Suomen Kirjailijaliitto on jättänyt 29.10.2021 opetus- ja kulttuuriministeriölle lausunnon tekijänoikeuslain uudistamista koskevasta esitysluonnoksesta (VN/2245/2020).
Tekijänoikeusdirektiivi (DSM-direktiivi) edellyttää merkittäviä parannuksia kirjailijoiden ja muiden tekijöiden asemaan. Katsomme, että virkamiesvalmistelussa kirjoitetun hallituksen esitysluonnoksen vaikutus olisi päinvastainen. Se aiheuttaisi suurta ja peruuttamatonta haittaa kotimaisille tekijöille ja suomalaiselle, pohjoismaiseen traditioon pohjautuvalle tekijänoikeusjärjestelmälle.
Hallituksen esitysluonnoksessa direktiivin vaatimukset tekijöiden aseman parantamista on vesitetty kaikin keinoin, kun taas tekijänoikeuden rajoitukset viedään selvästi pidemmälle kuin direktiivi edellyttää tai edes mahdollistaa.
Asian merkitystä kirjailijoille ja muille kotimaisille tekijöille sekä koko suomalaiselle yhteiskunnalle ei voi korostaa tarpeeksi. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat vuosikymmeniksi eteenpäin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mikä arvo suomalaiselle taiteelle ja kulttuurille annetaan.
Olemme syvästi huolestuneita lainvalmistelun tasosta. Hallituksen esitysluonnos perustuu olennaisin osin puutteelliseen ja virheelliseen nykytilan ja vaikutusten arviointiin. Vaadimme, että luonnos valmistellaan uudelleen. Tämän jälkeen tarvitaan uusi lausuntokierros. Uudelleen valmisteltu esitysluonnos tulee lähettää lainsäädännön arviointineuvoston arvioitavaksi.
Esitämme seuraavassa keskeisiä huomiotamme esitysluonnoksesta:
Asianmukainen korvaus ja tietojensaanti
- Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä on oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhteinen korvaus teostensa käytöstä. Tämä koskee esimerkiksi kirjailijoiden äänikirjoista saamia korvauksia, jotka ovat tällä hetkellä huolestuttavan pieniä äänikirjojen laajasta suosiosta huolimatta. Hallituksen esitysluonnoksessa direktiivin vaatimus ei toteudu. Esitysluonnoksen mukaan tekijöiden oikeudesta asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen ei edes säädettäisi.
- Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, tekijät saavat säännöllisesti ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa käytöstä ja siitä kertyneistä tuloista. Kirjailija ei yleensä saa tietoa esimerkiksi siitä, kuinka monta kertaa äänikirjaa on kuunneltu suoratoistopalveluissa, ja kuinka paljon siitä on kertynyt tuloa. Arvoketju kirjailijan ja kuluttajan välillä ei ole läpinäkyvä. Se, mitä tietoja ilmoitetaan ja miten, vaihtelee paljon kustantajittain. Hallituksen esitysluonnoksessa direktiivin vaatimus ei toteudu. Avoimuusvelvoite on vesitetty poikkeamalla direktiivin sanamuodosta ja lisäämällä siihen useita poikkeuksia ja rajauksia.
- Katsomme, että asianmukaisesta ja oikeasuhteisesta korvauksesta, avoimuusvelvoitteesta ja muista tekijöiden aseman parantamista koskevista direktiivin vaatimuksista tulee säätää Tekijäfoorumin ehdotusten ja pykälämuotoilujen mukaisesti. Tekijäfoorumi on vuonna 2010 perustettu luovan alan tekijöitä, esittäviä taiteilijoita ja tieteentekijöitä edustavien järjestöjen yhteistyöelin. Tekijäfoorumiin kuuluu yhteensä 29 jäsenjärjestöä, jotka edustavat yhteensä yli 50 000 luovan alan tekijää.
- Yhdessä Tekijäfoorumin kanssa katsomme, että direktiivin velvoitteet voidaan toteuttaa parhaiten kollektiivisella sopimisella. Euroopan neuvoston ministerikomitea linjasi joulukuussa 2018, että eurooppalainen kilpailuoikeus ei estä itsensätyöllistäjiä sopimasta kollektiivisesti. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa kirjailijat sopivat kustannussopimusten vähimmäisehdoista kollektiivisesti. Lainsäädännön keinoin voidaan kannustaa ja ohjata kollektiiviseen sopimiseen. Kyse on poliittisesta tahdosta ja siitä, halutaanko tekijöiden asemaa aidosti parantaa. Kollektiivinen sopiminen lisäisi oikeusvarmuutta ja vähentäisi transaktiokustannuksia molemmin puolin. Se mahdollistaisi eri alojen erityispiirteiden ja kehityksen huomioimisen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Kustannussopimukset
- Pidämme erittäin tärkeänä, että kustannussopimuksia koskevaa erityissääntelyä ei poisteta tekijänoikeuslaista. Säännöksillä on tärkeä ohjaava, täydentävä ja tulkintavaikutus. Pykälien harkittu modernisointi ja yhteensovittaminen direktiivin edellyttämien muutosten kanssa on lähtökohtaisesti perusteltua. Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu ratkaisu, päinvastoin kuin luonnoksessa mainitaan, kuitenkin heikentäisi kirjailijoiden asemaa merkittävästi. Tämä on täysin ristiriidassa direktiivin tavoitteen kanssa. Alan sopimuskäytäntö on jäänyt huomioimatta lähes kokonaan.
- Nykyistä tekijänoikeuslain olettamaa, jonka mukaan kustannussopimus kattaa vain painetun kirjan, ellei toisin nimenomaisesti sovita, ei tule laajentaa. On erittäin tärkeää, että julkaisumuodoista sovitaan jatkossakin nimenomaisesti. Tämä kuuluu myös kirja-alan hyviin käytäntöihin.
- Kustantajan velvollisuuksia koskevaa tekijänoikeuslain 33 §:ää ei tule poistaa. Pykälä ei ole vanhentunut ja se on edelleen olennainen. Ammattimaiseen kustantamiseen kuuluu, että kustantajalla on tehtäviä ja velvollisuuksia. Jos pykälä poistetaan, ero kustannussopimusten ja erilaisten painatus- ja omakustannesopimusten välillä hämärtyy.
- Hallituksen luonnosesityksessä ehdotettu uusi tekijänoikeuslain 31 § (oikeudenluovutuksen peruminen), joka koskisi kustannussopimusten lisäksi myös muita sopimuksia, on räikeässä ristiriidassa kirja-alan sopimuskäytännön ja nykyisen lain kanssa. Sen mukaan tekijällä olisi oikeus perua oikeudenluovutus, jos teosta ei ole julkaistu kolmen vuoden ja puolen vuoden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt sopimuksen ehdot. Esimerkiksi kirja-alalla kolme ja puoli vuotta on ikuisuus. Kirjailijan kannalta olisi täysin kohtuutonta, jos hän joutuisi odottamaan uuden teoksen julkaisemista näin pitkään. Kirja-alan sopimuskäytännön mukaan kirjailijalla on oikeus purkaa sopimus, jos kustantaja ei julkaise teosta 12–18 kuukauden kuluessa siitä, kun kirjailija on luovuttanut valmiin käsikirjoituksen. Nykyisen, kumottavaksi ehdotetun 34 §:n mukaan aikaraja kaksi vuotta.
- Hallituksen luonnosesityksessä ehdotetun uuden tekijänoikeuslain 31 §:n mukaan tekijällä ei olisi oikeutta perua oikeudenluovutusta sen jälkeen, kun teos on kerran julkaistu. Julkaisemiselle ei ole asetettu minkäänlaisia määrällisiä tai laadullisia kriteereitä. Esimerkiksi kirjailijan kannalta on täysin kestämätön ajatus, että oikeudenluovutusta ei voisi perua missään tilanteessa ensijulkaisun jälkeen. Fyysisten julkaisumuotojen osalta kirja-alan sopimuskäytäntö noudattelee nykyistä, kumottavaksi ehdotettua tekijänoikeuslain 34 §:ää, jonka mukaan kirjailija voi purkaa sopimuksen, jos teos on myyty loppuun, eikä kustantaja vuoden kuluessa kirjailijan esittämästä pyynnöstä julkaise uutta painosta. Sähköisten julkaisumuotojen osalta käytännöt vaihtelevat, mutta usein sovitaan, että tekijällä mahdollisuus irtisanoa sopimus tietyn määräajan jälkeen, tai jos teoksen myynti jää tietyltä ajalta alle tietyn euromäärän.
- Katsomme, että kustannussopimuksista tulee säätää yhdessä Suomen tietokirjailijat ry:n ja Finlands svenska författareförening rf:n kanssa laatimiemme ehdotusten ja pykälämuotoilujen mukaisesti.
Opetusta koskeva tekijänoikeuden rajoitus
- Hallituksen esitysluonnos sisältää erittäin laajan opetusta koskevan tekijänoikeuden rajoituksen. Olemme järkyttyneitä ehdotuksesta, jolla olisi vakavia ja peruuttamattomia kotimaisiin tekijöihin, kustantajiin ja Kopioston toimintaan vaikuttavia seurauksia. Ehdotus tuhoaisi ammattimaisten tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden turvaksi rakennetun sopimuslisenssijärjestelmän ja sen ympärille syntyneen talouden. Tulonmenetykset koko alalle olisivat valtavat. Tämä sivuutetaan esitysluonnoksen perusteluissa kokonaan. Teosten käytön ja siitä maksettavan korvauksen tulee perustua sopimiseen kuten tähänkin asti.
Tekijänoikeus, omaisuudensuoja ja sananvapaus
- Tekijänoikeus ja tekijöiden omaisuudensuoja on turvattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, Suomen perustuslaissa ja useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Tekijänoikeus suojaa tekijän sekä taloudellisia että moraalisia, persoonaan liittyviä oikeuksia. Esitysluonnoksessa tekijänoikeuden tavoite on ymmärretty väärin, tai ainakin hyvin suppeasti ”teosten saatavuuden edistämisenä” (s. 45). Tekijänoikeuden kansainvälinen historia osoittaa tekijänoikeuslainsäädännön yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista kirjallisuuden ja taiteen edistämisen (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 9). Tietoyhteiskuntadirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että ”tunnustamalla tekijöiden oikeuden määrätä teostensa hyväksikäytöstä yhteiskunta kannustaa luovaa toimintaa” (HE 28/2004, s. 7). Esitysluonnoksessa nämä näkökulmat sivuutetaan täysin.
- Hallituksen esitysluonnoksessa sananvapaus ja tekijänoikeus asetetaan toistuvasti vastakkain. Tämä on hyvin yksioikoinen näkemys. Tekijänoikeus ei suojaa tietoa tai ideoita, ainoastaan tekijän persoonallista ilmaisua. Teosten siteeraaminen on sallittua hyvän tavan mukaisesti. Tekijänoikeus turvaa taiteen ja lehdistön itsenäistä asemaa suhteessa vallanpitäjiin. Edelleen on tärkeää muistaa, että sanan- ja ilmaisunvapaus on elinehto taiteilijoille ja muille tekijöille. Yhteiskunnallinen keskustelu, johon myös kirjallisuus osallistuu, kuuluu sananvapauden ytimeen. Rajoittamalla tekijänoikeutta ja vähentämällä ammattimaisten tekijöiden mahdollisuuksia ansaita työllään heikennetään sanan- ja ilmaisunvapauden toteutumista. Esitysluonnoksessa nämä seikat jätetään kokonaan huomioimatta.
Hallituksen esitysluonnos on laaja kokonaisuus, joka sisältää lukuisia muitakin kirjailijoiden ja muiden tekijöiden asemaa heikentäviä ehdotuksia. Näitä käsitellään lausunnossamme. Lisäksi viittamme Tekijäfoorumin, Sanaston ja Kopioston lausuntoihin.
> Tutustu Lausunto.fi -palvelussa jättämäämme lausuntoon
(Avautuu uuteen ikkunaan PDF-tiedostona.)
