Kirjojen suoratoistopalveluiden pelimerkeistä
Marraskuun puolivälissä ne odotetut ja pelätyt uutiset vihdoin saapuivat. Kirjallisuuden jakelujärjestelmään tuli uusi toimija. Suomalaisilta kustantamoilta siirtyi valtava määrä nimekkeitä suoratoistopalveluiden uuden tekijän, Spotifyn, katalogiin. Siinä ei sinänsä ole mitään laitonta. Kirjailija on allekirjoittanut sopimuksen, jossa sovitaan, että kustantaja päättää teoksen jakelukanavista sekä siitä, että teosta voidaan jakaa suoratoistopalveluissa. Ei kirjailija valitse kirjakauppaakaan, jossa hänen kirjojaan myydään, kirjoittaa Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen kannanotossaan.
Monille Spotify on jo kirosana musiikintekijöiden heikentyneen ansainnan takia. Suurimmalle osalle kirjailijoista uutinen tuli myös yllätyksenä. Pelot kirjailijan yhä heikentyvästä tulovirrasta ovat oikeutettuja lähihistorian takia.
Aiemmin kirjallisuuden suoratoistopalvelut Storytel ja BookBeat valtasivat Suomessa nopeasti sääntelemättömän markkinan. Toisin kuin monessa muussa eurooppalaisessa maassa, meillä ei ole hintasäätelyä eikä kollektiivisia sopimuksia.
Suurimmalle osalle kirjailijoista äänikirjakuuntelemisen lisääntyminen suoratoistossa tarkoitti heikentynyttä tulovirtaa. Koska Suomi on edelleen suoratoistopalveluiden villi länsi, tänne on tulijoita.
Spotifyn palveluun tulee samaan aikaan äänikirjoja Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa ja Monacossa. Kirjavalikoima kattaa kokonaisuudessaan yli 300 000 teosta. Aiemmin kirjoja on voitu ostaa tai kuunnella kuukausimaksulla noin kymmenessä maassa.
Kirjojen kuukausihintaiset suoratoistopalvelut tulivat Suomeen ennen kuin EU:n tekijänoikeusdirektiivi implementoitiin tekijänoikeuslakiin. Kirjailijat ovat todenneet, ettei lain määrittelemä oikeasuhtainen ja asianmukainen korvaus tai riittävien tilitystietojen saaminen toteudu nykyisessä järjestelmässä. Mikäli markkinat eivät pysty korjaamaan epäsuhtaa, sopimuksia täytyy alkaa riitauttamaan oikeudessa tekijänoikeuslakiin vedoten.
Suoratoistopalvelun kuukausitilaus myydään kuluttajalle liian halpaan hintaan. Markkinavääristymä synnyttää mielikuvan kirjallisuudesta halpatuotteena, josta ei tarvitse maksaa kuin pennosia. Kyse on kuitenkin kulttuurihyödykkeestä, jota täytyy suojella. Kun korvaus tekijälle suoratoistossa on vieläpä minuuttiperustainen, ohjaa malli kirjoittamaan nopeasti pitkää tekstiä.
Kuten tiedämme taideluomassa on mahdollisuus valita vain kaksi kolmesta: a) hyvä b) nopea c) halpa. Nykyinen malli johtaa samaan kuin kiinalaisessa halpatuonnissa: nopeaan ja halpaan. Silloin lukija-kuluttajakaan ei voita, vaikka hinta onkin halpa.
Jos kirjailijoilla ei ole varaa tehdä työtään pitkäjänteisesti ja huolellisesti, kirjallisuuden sisällöt ja sitä kautta suomen kieli ja kulttuuri köyhtyvät. Ei ole aivan hatusta temmattua verrata tässä tilanteessa suomalaiskirjailijoita Wolt-kuskeihin.
***
Kustantajan jos jonkun pitäisi olla ennemmin huolissaan kuin innoissaan Spotifyn tulemisesta markkinoille. Kenties kilpailu saattaa muuttaa kustannusrakenteita? Kilpailulla en tarkoita kilpailua asiakkaista vaan kirjoista, rumasti sanottuna sisällöstä.
Kiinnostavaa on nimittäin se, miten Spotify valtavana yrityksenä saattaa ottaa kustantamopuolen pikkuhiljaa haltuunsa. Sillä on sellaisia lihaksia, joita ei suomalaisilta tai edes Bonnierilta tai Storyteliltä löydy.
On otettava huomioon, ettei Spotify välttämättä tarvitse kustantajilta mitään muuta kuin backlistan katalogit. Jatkossa kustantamo ei välttämättä pysty tarjoamaan mitään muuta, sillä Spotifylla on jakeluketjun jättiläisenä kyllä mahdollisuus tarjota jakelupalveluita suoraan kirjailijalle.
Kirjailija pystyy tälläkin hetkellä julkaisemaan uutuusäänikirjansa Spotifyn kautta saaden 50 % tuotosta itselleen. Kustantaja vain poistuu välistä ja kirjailija tuottaa oman kirjansa itse. Spotify hoitaa jakelun.
On jännittävää, etteivät kustantamot välttämättä näe tätä kehitystä. Heillähän ei ole nykymaailmassa juuri tarjota mitään, mitä monitaitoinen mediatyöntekijä ei osaisi itse ostaa tai tehdä, jos jakelukynnys ja painotekninen puoli poistuu.
Kirjailija ja toimittaja Kari Haakana pohti Uuden Jutun haastattelussa 18.11, että Spotify saattaa syödä vuosien sisällä kilpailijansa. Näinhän usein käy suoratoistorakenteissa. Kun tarpeeksi suuri toimija tulee markkinoille, se joko tappaa alekilpailulla tai ostaa suurimman osan kilpailijoistaan.
Tämä kehitys saattaa johtaa tilanteeseen, jossa viihdekirjallisuus jaellaan pääosin Spotifyn kautta, painetuista kirjoista tehdään erillissopimukset ja vähälevikkinen korkeakirjallisuus jatkaa vain perinteisessä painetun kirjan rakenteessa. On tietysti vielä hyvin varhaista ennustaa, mutta tässä yksi skenaario.
Haakana muistutti haastattelussa, että näissä murroksissa on olennaista pitää taidekirjallisuus hengissä apurahoituksella. Rahoitusmalli tähän voisi olla olemassa, kun seuraamme muita aloja. Tarkastellaanpa siis ratkaisumahdollisuuksia.
***
Suomen Kirjailijaliitto on ajanut suoratoiston kasvun takia kolmea keskeistä muutosta kirja-alalle:
- Kollektiivisia sopimuksia
- Kirjojen hintasääntelyä
- Suoratoiston maksuvelvoitetta eli niin sanottua suoratoistoveroa
Kirjailija on heikommassa neuvotteluasemassa sopijakumppaniinsa nähden. Kollektiiviset sopimukset vahvistaisivat kirjailijan asemaa, sillä neuvotteluja ei tarvitsisi käydä enää jokaisen yksin. Euroopan komission kilpailuoikeudellisissa suuntaviivoissa todetaan, että kollektiivinen sopimus on mahdollinen myös kirjallisuuden tekijöiden osalta.
Kirjojen hintasääntelyn kohdalla Kirjailijaliitto on ehdottanut julkaistun teoksen ensimmäisen vuoden osalta erillishintaa. Tämä suojaisi siltä, ettei kirja menisi heti ilmestyttyään alennuslaariin. Hyviä esimerkkejä tästä on nähty Norjan uuden kirjalain tiimoilta.
Kolmas ehdotus käsittelee suoratoistoille asetettua maksuvelvoitetta, jossa ääni- ja e-kirjoja suoratoistossa tarjoava yritys maksaisi liikevaihdostaan veroluonteista maksua kirjallisuuden kehittämiseen, toisin sanoen apurahoitukseen.
Mallia käytetään jo musiikin ja elokuvien osalta eri puolilla Eurooppaa. Ranskassa Spotify on maksanut valtiolle 1,2% veroa oikeudestaan olla markkinoilla. Tulo ohjataan Centre National de la Musiquen toimintaan eli suoraan kansallisesti musiikin luomiseen ja alan vahvistamiseen. Spotify onkin reagoinut veroon korottamalla tilaushintojaan kompensoidakseen lisäkustannukset.
Saksassa av-puolella suoratoistoille asetettu maksu on 1,8 % liikevaihdosta, mikäli se on alle 20 miljoonaa euroa, ja 2,5 % sen ylittävästä liikevaihdosta. Maksu tilitetään liittovaltion elokuvarahasto FFA:lle.
Tanskalaiset ovat kuuluisia menestyksekkäästä elokuvapolitiikastaan, johon uuden maksuvelvoitteen mahdollistama lisärahoitus kytkeytyy. Siellä kaikki maksulliset tilausohjelmapalvelut maksavat liikevaihtoon perustuvan 2 % kulttuuriavustusmaksun (kulturbidrag). Lisäksi ne, jotka investoivat liikevaihdostaan alle 5 % kotimaiseen sisältöön, maksavat 3 % lisämaksun.
Opetus- ja kulttuuriministeriö sai vuonna 2024 valmiiksi selvityksen av-tuotantoon kohdistuvan maksuvelvoitteen eri toteuttamismallien taloudellisista vaikutuksista kotimaisiin mediapalveluiden tarjoajiin.
Samanlainen velvoite voisi toimia hyvin myös suoratoistopalveluiden kultamaassa Suomessa, jossa tällä hetkellä ruotsalaiset toimijat rahastavat suomalaisilla sisällöillä suomalaisia. Tämän rahan voisi korvamerkitä erilliseksi apurahoitukseksi vaikkapa tekijänoikeusjärjestöjen kautta.
Suoratoistojen Suomen valloituksen aikana on nähty, että kansainvälisiä toimijoita kiinnostaa pikemminkin Suomi kuluttajamarkkinana kuin kotimaisen sisällön kehittämisen kannalta. Maksuvelvoite toisi kirjailijalle mahdollisuuksia kehittää omaa työtään ja oikeuttaisi suoratoistopalveluiden toiminnan.
Tekijänoikeuslain oikeasuhtaisuus ja asianmukaisuus toteutuisivat. Kuluttaja voisi huoletta kuunnella ja lukea helpon käyttöliittymän kautta laadukkaita kirjojaan. Lopulta kaikki voittaisivat.
Spotifykaan ei muodostuisi kirosanaksi kirjallisuuden tekijöiden keskuudessa.
Ville Hytönen, puheenjohtaja
Suomen Kirjailijaliitto
