Pahimmalta säästyttiin, mutta voiko siitä iloita?
Viime viikkoon asti odotimme kauhulla hetkeä, milloin kerrotaan uusista isoista leikkauksista kulttuurialalle. Äskeisistä kulttuurijärjestöjen jättileikkaustiedoista pökertyneinä odotimme vielä kovempaa iskua. Kun ei sitä tullutkaan, saattoi odottaa helpotusta ja toivoa. Tähän mennessä on kuitenkin tapahtunut niin monta iskua, että toivo on monelta jo hiipunut, kirjoittaa Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacís blogissaan.
Vaikutukset korona-ajan tulonmenetyksistä ja toimialan kamppailuista näkyvät kulttuurialalla vieläkin. Myös kirjailijat kantoivat koronataakan, vaikka moni ajatteli, ettei koronarajoitukset kirjoittamiseen vaikuta. Kirjailijoilta loppuivat muusta kuin kirjoittamisesta saatavat tulot. Korona-aika vaikutti osaltaan myös siihen, että Suomeen rantautuivat vauhdilla suoratoistopalvelut äänikirjoineen, joiden markkinalogiikka syö kirjailijoiden tuloja vieläkin, eikä loppua näy. Seuraavaksi vuonna 2022 kulttuuriin kohdistui uusi isku, kun Veikkauksen tuotot siirrettiin budjettiin. Siinä prosessissa kulttuuri menetti taas miljoonia.
Kirjallisuuden osuus valtion kulttuuribudjetissa on moniin muihin taidealoihin nähden melko pieni, koska kirjallisuustoimijat (jos ei lasketa kirjastoja) ovat olleet harkinnanvaraisen valtionavustuksen piirissä eivätkä nauti valtionosuuksista. Leikkaukset taas ovat kohdistuneet yleensä ensin harkinnanvaraisiin avustuksiin, jotka eivät ole lain suojassa. Kohteena ovat olleet kirjastojen vähälevikkisen laatukirjallisuuden tuki sekä monien kirjallisuusjärjestöjen ja lehtien tuet. Apurahat ovat kuitenkin pelastuneet lain turvin, vaikka niiden taso ei olekaan noussut elinkustannusten nousua vastaavasti.
On käsittämätöntä, että suomalaisella kirjallisuudella on ollut kulttuuripolitiikan kehittämisessä niin mitätön rooli. Vasta tekeillä olevan Kulttuuripoliittisen selonteon yhteydessä kirjallisuuden merkitys on ymmärretty ja selonteon toimenpiteissä onkin seuraava lupaus: ”Kirja-alasta tehdään laajempi selvitys ja sen pohjalta kansallinen toimenpideohjelma kirjallisuuden tukemiseksi.” (s. 27 kohta 3.2.) Tämä on tärkeä kirjaus alalle, vaikka itse selontekoon liittyykin paljon pohdittavaa (lisätietoa Kirjailijaliiton lausunnosta).
Aina jaksetaan uutisoida siitä, että kulttuurialan leikkaukset ovat niin pieniä, ettei niillä ole vaikutusta. Samalla unohtuu kuitenkin, että kulttuuribudjetti on Suomessa jo valmiiksi pieni ja jokainen leikattu euro tuntuu taiteen tekijöiden selkänahassa. Kun tämän vuoden leikkausten yhteydessä uhkailtiin vielä isommilla leikkauksilla ensi vuonna, koko ajatuskin tuntui järjettömältä. Jos leikkausten peruminen aiheutti helpotusta, niin lähinnä sen vuoksi, että hallitus tuli järkiinsä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei leikkauksia OKM:n toimialalle toteutettaisi. Leikkaukset kohdistetaan koulutukseen, josta ei pitänyt alun perin leikata. Valtavat leikkaukset korkeakouluihin näkyvät todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin myös kulttuurialalla, jolla työskentelevistä suuri osa on korkeakoulutettuja. Kirjailijoista vähintään alempi korkeakoulututkinto on yli 80 prosentilla, yleisimmin humanistisista tieteistä. Etenkin humanististen alojen pienet tieteenalat ovat kärsineet kohtuuttomasti jo aiemmista koulutusleikkauksista sekä rahoitusmallien kytkemisestä tulosmittareihin.
Valtiovarainministeriön tiedotteessa kirjailijoiden joukossa on herättänyt huolta myös seuraava kohta:
”Veropohjaa tiivistetään poistamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus vuodesta 2026 alkaen. Poistaminen toteutetaan symmetrisesti sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen jäsenmaksuihin. Tämä kasvattaa verotuloja yhteensä 190 miljoonaa euroa. Lisäksi verotusta yksinkertaistetaan poistamalla kaavamainen työhuonevähennys ja työsuhdepolkupyörien verovapaa etu, joiden verotuottovaikutus on 70 miljoonaa euroa vuoden 2026 tasolla.”
Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksu ei ole sama kuin Kirjailijaliiton jäsenmaksu. Taiteilijajärjestöjen jäsenmaksut voi jatkossakin vähentää, työmarkkinajärjestöjen ei. Jäsenmaksu on veroilmoituksessa laitettava tulonhankkimiskuluihin, josta liiton jäsenmaksu on tähänkin asti vähennetty.
Työhuonevähennyksen poisto koskee tiedotteen mukaan kaavamaista työhuonevähennystä, eikä vähennystä todellisten kulujen mukaan. Todellisten kulujen perusteella tehtävä työhuonevähennys jää yhä käyttöön, joten taiteilijat, jotka kokonaan tai osittain työskentelevät kotona, voivat jatkossakin käyttää työhuonevähennystä.
Uudistusten myötä veroilmoituksen tekeminen muuttuu joka tapauksessa entistä työläämmäksi ja tulkintojen sekä selvitysten määrä tulee todennäköisesti kasvamaan.
