Kirjailijaliiton tavoitteet 2019–2023

  1. Nostetaan taiteen ja kulttuurin rahoitus 1 %:iin valtion talousarviosta.
  2. Nostetaan valtion taiteilija-apurahojen tasoa ja kasvatetaan lukumäärää.
  3. Tehdään vapaiden taiteilijoiden eläkevakuuttaminen yksinkertaisemmaksi ja vaikuttavammaksi.
  4. Lisätään valtion taiteilijaeläkkeiden määrää.
  5. Turvataan tekijöiden ansainta oikeudenmukaisella tekijänoikeuspolitiikalla.
  6. Edistetään lukemista.

#taidetuottaa

  • Työllisyyttä
  • Terveyttä
  • Osallisuutta
  • Hyvinvointia
  • Henkistä pääomaa
  • Hyvää elämää
  • Kilpailukykyä
  • Vireyttä

Taiteella on tekijänsä. Taiteilijoiden työ on osa elinkeinotoimintaa, kokonaiset toimialat syntyvät taiteellisen työn ympärille. Esimerkiksi kirjailijoiden työ synnyttää lukuisia työpaikkoja aina kustantamoista, jakeluun ja kauppaan sekä kirjastoihin.

Suomalainen taide ja kulttuuri eivät ole tuontitavaraa. Valtiolla on erityinen vastuu suomalaisen taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuuden edistäjänä. Taiteilijoiden työn rahoittaminen on investointi Suomeen ja suomalaiseen työhön ja taide- ja kulttuurialan kasvuun.

1. Nostetaan taiteen ja kulttuurin rahoitus
1 %:iin valtion talousarviosta.

Taiteen ja kulttuurin rahoitus on nostettava 1 %:iin valtion talousarviosta (Mom 29.80).

Nyt taiteen ja kulttuurin osuus on 0,8 %. Alalla on mahdollisuus kasvuun ja kehittymiseen, mutta se vaatii rohkeutta investoida. Nosto 1 %:iin on noin 110 miljoonaa vuodessa.

2. Nostetaan valtion taiteilija-apurahojen tasoa ja kasvatetaan lukumäärää.

  1. Valtion taiteilija-apurahat ja taiteilijaprofessoriapurahat on korotettava 1,5-kertaiseksi ja apurahojen lukumäärää kasvatettava 650:een.
  2. Kirjailija- ja kääntäjäapurahoja on kehitettävä.

Valtion taiteilija-apurahojen ja taiteilijaprofessoriapurahojen kehittäminen

2020-luvun apurahapolitiikan on oltava vastuullista ja vaikuttavaa. Apurahojen on vastattava työn vaativuutta ja taiteilijoiden osaamista. Apurahojen tulee mahdollistaa täysipainoinen työnteko ja kerryttää riittävää sosiaaliturvaa.

  • Taiteen ja kulttuurin rahoituksesta tulee osoittaa 25 miljoonaa euroa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien työskentelyyn (Mom 29.80.51).
  • Taiteilija-apurahojen ja taiteilijaprofessoriapurahojen taso on nostettava 1,5-kertaiseksi 31 000 euroon vuodessa (+5,8 milj. €) ja apurahojen määrä kasvatettava 650:een (+ 2,6 milj. €).

Työskentelyapurahat taiteilijoille, taiteilija-professoreille, kirjailijoille ja kääntäjille ovat tällä hetkellä 14,6 milj. €. Taiteen ja kulttuurin rahoituksesta vain 3 % käytetään taiteilijoiden apurahoihin.

Tällä hetkellä valtiolla on 545 vuosiapurahaa ja 22 taiteilijaprofessoriapurahaa. Yhtäjaksoinen työskentelyaika on puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Vuonna 2018 työskentelyapuraha oli 1 733 euroa kuukaudessa. Apuraha on veroton, mutta siitä maksetaan eläkevakuutusmaksua noin 11 %. Apurahan nettomäärä on noin 1 500 euroa kuukaudessa.

Valtion apurahan taso ei ole pysynyt mukana suomalaisten ansiotasokehityksessä.

TIESITKÖ ETTÄ:

Valtion taiteilija-apuraha on 15 % säätiöiden vuosiapurahaa pienempi, joidenkin säätiöiden apurahat ovat kaksinkertaisia verrattuna valtion apurahoihin.

Erilaisten lisätöiden haaliminen on taloudellinen pakko, ja lyhyet apurahakaudet tuovat epävarmuutta. Lisäksi matala apurahoituksen taso tuottaa väistämättä matalaa ansiosidonnaista sosiaali- ja eläketurvaa.

Suomalaiset markkinat ovat pienet ja hyvin menestyvien ja arvostettujenkin taiteilijoiden tulot jäävät Suomessa vaatimattomiksi. Taideammatille ominaista on työstä saavien tulojen epäsäännöllisyys ja epävarmuus. Kirjailijoiden mediaanitulo taiteellisesta työstä on 2 300 € / vuosi. Ylimmän kvartaalinkin vain n. 9 000 € / vuosi. Siksi taiteellisen työskentelyn rahoittaminen apurahoituksella on välttämättömyys.

Kirjailija- ja kääntäjäapurahat

  • Kirjailija- ja kääntäjäapurahoja on kehitettävä ( +1,7 milj. €). Kirjailijoiden ja kääntäjien apurahoja määrittävä lainsäädäntö on uudistettava. Samalla on turvattava apurahoituksen taso.

Kirjailijat tekevät työnsä yksin, kirjailijoilla ei ole työpaikkaa, alan rakenteet ovat hyvin erilaiset kuin esittävillä taiteilla. Kirjailijan työhön osoitettu apurahoitus on tehokkain tapa vaalia pienen kielialueemme kansalliskielten elinvoimaa ja kehittymistä. Erityinen apurahoitus on kirjallisuudellemme elintärkeää.

Tällä hetkellä 4 000–14 500 euron suuruisen apurahan saa noin 400 kirjailijaa, tietokirjailijaa ja kääntäjää vuosittain. Kirjallista työskentelyä varten jaettavien apurahojen kokonaismäärä on noin 2,5 milj. €.

3. Tehdään vapaiden taiteilijoiden eläkevakuuttaminen yksinkertaisemmaksi ja vaikuttavammaksi.

Vapaiden taiteilijoiden eläkevakuuttaminen on tehtävä yksinkertaisemmaksi ja vaikuttavammaksi vakuuttamalla kaikki ei-työsuhteinen tulo Melassa.

Apurahalla tehtävää työtä vakuutetaan Myel-vakuutuksella. Muu taiteellisesta työstä saatu tulo vakuutetaan yrittäjien eläkevakuutuksella. Samaa työtä vakuutetaan siis kahdessa eri järjestelmässä. Vakuuttamisen sekavuuden ja päällekkäisyyden takia osa tuloista jää täysin vakuuttamisen ulkopuolelle eikä kerrytä eläkettä. Vapaat taiteilijat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa verrattuna muihin eläkevakuutettuihin.

Ei-työsuhteisten ammattitaiteilijoiden kaikki eläkevakuuttaminen tulisi siirtää Myel-vakuutukseen. Taiteellista työpanosta vakuutetaan silloin yhdenmukaisesti.

Uutta lakia ei tarvita, muutokset voidaan tehdä Maatalousyrittäjien eläkevakuutuslakiin. Toimeenpano tapahtuisi Melassa käytössä olevilla järjestelmillä pienin muutoksin. Huomattava osa ei-työsuhteisista ammattitaiteilijoista on jo nyt Melan asiakkaita.

Malli olisi rahastoiva eikä tuo velvoitetta valtiontalouteen.

4. Lisätään valtion taiteilijaeläkkeiden määrää.

Myönnettävien taiteilijaeläkkeiden määrä tulee nostaa nykyisestä noin 60:stä vähintään sataan eläkkeeseen.

Taiteilijoille ei välttämättä kerry nimeksikään työeläkettä uransa aikana, johtuen eläkejärjestelmän hajanaisuudesta. Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke paikkaa tilannetta ja on välttämätön monille pitkän työuran tehneille taiteilijoille. Tällä hetkellä myönnettävien taiteilijaeläkkeiden määrässä ei ole huomioitu taiteilijakunnan kasvua eikä suurten ikäluokkien tuloa eläkeikään. Nyt noin 90 % taiteilijaeläkkeen hakijoista jää ilman eläkettä.

5. Turvataan tekijöiden ansainta oikeudenmukaisella tekijänoikeuspolitiikalla.

Tekijänoikeuteen ei tule tehdä uusia rajoituksia. Teosten käyttöä helpottavia sopimuslisenssejä on kehitettävä.

Tekijänoikeudet ovat kirjailijoiden ansainnan perusta. Lainsäädännöllä on taattava tekijöille heidän moraaliset oikeutensa sekä oikeus korvauksiin teosten käytöstä.

6. Edistetään lukemista.

Yhteiskuntamme tarvitsee lukevia kansalaisia ja lukemista on edistettävä. Korotetaan kirjastojen ostotukea ja ulotetaan virikesetelien käyttö myös kirjan ostamiseen. Kirjojen verotus verottaa suoraan lukemista. Kirjojen alempi arvonlisävero on säilytettävä.