Virpi Hämeen-Anttilan kiitospuhe Kirjailijaliiton kevätkokouksessa
Suomen Kirjailijaliiton johtokunta kutsui liiton kunniajäseniksi Virpi Hämeen-Anttilan sekä Juha-Pekka Koskisen osoituksena ansiokkaasta työstä kirjailijakunnan ja Kirjailijaliiton hyväksi.
Olen yllättynyt, iloinen ja ylpeä siitä, että Kirjailijaliitto on päättänyt tehdä minusta kunniajäsenensä. Olen jättänyt paikkani johtokunnassa vasta viime vuodenvaihteessa, enkä uskonut, että näin suuri kiitos ponnistelustani kirjailijoiden hyväksi tulisi niin nopeasti. Työ liitossamme kuten kaikissa taiteiden järjestöissä on pitkäjänteistä ja tasaisen jauhavaa, ja nopeat voitot ja huippuhetket ovat harvinaisia. Sitäkin mukavampaa on nyt nauttia tällaisesta glooriasta.
Minulle on erityisen mieluisaa saada tämä tunnustus yhtä aikaa J. P. Koskisen kanssa. Kuljimme näet varapuheenjohtajina pitkän matkaa käsikynkkää, ja keskelle kauttamme osui lähivuosikymmenien haastavin jakso. Liiton johto ja sen toimintatavat kokivat perusteellisen uudistuksen, ja meidän osaksemme tuli vaativa ja melko raskaskin työ toimia muutosjohtajina. Tämä rooli on usein epäkiitollinen. Ennen kuin muutoksen hyvät puolet alkavat näkyä ja herättää myönteistä huomiota, tuntuu siltä kuin vetäisi kivirekeä ylös jyrkkää ja loputonta mäkeä, samalla kun tätä katsovat uskovat, että reen kiskominen tapahtuu vain heidän kiusakseen.
Kun liitto tekee meistä molemmista kunniajäseniään, haluan uskoa, että tunnustus tulee etenkin työstä, jonka tuolloin teimme. Olemme toki olleet muutenkin aktiivisia kirjallisen työn arvon puolustajia muualla, esimerkiksi Sanastossa, ja myös somessa, jossa käydään paljon keskustelua kirjallisuudesta, kirjailijan asemasta ja hänen tuloistaan. Soisi, että tätä keskustelua käytäisiin myös virallisessa mediassa sen sijaan, että keskitytään kohuihin ja kriiseihin. Vaikka olen jättänyt liiton luottamustehtävät, aion jatkaa rummun lyömistä kirjailijoiden puolesta. Liian usein näyttää siltä, että kirjallisuuden ja kirja-alan tilanteesta puhutaan meidän päidemme yli. Niin ei saisi olla, koska kirjallisuutta tai kirja-alaa ei olisi olemassa ilman meitä. Kustantajia, lukuaikapalveluita ja median edustajia pitää muistuttaa tästä itsestään selvästä asiasta uupumatta.
Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa on harvinaisen paljon uhkia. Jos eteemme työnnettäisiin muinainen SWOT-nelikenttäanalyysi, joita on tullut nähdyksi melko runsaasti johtokunnan suunnittelupäivillä, uhkia ja heikkouksia luetteleva kenttä täyttyisi heti merkinnöistä, kun taas vahvuuksia ja etenkin mahdollisuuksia pitäisi miettiä pitkään.
Yleisiä uhkia ovat sivistyksen ja kulttuurin halveksunta, halu vaientaa kriittiset äänet ja valetiedon lisääntyminen. Alamme ja maankolkkamme erityisuhkiin kuuluvat nykyhallituksen vimma leikellä kulttuurialan ja sitä tukevien verkostojen rahoitus minimiin, lukuaikapalvelujen ilmestyminen tuotantoketjuun ja yhtä nopeasti ja hallitsemattomasti keskuuteemme putkahtanut tekoäly, joka sekä varastaa jo kirjoittamamme että uhkaa viedä meiltä kokonaan työt. Myös kulttuurialan hallinnon keskittäminen ja asiantuntijuuden korvautuminen virkamiesvallalla voivat hiljentää äänemme.
Kun tämä puhe luetaan, on viimein käsissämme kirjallisuuspoliittinen selonteko. Toivottavasti siitä löytyy jotakin, mikä sopisi nelikenttäanalyysin toiveikkaisiin ja puuhakkaisiin ruutuihin. Viime aikojen selvitykset ja ohjelmat ovat lähteneet siitä oudosta perusajatuksesta, että luovia ja innovatiivisia ideoita kehiin, kiitos, mutta rahaa ei saa kulua mihinkään. Näyttäkää minulle se tuotannon alue, joka pysyy elossa ja kehittyy täysin vailla kustannuksia ja investointeja. Tämä on ollut meille se suurin haaste: alallamme on aina ollut vähän rahaa, mutta nyt meidän oletetaan tekevän työtämme vielä vähemmällä.
Siksi Kirjailijaliiton pitää olla aktiivinen. Mutta se ei riitä. Meidän kaikkien on oltava aktiivisia ja vaalittava yhteishenkeä. Vaikka kateus on kirjailijoiden helmasynti, on syytä haudata se, koska tässä taistelussa tarvitaan jokaista. Myös sellaista kyynisyyden kanssa taistelevaa kehäraakkia kuin minä. Uskokaa työnne arvoon ja jaksakaa puolustaa sitä, ystävät!
