Mikä on Suomen Kirjailijaliiton tehtävä?

On tietysti helpottavaa, jos tällaisille muutoksille löydetään yksinkertainen syntipukki, mutta syytekirjelmä lienee melkoisen kohtuuton. Eritoten kun juuri Kirjailijaliitto on ottanut molempiin asioihin kantaa kenties näkyvimmin kaikista maan toimijoista, mukaan lukien Kirjakauppaliitto ja Suomen Kustannusyhdistys. Kirjakauppojen avaamisiin ja sulkemisiin liitto ei valitettavasti voi vaikuttaa muutoin kuin kannanottojensa kautta.

Suosittelen myös tutkivaa journalismia ajavien tahojen tutustuvan asiantuntijajärjestöjen viestintään muutenkin kuin Instagramin kautta. Tarvittaessa tapaamme mieluusti myös kasvotustenkin.

On harmillista, että vaikeissa yhteiskunnallisissa tilanteissa samoja asioita ajavat tahot ajautuvat osoittelemaan toisiaan sormella. Voidaan ajatella, että tämä on hajoita ja hallitse -politiikan tarkoituskin.

Lienee kuitenkin hyvä avata vielä tässäkin yhteydessä Suomen Kirjailijaliiton tarkoitusta ja toimintaa.

Kirjailijaliiton tehtävä on edistää pitkäjänteisesti kirjailijoiden ammatillista ja yhteiskunnallista asemaa. Tämä pitää sisällään yhteiskunnallista vaikuttamista ja asiantuntijuutta sekä kirjailijoiden neuvontaa ammattiin liittyvissä asioissa. Edunvalvontamme ydin on kirjailijoiden näkemysten ja kokemusten esiintuominen päättäjille, yhteistyökumppaneille ja suurelle yleisölle.

Kirjailijaliitto painottaa, että päätösten täytyy perustua tutkittuun tietoon. Tämän takia teetämme alan parhailla tutkimusyrityksillä laajoja tulotutkimuksia liittyen kirjailijoiden toimeentuloon. Koska Suomessa ei ole varsinaista tiedotus- ja tutkimuskeskusta kirjallisuuden osalta, joudumme tuottamaan tutkittua tietoa itse. Tiedon analysoinnin jälkeen miltei tuhatkuntaisen jäsenistön valitsema johtokunta linjaa liiton strategian ja toimintasuunnan.

Kirja-alan selvitys osana Kulttuuripoliittista selontekoa

Yksi yhteiskuntamme merkittävimmistä ongelmista tällä hetkellä on se, ettei kulttuuripolitiikalla osata ohjata ja auttaa kulttuurialaa kunnianhimoisesti. Kirjailijaliitto on ajanut muun muassa Kulttuuripoliittisen selonteon yhteydessä kirjallisen alan selvitystyötä ja siihen liittyvää toimenpideohjelmaa. Tällainen onneksi on vihdoin tekeillä, kun opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi sen kesän alussa Markus Leikolalta.

Oma näkemykseni on Kulttuuripoliittisen selonteon hengen mukainen. Suomesta pitäisi tehdä kirjallisuuden merkkivaltio kaikkine omaleimaisine piirteineen. Lähtökohtamme eräänlaisena eurooppalaisena pohjoisena rajamaana ja pääkielemme suomalais-ugrilainen omaleimaisuus tarjoavat erinomaiset valmiudet rakentaa maastamme sivistysmaa, joka tuo Euroopan muutoin indoeurooppalaiseen ajatteluperinteeseen oman kiehtovan osansa, tietysti myös ruotsin-, saamen- ja vähemmistökielten vaikutuksen avulla.

Pienessä maassa tätä kaikkea on kuitenkin välttämätöntä tukea toimivilla rakenteilla ja myös valtiolla on lakisääteinen velvollisuus vastata kielestä ja kulttuurista. Valitettavasti suunta on päinvastainen.

Vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen palautus

Kenties hämmästyttävin muutos oli minimaalisen pienen kirjastojen ostotuen poistaminen. Tämä äärimmäisen tehokas tukimuoto tuotti itsensä moninkertaisesti takaisin. Se kohdistui pääosin kirjallisuuteen, jota tarvitsevat a) ne, jotka lukevat vaativinta tekstiä ja b) ne, jotka tarvitsevat helppolukuista tekstiä. Niinpä kärsijöinä ovat esseet, runous ja selkokirjallisuus. Sekä tietysti kirjailijat, pienet kustantamot, kirjastot ja lukijat.

Aloittaessani 2000-luvun alussa kirjakustantajana silloinen kulttuuriministeri Tanja Karpela poisti niin kutsutun valikoivan tuotantotuen. Kustantajille kohdistettu kohdetuki auttoi oleellisesti vähälevikkisen laatukirjallisuuden julkaisemista. Tukisumma siirrettiin laatukirjallisuuden ostotukeen, joka sitten kulttuuriministeri Multalan aikana poistettiin viime vuonna kokonaan.

Kirjan ALV nollaan

Kirjallisuutta näivetetään monesta suunnasta samaan aikaan, vaikka yleinen tendenssi Euroopassa on päinvastainen. Kun entinen kirja-alan superverottaja Tanska poistaa arvonlisäveron kirjoilta kokonaan, Suomi kulkee toiseen suuntaan ja siirtyy Euroopan kärkiverottajaksi.

Suomen Kirjailijaliitto on johdonmukaisesti ajanut kirjaveron poistamista jo vuosikausia ja tätä on edistetty käytännössä kaikessa kabinettivaikuttamisessa, viestinnässä, kannanotoissa sekä jopa yhdessä United Imaginationsin kanssa toteutetussa suuressa kampanjassa, joka mainosti muun muassa Musiikkitalon näytöllä suoraan Arkadianmäelle päin eduskunnan päättäessä viimeksi ALV-korotuksista. Kampanja voitti mainostoimistojen Vuoden kultahuipun tekstisarjassa sekä hopeahuipun ulkomainontasarjassa. Kampanja toteutettiin pro bono.

Nykyisen hallituksemme verotuslinjaukset kirjojen suhteen ovat päinvastaisia verrattuna kansainväliseen kehitykseen: Euroopassa kirjojen ALV oli jo ennen Tanskan ja Tšekin nollaveropäätöstä keskimäärin 6 %, mikä tarkoittaa, että tämänhetkinen suomalaisverotus on 233 prosenttia suhteessa keskiarvoon (14 %). EU:n sääntely mahdollistaa jo nyt kirjojen ALV:n pudottamisen nollaan. Näin on jo toimittu useissa Euroopan maissa kuten Iso-Britanniassa, Ukrainassa, Norjassa ja Irlannissa, nyt myös Tšekissä ja Tanskassa. Tutkimuksissa on havaittu nollaverokannan edistävän kirjojen myyntiä ja siten myös kansalaisten lukutaitoa ja oppimista, sekä itsenäisten kirjakauppojen monimuotoisuutta.

Meillä Suomessa sen sijaan kirjan armottoman verottamisen lisäksi leikataan niin kulttuuritoimijoilta – joiltain jopa kaikki valtion tuki – kuin vapaasta sivistystyöstäkin. Jälkimmäinen kohdistuu monissa opistoissa kirjoittamisen opettamiseen ja samalla vähentää kirjoittamista opettavien kirjailijoiden tuloja. Valtiovarainministeriön budjettiesitys lupaa vieläkin tuhoisampaa leikkausta.

Kaikki lainat lainauskorvauksen piiriin ja määrärahojen korotus

Myös kirjastolainausten puolella on ongelmia, vaikka lainausmäärät ovat nopeassa kasvussa. Kirjailijan saama lainauskorvausmäärä putosi 31 sentistä 25 senttiin per laina. Fyysisiä teoksia koskeva lainauskorvaus tulee nostaa takaisin pohjoismaiselle tasolle: Määrärahaa on korotettu edellisen kerran vuonna 2016, ja sen jälkeen elinkustannukset ovat nousseet 20 prosenttia. Kirjailijaliitto ja tekijänoikeusjärjestö Sanasto ovat yhdessä muiden kirjailijajärjestöjen kanssa ajaneet lainauskorvauksen nostoa.

Saavutettavuuskirjasto Celian korvaamatta jäävät lainat hipovat vuosittain jo miljoonaa. On kestämätöntä, että tällä hetkellä lukemisen ja kirjallisuuden merkitystä korostava valtio arvostaa kirjallisuuden tekijöitä niin vähän, että on valmis käyttämään heidän työtään ilmaiseksi. Celiasta tehtävät e-kirja- ja e-äänikirjalainat on saatava pikaisesti kirjastokäytön korvauksen piiriin.

Yksityisen kopioinnin hyvitys – järjestelmää tulee uudistaa

Yksityisen kopioinnin hyvitys puolitettiin tänä vuonna eikä ensi vuodesta vielä tiedetä mitään. Vaikka kirjallisuudelle jaettiin hyvityksestä vain murusia, mahdollisti se noin sadalle kirjailijalle kohdeapurahan kunnon työvälineeseen. Hyvitykseen liittyy useita ongelmia tällä hetkellä. Ensinnäkin Suomen nykyinen hyvitysmaksujärjestelmä on opetus- ja kulttuuriministeriön tilaaman selvityksen mukaan EU-oikeuden ja direktiivien vastainen ja Suomessa hyvitys maksetaankin tällä hetkellä ainoana EU-maana valtion budjetista. Muissa EU-maissa hyvitys kerätään kopion tekijältä eli tallennuslaitteista, kuten matkapuhelimista.

Toiseksi hyvityksen määrän pienentäminen leikkaamalla on kyseenalaista sillä hyvitys ei ole harkinnanvarainen kulttuurituki, vaan lakisääteinen korvaus yksityisen kopioinnin aiheuttamasta haitasta. Hyvitys on EU-direktiiviin ja tekijänoikeuslakiin perustuva kompensaatio tulonmenetyksestä, joka syntyy luovan työn tekijöille siitä, että jokainen kansalainen saa kopioida teoksia omaan käyttöönsä. Edistämme järjestelmän uudistamista yhdessä muiden kirjailijajärjestöjen, Luovat ry:n ja Kopioston kanssa.

Valtion rahoitus kirjailijoille ja sosiaaliturvan parannukset taiteilijoille

Kirjallisen työn tärkein tukimuoto pienellä kielialueella on apurahajärjestelmä, joskin apurahan sijasta voisi käyttää jotain toimivampaa sanaa. Kyse ei ole almusta tai sosiaalituesta, vaan rahoitusvälineestä, jossa sijoitetaan oman kielen, elävän kulttuurin ja moniäänisyyden tulevaisuuteen. Pienellä kielialueella on elintärkeää pitää kielestään huolta. Kirjailijan työn mahdollistaminen on erittäin edullinen avain tähän. Esimerkiksi kymmenen apurahavuoden lisääminen maksaisi valtiolle vain 264 000 euroa, minkä yhteiskunnallinen sijoittaja voisi nähdä ostopaikaksi. Apurahojen turvin syntyvä kotimainen kirjallisuus on edellytys kielen ja kulttuurin elävänä säilymiselle ja luo taloudellista kasvua. Tällä hetkellä apurahoitus ei ole sellaisella tasolla, että monikaan kirjailija voisi toimia ammatissaan täysipainoisesti. Suuri osa elää taloudellisesti heikoissa oloissa.

Käynnissä oleva Petteri Orpon hallituksen sosiaaliturvauudistus liittyy vahvasti freelancer-pohjalta toimivien kirjailijoiden turvaan. Kirjailijan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että valmis sosiaaliturvauudistus huomioi itsensätyöllistäjien erityistarpeet. Sosiaaliturvarakennetta uudistaessa pitää ottaa huomioon kirjallisuuden tekijöiden kohdalla kaikki tulon muodot: apurahat, tekijänoikeuskorvaukset, esiintymis- ja kirjoituspalkkiot sekä osa- ja väliaikainen työnteko. Sosiaaliturvan on oltava freelancereita kohtaan joustavaa, jotta pienenkin työn vastaanottaminen on kannustavaa. Valtion taiteilijaeläkkeiden määrää ei ole nostettu suurten ikäluokkien eläköitymisen aikana, joten painetta eläkkeiden vähäisen määrän ja koon nostamiseen on suuri.

Kirja-alan sopimukset vastaamaan digitaalisen toimintaympäristön haasteita

Kirjailijaliitto tekee tietysti myös tiivistä yhteistyötä kustantamoiden ja muiden kirja-alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena on edistää kirjailijoiden asemaa ja oikeuksia. Viime vuoden lopussa valmistui Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -selvitys, jossa yhdessä kirja-alan toimijoiden kanssa – mukaan lukien kustantamot ja suoratoistopalvelut – pohdittiin tekijänoikeuslain tekijän asemaa parantavaa sääntelyä ja sen vaikutusta nykyisiin käytäntöihin. Hankkeen aikana aloitettiin myös kirja-alan kustannussopimuksia koskevien hyvien käytäntöjen päivittäminen yhdessä Suomen Tietokirjailijoiden ja Kustannusyhdistyksen kanssa. Liitto neuvoo jäseniään ja myös liittoon kuulumattomia kaunokirjailijoita kustannussopimusasioissa ja lakineuvonnan tapauksia kirjataankin vuosittain noin 300. Suurin osa liittyy kustannussopimuksiin.

Lukutaitoa edistämässä

Kirjailijaliitto ei aja pelkästään kirjailijoiden tilanteen parantamista, vaan puolustaa suomen kielen ja lukutaidon kehitystä. Lukutaito kehittyy vain lukemalla ja kieli köyhtyy, mikäli emme kirjoita. Petteri Orpon hallitusohjelmaa mukaillen Kirjailijaliiton mielestä on tärkeää jatkaa kansallisen lukutaitostrategian 2030 toimeenpanoa, vahvistaa lasten ja nuorten lukutaitoa ja huolehtia kirjastopalveluiden saavutettavuudesta.

Lukutaitoa liitto edistää muun muassa muiden toimijoiden kanssa perustamansa Lukukeskuksen kautta. On huomionarvoista, että Tanskan alv-huojennusta perusteltiin nimenomaan sillä, että OECD:n tuoreen koulutusraportin mukaan 24 prosenttia 15-vuotiaista tanskalaisista ei enää ymmärrä yksinkertaista tekstiä. Vaikka lukutaidossa Suomen suunta on sama, hallitus on korottanut kirjaveroa.

Kaiken kaikkiaan pitäisi olla selvää, että kirjallisuuspoliittinen vaikuttaminen ei tapahdu vihaisin purskahduksin. Se vaatii pitkäjänteistä, monikanavaista yhteistyötä eri tahojen kanssa.

Me Suomen Kirjailijaliitossa uskomme vahvasti, että yhteiskunta, jossa kirjailijoilla on mahdollisuus tehdä työtään ja vaikuttaa työnsä avulla yhteiskunnan suuntaan, on parempi yhteiskunta.

Ville Hytönen, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja