Kirjailijan käännösoikeudet
Kotimainen kirjallisuus kiinnostaa maailmalla yhä enemmän. Kirjallisuuden vientikeskuksen FILIn tilastoista selviää, että kirjallisuuden vientitulot ovat kolminkertaistuneet 2010-luvulla. Käännösoikeuksia koskevat sopimukset saattavat parhaassa tapauksessa osoittautua taloudellisesti hyvin merkittäviksi. Tämä on tietenkin vain yksi syy olla tarkkaavainen neuvotteluissa.
Tekijänoikeus tuottaa kirjailijalle yksinoikeuden määrätä teoksesta myös käännöksenä. Käännösoikeuksilla tarkoitetaan yleisesti oikeutta teoksen kääntämiseen ja oikeutta käännöksen julkaisemiseen. Kirjailija voi sopia käännösoikeuksista välittäjän avustuksella tai itsenäisesti. Seuraavassa käydään läpi molemmat vaihtoehdot, kuitenkin selvästi ensimmäiseen keskittyen. Laajamittaisempi toiminta vaatii käytännössä aina välittäjän.
Kustantaja vai agentuuri?
Kirjailija voi sopia kirjan käännösoikeuksien myynnistä joko kustannussopimuksessa kotimaisen kustantajan kanssa tai erillisellä välityssopimuksella, jota kutsutaan agentti- tai agentuurisopimukseksi. Molemmat toimivat tehtävässään samoin periaattein. Välittämisestä sovitaan joko kustannussopimuksessa, jolloin se koskee välittämisenkin osalta vain kyseistä teosta, tai erillisessä edustussopimuksessa, joka kattaa yleensä useamman teoksen, jopa kirjailijan koko tuotannon. Edustussopimus on tavallisesti yksinomainen, eli sopimuksen voimassaoloaikana kirjailijan ei ole mahdollista sopia käännösoikeuksista itsenäisesti tai muun tahon avustuksella.
Käännösoikeuksien välittäminen perustuu alan yleisen tavan mukaan siihen, että kirjailija valtuuttaa kotimaisen kustantajan tai kirjallisuusagentin toimimaan puolestaan sopimuksessa tarkemmin määritellyin ehdoin. Välittäjän tehtävänä on edistää käännösoikeuksien myyntiä ja neuvotella sopimuksista ulkomaisten kustantajien kanssa, joskus myös solmia sopimuksia kirjailijan puolesta. Käännösoikeudet eivät tavanomaisesti siirry välittäjälle. Ensinnäkin tämä olisi turhaa, koska välittäjä ei itse käännä tai julkaise teoksia. Toiseksi tämä olisi riskialtista: mikäli välittäjä asetettaisiin konkurssiin, käännösoikeudet kuuluisivat konkurssipesään. Tekijänoikeus kuuluu luovutuksensaajan konkurssipesään, mikäli oikeudet on luovutettu edelleenluovutusoikeuksin.
Kirjailijan kannattaa varmistautua, että hänellä on haluamansa laajuinen kontrolli siihen, minkälaisia sopimuksia tehdään. Perustilanne on se, että kirjailija allekirjoittaa ulkomaiset kustannussopimukset itse. Mahdollista on myös, että välittäjä allekirjoittaa sopimukset kirjailijan puolesta saatuaan häneltä ensin tapauskohtaisen hyväksynnän. Tällöin kirjailijan harkintaan jää, kuinka tarkat tiedot hän tarjouksista haluaa. Alan yleisen tavan mukaan kirjailija on aina ulkomaisen kustannussopimuksen toinen osapuoli, riippumatta siitä, kumpi sopimuksen allekirjoittaa. Välittäjä ei tee sopimuksia omissa nimissään, vaan kirjailijan puolesta. Mikäli kirjailija ei ole osapuoli, hän ei voi esittää sopimukseen perustuvia vaatimuksia. Toki myös poikkeuksellisia järjestelyjä esiintyy, mutta yleensä nämä eivät ole suositeltavia.
Palkkiotaso
Kustantajan ja kirjallisuusagentin välityspalkkio on ollut Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavallisesti 25 % käännösoikeuksien myynnistä saaduista tuloista. Viime vuosina on ollut havaittavissa pyrkimystä nostaa osuutta. Jotkin toimijat ovat ehdottaneet täysin poikkeuksellisesti jopa 40–50 %:n välityspalkkiota. Tällaiseen ei kannata suostua. Välityskorvaus, kuten muutkin sopimusehdot, on aina neuvottelukysymys. Yksi keino on vedota alan tapaan. Neuvotteluissa auttaa aina myös, jos osoittaa, että itsellä on valinnanvaraa. Eri toimijoihin voi ottaa yhteyttä ja pyytää heiltä tarjousta. Lista kirjallisuusagenteista löytyy sivuiltamme. Kilpailuttaminen on erittäin suositeltavaa. Edelleen on tärkeää sopia, missä ajassa välittäjä tilittää ulkomaisilta kustantajilta vastaanottamansa korvaukset kirjailijalle. Tämän tulisi tapahtua nopeasti, esimerkiksi viimeistään kuukauden sisällä.
Kirjailijan on mahdollista sopia käännösoikeuksista myös itsenäisesti. Ensin on kuitenkin varmistettava, etteivät muut sopimukset estä tätä. Ulkomaisissa kustannussopimuksissa on tärkeää kiinnittää huomioita samoihin asioihin kuin kotimaisissakin. Usein mainitaan nimenomaisesti, että käännöksen on oltava uskollinen alkuperäiselle tekstille, eikä mitään saa poistaa, tai lisätä.
Toisin kuin Suomessa, fyysisten julkaisumuotojen tekijänpalkkio lasketaan kirjan vähittäismyyntihinnasta. Palkkio käännöksistä on usein 7–10 %. Sähköisten julkaisumuotojen tekijänpalkkio lasketaan, kuten Suomessakin, kustantajan saamasta myyntitulosta. Palkkioprosentit ovat verrattavissa kotimaiseen tasoon. Se, mistä palkkio lasketaan, tulee määrittää sopimuksessa selkeästi. Samoin tilityksen vähimmäissisällöstä on tärkeää sopia.
Voimassaolo
Hyvin keskeinen sopimusehto on sopimuksen voimassaolo. Kirjailijan intresseissä on päästä sopimuksesta eroon mahdollisimman nopeasti, mikäli välittäjä ei toimi tehokkaasti, tai yhteistyö ei muuten suju odotusten mukaisesti. Tavanomainen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, skaala ehdotuksissa on laaja. Mikäli välittämisestä sovitaan kustannussopimuksessa, on tärkeää varmistautua, että sopimus on irtisanottavissa välittämisen osalta erikseen. Välittämistä koskevan sopimuksen päättyminen ei vaikuta ulkomaisten kustannussopimusten voimassaoloon. Välittäjä saa välityskorvauksen näiden sopimusten perusteella kertyvistä tuloista niin kauan kuin sopimukset ovat voimassa.
Ennakko
Ennakko on usein noin 1000 eurosta ylöspäin, ja se maksetaan sopimuksen tekohetkellä. Yleensä sopimus on voimassa 5–10 vuotta. Tämän lisäksi sovitaan ehdoista, joiden täyttyessä oikeudet voivat palautua aiemminkin. Nämä ehdot ovat samankaltaisia kuin Suomessa. Ensijulkaisuaika on yleensä 12–18 kk. Jos teosta ei ole julkaistu tässä ajassa, oikeudet palautuvat, ja tekijä saa pitää ennakon.
Kaipaatko lisää tietoa kirjallisuusviennistä?
FILI:n laatima Vientipolku-sivusto johdattaa kirjallisuusviennin pariin ja tarjoaa neuvoja ja vinkkejä käännösoikeuksien myyntiin.