Kirjailijaliiton vuoden 2022 tunnustuspalkinto on myönnetty kirjailija Maarit Verroselle. Palkinto myönnetään tunnustuksena kirjailijan tähänastisesta tuotannosta sekä työstä suomalaisen kirjallisuuden hyväksi, palkinto on arvoltaan 10 000 euroa. Lämpimät onnittelut!
Kirjailija ei itse päässyt vastaanottamaan palkintoa Kirjailijaliiton 125-vuotisjuhlaan, mutta oheinen tervehdys välitti terveiset kollegoille.
Puhe 21.5.2022
Maarit Verronen
Hyvät kollegat, suuret lämpimät kiitokset tästä tunnustuspalkinnosta. Sain asiaa koskeneen puhelinsoiton viikolla, jolloin olin jo valmiiksi liikuttunut monista asioista. Olin miettinyt parin novellihenkilön kohtaloa ja sitä kuinka kelluntakausi pian alkaa ja rakas sinioranssi kumiveneeni Hemmo on haalistunut oransseilta osiltaan niin keltaiseksi, että pääsen pian vesille Ukrainan väreissä.
Välittömästi sitten muistin myös erään kollegan kolumnin, johon monilta osin samastuin. Kyse oli velvollisuudentunnon ja huonon omantunnon yhdistelmästä, joka aina toisinaan nousee tuuppimaan meitä, jotka emme ole yhdistysihmisiä, mutta nautimme rivijäseninä kaikesta siitä, mitä yhdistyksissä meidän hyväksemme tehdään. Eli kuten kolumnisti asian ilmaisi: ”Yritän kuvitella itseni taloyhtiön hallitukseen tai johonkin Kirjailijaliiton toimikuntaan. Minulle tulee välittömästi hiki. Ei pysty. Anteeksi.”
Tuollaisten ajatusten jälkeen kehtaan vastaanottaa palkinnon lähinnä siksi, että ajattelen kirjallisuuden moninaisuutta ja sitä, että kaikenlaisia ääniä tarvitaan. Myös sellaisia, joille ei ole luontevaa nousta puhumaan kaikkien puolesta ja ajamaan yhteisiä asioita.
Ymmärtääkseni kaikki muutkin täällä ovat ainakin vähän allergisia sen tyyppisille väitteille, että kaikki kirjailijat ovat tai kaikki kirjallisuus on sitä tai tätä – tai vielä pahemmassa tapauksessa, että niiden pitäisi olla jotain tiettyä. Ainoa mielekäs ajatuskehitelmä, johon olen näissä asioissa koskaan törmännyt, lähtee siitä, että ihmisen ja maailman yleinen puutteellisuus ja epätäydellisyys johtavat väistämättä näiden kahden välisiin ristiriitoihin – joita kirjallisuus sitten tutkii, käsittelee ja ehkä jopa joskus vähän kykenee hallitsemaan. Ja siinä kaikki; tarkempaa määritelmää saati ohjetta ei kaivata.
Tällaisen yhteisen pohjan jakavilta kollegoilta saatua tunnustusta arvostan todella paljon.
Kiitos!
Maarit Verronen
