Magdalena Hai: Apurahojen merkityksestä kirjailijalle ja lukijalle

Olen ollut kirjailija vuodesta 2012 ja julkaissut tähän mennessä kahdeksan kirjaa lapsille ja nuorille. Novellejani on tähän mennessä käännetty espanjaksi, viroksi, englanniksi ja ranskaksi. Viime vuonna voitin Tulenkantaja-palkinnon ja olin ehdolla Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Viimeiset kolme vuotta olen voinut kutsua itseäni vapaaksi kirjailijaksi.

Kun ajattelen työtäni kirjailijana, jaan arkeni pitkiin ajatuksiin ja lyhyisiin ajatuksiin. Lyhyet ajatukset ovat niitä, joilla hoidetaan rutiineita: siivotaan, ostetaan ruokaa ja käytetään koira eläinlääkärillä. Lyhyitä ajatuksia voi ajatella, vaikka olisi väsynyt ja stressaantunut. Joskus elämä voi olla pelkkiä lyhyitä, ohimeneviä ajatuksia.

Kirjailijan luomistyö vaatii pitkiä ajatuksia. Ajatuskulkuja. Sellaista syvää pohdintaa, jonka avulla luodaan uskottavia maailmoja ja hahmoja, jotka tuntuvat todellisilta ihmisiltä. Pitkät ajatuskulut vaativat rauhaa.

”Taiteilijan ammatissa rauha on harvinainen tunne. Taiteellisen toiminnan rahoittaminen on riivittävä kasaan milloin mistäkin sivutoimesta”

Taiteilijan ammatissa rauha on harvinainen tunne. Taiteellisen toiminnan rahoittaminen on riivittävä kasaan milloin mistäkin sivutoimesta ja pelkästään apurahojen hakemiseen kuluu kokonaisia työpäiviä. Kun sain elämäni ensimmäisen pitkän apurahan, ensimmäinen ajatukseni oli suunnaton helpotus. Vuoden apuraha synnytti rauhan tunteen, jota en ollut kunnolla edes tajunnut kaivanneeni. Se antoi konkreettista tilaa pitkille ajatuksille.

Kirjailijoiden mediaanitulo oli vuonna 2017 hieman yli 2000 euroa vuodessa. Suomalaisen kirjan myynti on kelvollista, jos se myy tuhat kappaletta. Näiden lukujen valossa onkin selvää, että harvalla suomalaisella kirjailijalla on mahdollisuutta jäädä edes muutamaksi kuukaudeksi kirjoittamaan myyntituloillaan, saati kehittää taitonsa huippuun vapaana taiteilijana. Ilman apurahoitusta moni palkittu suomalainen kirja olisi jäänyt tekemättä. Laadukas kirjallisuus tarvitsee pitkiä ajatuksia.

Erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijat kohtaavat työssään perustavanlaatuisen ristiriidan: meidän kohdeyleisömme lukee paljon – enemmän kuin aikuiset – mutta lapset ja nuoret eivät osta meidän kirjojamme. Aikuiset ostavat. Siksi myydyimpien lanu-kirjojen listaa hallitsevat muutamat pomminvarmat koko kansan suosikit. Nuortenkirjoja top 10:ssä ei juurikaan näe, kenties Finlandia-voittajaa lukuunottamatta.

”Erityisesti lasten- ja nuortenkirjailijat kohtaavat työssään perustavanlaatuisen ristiriidan: meidän kohdeyleisömme lukee paljon – enemmän kuin aikuiset – mutta lapset ja nuoret eivät osta meidän kirjojamme.”

Vaatimattomat myyntimäärät selittyvät jonkin verran näkyvyydellä – tai sen puutteella. Nuortenkirjallisuuden näkyvyys on murto-osan siitä, mitä aikuistenkirjallisuus medioissa saa, ja siksi nuorten vanhemmat eivät useinkaan tiedä, mitä nuorille julkaistaan. Joskus aikuisia ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Markkinatalouden lainalaisuudet sopivat huonosti taiteen tekemiseen ja erityisen huonosti sellaisen taiteen tekemiseen, jonka pääasiallisella nauttijalla ei ole keinoja tukea taidettaan rahallisesti. Nuoret lukijat eivät vain lue: he haluavat ahmia kirjoja. He haluavat ahmia kirjasarjoja. He haluavat lukea enemmän kirjoja kuin mihin heidän vanhemmillaan on varaa.

Juuri nyt puhutaan paljon lukemisen merkityksestä ja erityisesti nuorten lukemisesta. Lukemista pidetään tulevaisuuden taitona, joka erottaa jyvät akanoista, tasa-arvoistaa yhteiskuntaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Mutta kukaan ei opi lukijaksi ilman, että hänellä on saatavillaan tarpeeksi kirjoja, joista valita.

”Riittävä apurahoitus takaa sen, että nuorella lukijalla on valittavanaan kahden uudenuutukaisen kirjan sijaan kaksikymmentä. Tai kaksisataa.”

Riittävä yhteiskunnan tuki, yksinkertaisimmillaan kirjailijoiden työn apurahoituksen ja kirjastojen hankintamäärärahojen muodossa on se, joka takaa juuri teille, teidän lapsillenne ja nuorillenne täydet hyllyt kirjastoissa ja monipuolisen tarjonnan kirjakaupoissa. Riittävä apurahoitus takaa sen, että nuorella lukijalla on valittavanaan kahden uudenuutukaisen kirjan sijaan kaksikymmentä. Tai kaksisataa.

Kuvitelkaa itsenne lähikirjastonne hyllyjen eteen. Sinne, missä lukee ”Lapset ja nuoret”. Kuvitelkaa seuraksenne lapsia. Näettekö hyllyt jatkossa täysinä – vai tyhjinä? Ja kun lapset kysyvät teiltä, miksi hyllyt täyttyivät tai tyhjentyivät teidän vahtivuorollanne, pystyttekö vastaamaan heille?

Magdalena Hai
kirjailija

_______

Puhe on esitetty Kirjailijaliiton ja Suomen Taiteilijaseuran Ammattina taiteilija -eduskuntavaalipaneelissa Turun taidemuseossa 20.3.2019.