Pystytetään fasadeja, mutta rappeutetaan talon perustaa
Edunvalvontajärjestöjen leikkaukset ovat traagisia mutta strategisia, kirjoittaa Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen.
Venäjän keisarinna Katariina II:n teki matkan Krimille vuonna 1787. Aikalaistarinoiden mukaan ruhtinas Grigori Potjomkin, Katariinan suuri suosikki, määräsi matkan varrelle rakennettavaksi ylellisiä kulissitaloja, jotta keisarinna voisi olla tyytyväinen näkemäänsä. Koululaisia puettiin kauniisiin vaatteisiin tervehtimään keisarinnaa ja hänelle ojennettavia kukkia tuotiin kaukaa. Myöhemmin siloteltua todellisuutta esittävistä kulttuuris-poliittisista fasadeista on käytetty termiä Potjomkinin kulissit.
Potjomkinin kulissit palasi mieleeni, kun tieto OKM:n yleisavustuksista taiteen ja kulttuurin valtakunnallisten yhteisöjen toimintaan vuodelle 2025 vihdoin julkaistiin. Tuntui kuin olisin ollut niitä itse pystyttämässä.
Olin vuonna 2024 mukana laatimassa Petteri Orpon hallituksen tilaamaa Kulttuuripoliittista selontekoa. Selonteko käsittelee kulttuurin perustan säilyttämistä, uudistumista ja elinvoimaisuutta sekä kulttuurin- ja luovien alojen toimintaedellytyksiä niiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Aikahorisontti ulottuu 2040-luvulle saakka, mutta toteuttamisen aloituskohta lienee vielä yhtä kaukana, ellei sitten kyse ole täydestä lavasteesta.
Itse ohjelma on mielestäni varsin hyvä ja työryhmä oli paneutunut tehtäväänsä. Selonteon yksi olennainen viesti on se, että kulttuuri- ja luovilla aloilla koetaan huolta ja epävarmuutta tulevasta. Koettu arvostuksen puute nousee voimakkaasti esiin kulttuuripoliittisen selonteon tausta-aineistossa.
Perjantaina 14.3.2025 oli ensimmäinen päivä, jolloin saattoi nähdä selonteon vaikutusmahdollisuudet, kun sen laadinnan toteuttaja Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi valtakunnallisten kulttuuriyhteisöjen toiminta-avustuksia. Kulissien sisään saattoi siis nähdä.
Kirjailijaliiton avustus laski 42 000 euroa eli noin 33 % avustussummasta. Vielä järkyttävämpi kohtalo on monella sisarjärjestöllämme. Suomen tietokirjailijoilta ja Finlands svenska författareföreningeniltä katosi koko avustus. Kääntäjien ja tulkkien liitolle leikkausta tuli melkein 40 %.
AV-alan edunvalvonnalle leikkauslista on vielä järisyttävämpi: Ohjaajaliitolta, Näyttelijäliitolta, Elokuvatyöntekijöiden liitolta, Dokumenttikillalta, Animaatioklinikalta ja Teatteri- ja mediantyöntekijöiltä lähti koko ministeriön jakama tuki, käsikirjoittajien Sunklolta leikattiin miltei 40 %. Tämä yhdistettynä SES:n ja Ylen leikkauksiin sekä AVEKiin vahvasti vaikuttavaan yksityisen kopioinnin hyvityksen puolittamiseen tarkoittaa raskaita vuosia AV-alalle.
Pitää muistaa, että kaikki leikkaukset vaikuttavat aina kaikkeen muuhunkin ja lisäävät painetta muille sektoreille. Kirjailijaliitollakin on jäseninä paljon niin ohjaajia, käsikirjoittajia kuin näyttelijöitäkin. Liittojen yhteinen ääni heikkenee ja romahtaneet toimintaedellytykset aiheuttavat epäsopua ja suukopua.
Omituisinta kulttuurimäärärahojen vähentämisessä on se, että kulttuurisektori on erittäin tehokas ja tuottaa hyvinvointia, kuten palveluita, demokratiaa ja veroeuroja hyvin pienillä sijoituksilla. Kaiken lisäksi tiedot uusista avustuksista julkistettiin OKM:n sivuilla ennen kuin niistä tiedotettiin yhdistyksille, joita tiedot koskevat.
Leikkaukset romauttavat myös kattoja
Kirja-alalta esimerkiksi Suomen Kirjainstituutin säätiö eli Sastamalan kirjakeskus Pukstaavi menetti kaiken tukensa. Se lienee melkoinen isku. Vaikka poliitikot kilpalaulavat siitä, että lukuinnostusta täytyy pitää hengissä, ratkaisut katoavat kulissien takaiselle jättömaalle. Linnunlaulun Villa Kivessä sijaitsevalta Lukukeskukselta leikataan 45 000 euroa, Tampereella toimivalta Lastenkirjainstituutilta 49 000 euroa. Kirjallisuuden vientityötä edistävä FILI joutuu miettimään, miten on mahdollista paikata mielikuvituksellinen 166 000 euron leikkaus ja silti edistää suomalaisen kirjallisuuden vientiä ulkomaille. Kalevalaista kulttuuria edistävä Juminkeko joutuu sopeuttamaan 50 000 euroa, mikä vasta tuntuukin olevan vahvasti ristiriidassa hallituspuolueiden isänmaallisten puheiden kanssa.
Nämä ovat isoja leikkauksia ja arvatenkin johtavat myös työvoiman vähentämiseen tavalla tai toisella. Lausuntataidetta edustavalta Suomen lausujain liitolta vietiin viimeisetkin pennoset. Perinteikäs Nuoren Voiman Liitto menetti 38 000 euroa tukea, ainoa kritiikin asemaa puolustava taho Suomen arvostelijain liitto kaiken.
Samaan aikaan Taiteen edistämiskeskuksen jakama kulttuurilehtiavustus vähenee 120 000 euroa. Isku kohdistuu erityisesti pieniin erikoislehtiin, jotka kärsivät yhä vuoden 2017 kirjastojen ostotuen poistosta sekä viimevuotisista, tuolloin vielä erityisavustuksina myönnettävien tukien laskemisesta. Viime vuosikymmenen alussa tuettavia kulttuuri- ja mielipidelehtiä oli 133, nyt parikymmentä. Taiken mukaan ratkaisut vahvistavat ”vapaan median ja taiteen autonomian viestin kantavuutta”, lainaa Suomen Kuvalehti. Orwellilaista kieltä toden totta saadaan vahvistettua heikentämällä ihmisten lukutaitoa.
Jokainen Kulttuuripoliittisen selonteon lukenut ymmärtää, etteivät tämänkaltaiset jättileikkaukset noudata sen henkeä eivätkä käytäntöä, joten on hyvä kysyä, miksi hallitus halusi kulttuuripoliittisen selonteon?
Onko todella tarkoitus tavoitella suomalaisen kulttuurin nousukautta vaiko vain maalata seinä, jotta rappeutuminen ei näkyisi?
Leikkausten kohdentaminen kulttuurin edunvalvontajärjestöihin näyttää siltä, että ne pyritään saamaan kuuliaisemmaksi julkiselle vallalle.
Heikennettäessä edunvalvontaorganisaatioiden puolustuskykyä voidaan saada julkiset apurahat ja taidejärjestöjen avustukset näyttämään eräänlaisilta almuilta; ne eivät ikään kuin olisi taiteilijoiden työstä saatavaa korvausta tai kulttuurin edistämisen puoltamista.
Samaan tausta-ajatukseen istuu myös yksityisten säätiöiden heikentäminen ajamalla niiden verottamista. Miksei samaan ideologiseen laatikkoon sopisi myös epäilyt vertaisarvioinnin mahdollisuuksien heikentämisestä Taike-uudistuksessa toteutetun päätösvallan keskittämisen suhteen?
Kulttuurialan itsepuolustusta ajetaan heikoille
Samaan aikaan leikkauksen kanssa kirjan arvonlisäveron nosto heikentää koko kirja-alan toimintaa. Heikennykset ovat niin hyvin linjassa toistensa kanssa, että kyseessä voisi olla laaja strateginen kuvio. Päämäärän tai ainakin suunnan voisi ajatella olevan taiteen autonomian heikentäminen.
Dosentti Timo Miettinen muistutti Suomen Kulttuurirahaston juhlapuheessaan tieteen ja kulttuurin tehtävästä demokratian ja sivistyksen keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden vaalijana. “Tiede ja kulttuuri muistuttavat meitä siitä, ettei maailma ole valmis”, Miettinen sanoo. Tämä on sekä kulttuurialan edunvalvojien että vapaan ja paneutuvan lehdistön tehtävä.
Tai kuten kollegani Suomen taiteilijaseurasta, Teemu Mäki, virkkoi Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Jos kävisi huonosti ja Suomeen tulisi trumpilainen tai Viktor Orbánin Unkarin kaltainen hallitus, ei olisi mitään palomuuria estämässä esimerkiksi sitä, ettei taidetta ohjattaisi rahoituspäätösten kautta.”
Kauniit puheet lukutaidon merkityksestä tai taiteen autonomiasta jäävät Potjomkinin kulisseihin. Sisälle jää mätänevä talo tai tyhjyyttä.
