Äänikirjat – ratkaisu on löydettävissä yhdessä

Äänikirjapalkkioiden suhteen kaivataan koko kirja-alan yhteistä tahtoa ja keskinäistä luottamusta. On tärkeää, että keskustelua käydään ja huolista puhutaan. Sillä tavalla niihin voi löytää myös ratkaisun.

Äänikirjoista ja kirjailijoiden tuloista digitaalisessa murroksessa käydään kiivasta debattia, eivätkä kirjallisuuden ystävät välttämättä enää tiedä, ketä uskoa. On kustantamoja, jotka kertovat äänikirjan pelastaneen koko kirja-alan. On menestyneitä, mutta alanvaihtoa harkitsevia kirjailijoita, koska kirjoittamisella ei enää elä. On luku- ja kuunteluaikapalveluja, joiden mukaan kuluttaja ei ole valmis maksamaan kirjasta enempää.

Alalla tarvitaan keskustelua, yhteistyötä ja tietoa. Monelle tulee yllätyksenä, että uudet tekijänoikeuslain säännökset suojaavat kirjailijaa. Siksi Kirjailijaliitto onkin kutsunut samaan pöytään kaikki alan toimijat, järjestöt, kirjailijat, kustantajat ja suoratoistopalvelut keskustelemaan ja etsimään ratkaisuja. Liiton luotsaama Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hanke on nyt noin puolessa välissä ja keskusteluja on käyty pienemmissä ja isommissa ryhmissä sekä järjestetty tapaamisia yhteistyökumppaneiden kanssa.

Keskustelujen myötä toivomme hartaasti, että voisimme edetä  askel askeleelta  kohti ratkaisuja. Myös hankkeessa mukana oleva Suomen Kustannusyhdistys on todennut äskettäisessä ulostulossaan, että mikään yksittäinen toimija ei pysty yksipuolisesti muuttamaan alan rakenteita, mutta murroksessa voidaan hakea reiluja pelisääntöjä.

Kirjailijaliitto ei vastusta uusia digitaalisia palveluja vaan epäsuhtaista tulonjakoa

Tässä yhteydessä ei voi liikaa korostaa, että Suomen Kirjailijaliitto ei vastusta äänikirjoja. Jos äänikirjasta saisi reilun korvauksen, sitä tuskin kritisoitaisiin – ainakaan samassa mitassa. Äänikirjat tuovat kirjallisuuden pariin uusia yleisöjä, kirjoilla on pidempi elinkaari, ja jotkut kirjailijat myyvät hyvin äänikirjojen ansiosta. Digitaalisuus on kirjallisuudelle myös mahdollisuus. Olisi tärkeää, että kaikki kirjailijat voisivat iloita kehityksestä.

Äänikirjojen suosio on kasvanut Suomen kirjamarkkinoilla sellaisella vauhdilla, että monilla asianomaisilla on ollut vaikeaa pysyä mukana.  Suomi on ilmeisesti suoratoistopalveluiden luvattu maa, sillä esim. kirjojen hintasääntely ei ole toiminnan esteenä. Ilmaiset kokeilujaksot ja edulliset kuukausihinnat ovat varmasti yksi syy ilmiömäiselle äänikirjojen kulutuksen kasvulle.  

Toukokuun lopussa kokoontui Helsingissä Euroopan kirjailijoiden neuvosto (European Writers Council), jonka jäsenjärjestöihin kuuluu satojatuhansia kirjailijoita 22 Euroopan maasta. Tekoälyn ja sananvapauden ohella keskeiseksi aiheeksi nousi kirjailijoiden ansainta ja alustatalouden vaikutukset siihen. Eniten kauhuissaan kehityksestä ovat Suomi ja Ruotsi, joissa alustatalous ja äänikirjat ovat vallanneet markkinat. Muihin Euroopan maihin tämä villitys ei ole rantautunut samalla tavalla, mm. hintasääntelyn vuoksi. Norjassa on säädetty kirjailijoita ja omakielistä kirjallisuutta suojeleva kirjalaki. Sen mukaan lukuaikapalveluissa ei saa myydä uutuuskirjaa vuoteen alennushintaan, vaan se on ostettavissa yksittäiskappaleena samaan hintaan kuin painettu kirja.

Suomessa alan on vallannut nopeasti järjestelmä, joka on rakennettu kansainvälisten suuryritysten ja alustatalouden ehdoilla. Kansallisesti siihen on jäänyt valuvikoja, joista kärsii kirjailija eli koko tuotantoketjun alkutuottaja. Kirjailijan tulot ovat viidessä vuodessa vähentyneet neljänneksen. Moni kirjailija, joka aikaisemmin sai tulonsa kirjoittamisesta, ei enää tule toimeen työllään lainkaan. Jostain syystä kirjailijoiden hätähuutoa ei kuitenkaan haluta kuulla.

Talousahdingossa olevan valtion taholta tulee jatkuvasti järjettömiä kiristyksiä kirja-alalle. Valtion ohjauksessa olevan saavutettavuuskirjasto Celian lainoista valtaosa jää tekijälle korvaamatta. Myöskään kirjailijan työstä hyötyvän arvoketjun isot toimijat eivät osoita näkyvää sympatiaa ja ymmärrystä kirjailijoiden huolia kohtaan. Kustannusalan ja suoratoistopalvelujen tulevaisuus on kuitenkin kirjailijan työn varassa. Yksittäiset menestystarinat eivät riitä kannattelemaan koko järjestelmää pitemmän päälle, eikä menestyksiä edes synny, jos tarjonta ei ole riittävän laaja.

Kirjan arvoa ei saa romuttaa

Kirjailija näkee kirjaa kirjoittaessaan yhtä paljon vaivaa julkaisumuodosta riippumatta. Suomessa seula kirjan julkaisemiseksi on tiukka. Kustantajat pitävät huolen siitä, että kirjallisuuden ystävä saa nautittavakseen laatua sekä painettuna että kuunneltuna. Kirja on luovan työn tulos ja yhtä arvokas kuin mikä tahansa taideteos.

Miltä kirjailijasta tuntuu, kun hänen uutuuskirjansa on saatavilla luku- ja kuunteluaikapalveluissa ilmaiseksi? Tuore teos menee käytännössä heti alelaariin, jossa yhdestä kuunnellusta kirjasta kertyy kirjailijalle noin 50 senttiä. Suoratoistopalveluiden mukaan ilmaiset koejaksot eivät ole pois kirjailijan tuloista ja väitettävästi jokaisesta minuutista maksetaan. Tämä on laiha lohtu, koska puhutaan hyvin pienistä summista eikä kirjailijalla ole tietoa, paljonko hänelle minuutilta maksetaan. Ratkaisu oli tilitysten läpinäkyvyyden lisääminen, jota myös uusi tekijänoikeuslaki edellyttää.

Toki on kirjailijoita, joiden edun mukaista on saada teoksensa suoraan kuuntelevalle yleisölle. Lukuaikapalvelut ovatkin tuoneet kirja-alalle polarisaatiota, jossa jotkut menestyvät huikealla tavalla ja toiset putoavat kelkasta kokonaan. Yhä suurempi osa kirjailijoista, jotka aikaisemmin pystyivät hankkimaan elantonsa kirjoittamalla, ovat joutuneet ahdinkoon, joka joko ajaa vaihtamaan alaa tai syöksee köyhyyteen.  

Tilanteeseen löytyy ratkaisu yhteistyössä

Nyt on löydettävä tahtotila, jossa koko äänikirjan tuotantoketjun jäsenet kirjailijoista kustantajiin, jälleenmyyjiin ja suoratoistapalveluihin haluavat ratkaista alan korvauskäytäntöjen epäkohdat yhdessä. Vuosi sitten tulivat voimaan tekijänoikeuslain uudet tekijän asemaa parantavat pakottavat säännökset. Tekijällä on oikeus asianmukaiseen korvaukseen sekä oikeus saada kattavat ja merkitykselliset tiedot sisältävät selvitys teoksen hyödyntämisestä. Uusi sääntely tulee määritellä ja jalkauttaa alan käytäntöihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää, että uusia hyviä käytäntöjä saadaan luotua, jotta uusi sääntely voisi toteutua.

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kaikkia tyydyttävien ratkaisujen löytäminen äänikirjojen ansainnan osalta on vaikeaa, koska tekijöillä on aivan liian vähän tietoa ja intressit eroavat osittain. Positiivista on se, että keskusteluyhteys kustantajien, suoratoistopalvelujen, kirjailijoiden ja heitä edustavien järjestöjen välillä on syntynyt. Lähes kaikki kutsutut ovat tulleet paikalla huolimatta hankalasta aiheesta. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.      

Seuraava askel on päivittää hyvät käytännöt yhdessä Kustannusyhdistyksen ja kirjailijaliittojen kanssa vastaamaan uutta tekijänoikeuslain sääntelyä sekä digitaalista toimintaympäristöä. Keskustelu jatkuu ja sen tuloksena saamme toivottavasti jatkossakin nauttia rikkaasta, monipuolisesta ja reilusta kirjallisuudesta.

Ilmi Villacís
toiminnanjohtaja
Suomen Kirjailijaliitto