat toimenpiteet toteutetaan.
Miksi?
Luovien alojen aikaansaama taloudellinen lisäarvo perustuu ensisijaisesti aineettoman pääoman hyödyntämiseen. Luova talous synnyttää innovaatioita, kuten uusia toimintatapoja, palveluita, tuotteita ja brändejä.
Kulttuuripoliittisessa selonteossa tavoitteena on mahdollistaa kulttuurin ja taiteen alan ammattilaisten työskentely ja toimeentulo kaikkialla Suomessa sekä edistää taiteilijoiden ansainnan paranemista selvittämällä korvaus- ja palkkiojärjestelmiä. Selonteossa halutaan myös edistää taiteilijoiden ja luovan alan yrittäjien edellytyksiä hyödyntää luovan talouden tuki- ja rahoitusrakenteita. Selonteossa ehdotetaan, että työttömyysturvalain yhdistelmävakuutuksen lainsäädäntöhankkeessa huomioidaan myös apurahatulo.
Rahoituksen ja rakenteiden lisäksi selonteossa lisätään luovien tekijöiden liiketoiminta- digi-, neuvottelu- ja immateriaalioikeusosaamista. Kansallisen aineettomien oikeuksien strategian toimeenpanossa tunnistetaan luovien alojen tarpeet, potentiaalin sekä neuvonnan ja tiedonsaannin tarve. Selonteko listaa myös tarpeen tekijöiden omaehtoiselle verkostoitumiselle ja yhteisöllisyydelle samoin kuin rakenteelliselle, toimijoiden väliselle yhteistyölle.
3. Monipuolisen kirjallisuuden saatavuus turvattava ja lukutaito pelastettava
→ Kirjan arvonlisävero on laskettava nollaan
→ Vähälevikkisen laatukirjallisuuden saatavuutta on tuettava
→ Lukutaiton taso on pidettävä korkealla
Miksi?
Suomi on korkeimmin kirjamyyntiä verottava maa Euroopassa 13,5 % arvonlisäverolla, vaikka pieni kieli- ja kulttuurialueemme on erityisen suojelun tarpeessa. Veroa on kuluneen hallituskauden aikana jopa nostettu, vaikka lukutaito on ollut laskussa jo vuosikymmeniä.
Kirjojen arvonlisäveron laskeminen olisi koko yhteiskuntaa tukeva kulttuuripoliittinen teko, jolla edistettäisiin lukutaitoa sekä tuettaisiin kotimaista kirja-alaa. Lukutaito heikkenee ja kirjojen saatavuus hankaloituu. Kirjojen korkean hinnan vuoksi kosketuspinta lukemiseen ja kirjallisuuteen vähenee. Samaan aikaan valtio tienaa 30 euroa maksavasta kirjasta enemmän kuin kirjailija itse.
Kirjat eivät ole kulutusesineitä, vaan kulttuurihyödykkeitä. Ne pitävät suomen kielen elävänä, edistävät lukutaitoa, tuottavat tietoa, edistävät demokratiaa, henkilökohtaista kasvua ja yksilöiden mahdollisuutta nousta sosioekonomisesti parempaan asemaan. Arvonlisäveron laskeminen nollaan on tärkeää kirja-alan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja lukutaidon ylläpitämiseksi. Kodin kirjojen määrän on todettu vaikuttavan suoraan lasten lukutaidon tasoon. Alvin laskeminen nollaan lisää myös kirjastojen kirjahankintoja ja lainauskorvauksen määrää kirjailijoille.
Euroopan parlamentti suosittelee kirjan arvonlisäveron laskemista nollaan muun muassa lukemisen edistämiseksi ja tietotalouden tukemiseksi. Näin on useassa Euroopan maassa tehtykin, kuten Iso-Britanniassa, Norjassa, Irlannissa ja Tanskassa.
Jotta suomalaisilla olisi mahdollisuus lukea monipuolista kirjallisuutta omalla kielellään, tarvitaan kirja-alaa tukevia poliittisia päätöksiä, jotka tukevat lukemista ja lukutaitoa. Kansallisen lukutaitostrategian 2030 mukaan lukutaitotyö on koko yhteiskunnan asia ja lainsäädäntö sekä hallitusohjelmiin kirjatut pitkäkestoiset toimet ovat tärkeitä lukutaitotyön edistämisessä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö poisti vuonna 2023 vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen, jolla oli merkittäviä positiivisia vaikutuksia sekä kirjastoille, lukijoille että kustantajille. Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki oli ainoa suora valtion tuki kirja-alan liiketoimintaan. Vastaava ostotuki (ainakin 1 miljoonaa euroa) tulisi palauttaa tai kehittää muu vastaava tukimuoto, joka edistää monipuolisen kirjallisuuden hankkimista esimerkiksi kirjastoihin.
Tuki vähälevikkiselle laatukirjallisuudelle on erittäin tärkeää tässä ajassa, kun kirjallisuus on digialustojen ja nopean voitontavoittelun vuoksi vaarassa muuttua sisällöltään massatuotteeksi. Ostotuki parantaisi niin kirjastojen valikoimaa, kustantajien riskinottokykyä kuin kirjailijoidenkin taloudellista asemaa. Tuki olisi tärkeää myös lukutaidon kannalta, koska sen piiriin kuuluivat mm. selkokirjat ja lastenkirjat.
Lukutaitoon onkin ratkaisevan tärkeää panostaa juuri nyt. Viimeisimpien PISA-tulosten mukaan joka viides suomalainen nuori lukee heikosti tai erittäin heikosti ja suomalaisnuorten lukutaidon taso laski viidenneksi eniten kaikista vertailuun osallistuneista maista. Lukutaidon lasku näkyy myös neljäsluokkalaisten taitoja mittaavassa PIRLS-tutkimuksessa.
Edistynyt ja syventynyt lukutaito on demokraattisesti toimivan yhteiskunnan tae ja paras puolustus valeuutisia, vihapuhetta ja ääri-ilmiöiden nousua vastaan. Lisäksi tulevina vuosina kansalaisten lukutaitoon kohdistuu aivan erityisiä vaatimuksia, kun tekoäly haastaa totutut käsityksemme tekstiympäristöjen luotettavuudesta ja logiikasta. Maailman talousfoorumin riskiraportti nostaa väärän tiedon leviämisen maailman suurimmaksi lyhyen aikavälin uhkaksi.
Hyvä luku- ja kirjoitustaito ovat tärkeitä suomen kielen ja monipuolisen kirjallisuuden ylläpitämisen ja kehittymisen vuoksi. Lukutaito kehittyy lukemalla ja kirjoitustaito kirjoittamalla. On pidettävä huolta, että tekstitaitojen osaamiselle on edellytykset koko ihmisen elinkaaren ajan.
Suomalaisten lukutaidon suunta käännetään yhdessä. Tarvitsemme laajoja ja pitkäjänteisiä valtakunnallisia toimia, vaikuttavia ohjelmia, kirjailmiöitä sekä puhetta lukemisen merkityksestä ja lukutaidon asemasta. Jatkona Kansalliselle lukutaitostrategialle 2030 pitää varmistaa, että lukutaitotyö on koordinoitu ja että lukutaitotyöhön ovat sitoutuneet kaikki yhteiskunnan sektorit, eivät ainoastaan koulut ja kirja-alan toimijat.
Lisäksi ehdotamme
Suomen Kirjailijaliitto edistää lisäksi yhdessä muiden luovien alojen järjestöjen kanssa tekijöiden asemaa vahvistavia toimenpiteitä. Kirjailijaliitto kuuluu Sanastoon, Kopiostoon, Luovat ry:hyn, Tekijäfoorumiin, Forum Artisiin ja Lukukeskukseen.
→ Luovien alojen toimintaedellytykset ja tekijänoikeudet on turvattava tekoälyn aikakaudella
Suomen tulee ottaa aktiivisesti kantaa luovan työn ja sen tekijöiden puolesta, kun EU:ssa päätetään teosten käytöstä ja korvausten reunaehdoista generatiivista tekoälyä ja sen kouluttamista koskien. Avoimuus ja läpinäkyvyys tekoälyn ”koulutuksessa” käytettyjen teosten ja materiaalien osalta tulee turvata, jotta niitä voi lisensoida ja siten tekijät saada käytöstä oikeudenmukaisen korvauksen. Lisäksi deepfake‑väärennöksiä pitää torjua tehokkaasti EU-tasolla.
→ Yksityisen kopioinnin hyvitys on saatava EU-käytännön mukaiseksi
Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän selvityksen mukaan Suomen verorahoitteinen hyvitysjärjestelmä on EU-oikeuden vastainen ja hyvitys vain noin kolmasosa muiden EU-maiden tasosta. Hyvitysjärjestelmä pitää uudistaa muiden EU-maiden malliseksi, hyvitystaso nostettava kohtuulliseksi ja mukaan otettava kaikki kopioidut sisältölajit.
→ Taiteilijoiden ja luovan työn tekijöiden työttömyysturva on saatava toimimaan
Koska luovien alojen työ rakentuu usein pätkätöistä ja monenlaisista tulonlähteistä, niiden sosiaaliturvaa on selkeytettävä ja työvoimapoliittiset tulkinnat yhtenäistettävä. Työttömyysturvan suojaosa tulee palauttaa kannustinloukkujen purkamiseksi. Yhdistelmävakuutusta on kehitettävä, ja apurahat ja tekijänoikeustulot huomioitava työttömyysturvassa oikeudenmukaisesti.
→ Kirjastokäytön korvaukset on laitettava kuntoon
Kirjastolainoja koskevaa määrärahaa täytyy korottaa asteittain 20 %:a (n. 3 milj. €) ja sitoa määräraha sen jälkeen indeksikorotuksiin. Korvausoikeudessa on huomioitava ajanmukaiset tavat käyttää kirjallisuutta.
→ Tekijän asemaa on vahvistettava tehokkaammalla tekijänoikeussääntelyllä
Tekijänoikeusdirektiivi (DSM) on Suomessa puutteellisesti implementoitu, joten tekijän asemaa vahvistava tekijänoikeuslain uusi sääntely ei toimi toivotulla tavalla tehokkaasti.
