Lausunto: Taiteen edistämiskeskusta koskeva arviointi VN/9806/2021

Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle, 20.5.2021

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa Taiteen edistämiskeskuksesta ja sen yhteydessä olevista luottamuselimistä tehdystä arvioinnista ja siinä esitetyistä kehittämisehdotuksista. Kiitämme lausuntopyynnöstä ja vastaamme lausuntopalvelussa esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:

1. Taiteen edistämiskeskuksen perustehtävää, tulevaisuuden visioita ja strategista asemointia tulee terävöittää

Kannatamme muutettuna.

Taiteen edistämiskeskus on ensisijaisesti taiteen rahoittaja. Arviointiraportista ilmenee, että sekä kyselyiden että haastattelujen perusteella taiteen tukeminen on Taiken näkyvin ja tärkein tehtävä. Olemme tästä samaa mieltä. Taiteen tukemisen alueella on selkeät prosessit ja toimintaan ollaan yleisesti tyytyväisiä ja taiteen kansallisessa edistämisessä Taike selviytyy hyvin. Kritiikki kohdistuu nimenomaan resurssien riittävyyteen ja nykyisen strategian heikkoon jalkauttamiseen.

Suomen Kirjailijaliitto katsoo, että Taiken tulisi keskittyä toiminnassaan erityisesti tähän perustehtävään. Arvioinnissakin esiin nostettu resurssikysymys tulee huomioida, taiteen tukeminen on Taiken kivijalka, jonka resurssoinnista tulee pitää huolta. Taiteen tukemisen perustehtävää tukevat muun muassa toimivat hakumuodot, sähköinen asiointi ja selkeä viestintä.

Taikella on myös tärkeä tehtävä taiteen yhteiskunnallisen aseman ja taiteen merkityksen esille tuomisessa. Siihen pitää myös panostaa.

2. Taiteen edistämiskeskuksen ohjauksen ja strategisen johtamisen tueksi tulee perustaa erillinen hallitus

Emme kannata.

Raportissa todetaan, että keskeisenä kehittämiskohteena jatkossa tulee olla Taiken johtoryhmän toiminnan kehittäminen sekä viraston johdon ja henkilöstön vuorovaikutuksen lisääminen. Viraston tehtävät määritellään laissa, perustehtävät tulee kirkastaa ja viestiä henkilöstölle selkeästi, siihen ei tarvita hallitusta. Taikessa on paljon osaamista ja johtamisjärjestelmää tulee kehittää viraston sisällä.

3. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Taiteen edistämiskeskuksen välistä tulosohjausta tulee terävöittää

Kannatamme muutettuna.

Tulosohjauksen terävöittämisen kanssa on oltava varovainen. Taiteen tulosten ja vaikutusten mittaaminen voi jäädä liian kapea-alaiseksi ja mittaamisessa helposti tarkastellaan vain lyhyen ajan välittömiä vaikutuksia. Taiteen tukemisen alueella konkreettiset mittarit ovat työskentelykuukaudet ja syntyneet taideteokset, erilaiset tapahtumat yms. Taiteenalojen kehittämisen mittaaminen ja vaikutusten näkyminen pidemmällä tähtäimellä tulisi myös mittaristoissa huomioida tehdä ja näkyväksi.

4. Taiteen edistämiskeskuksen itsenäistä asemaa tulee vahvistaa ministeriön tavoiteohjelmissa määritellyn delegointiperiaatteen mukaisesti

Emme ota kantaa.

5. Taiteen toimikuntalaitos tulee uudistaa perusteellisesti

Emme kannata.

Toimikuntalaitoksen keskeisin tehtävä on apurahoista päättäminen, toimikunnilla on myös lakisääteisiä strategisempia tehtäviä, mutta ne ovat jääneet hyvin ohuiksi eikä toimikunnissa olevaa asiantuntemusta syystä tai toisesta nykyisin käytetä. Ei, vaikka toimikunnissa on arvioinnin mukaan halua ja valmiutta käyttää asiantuntemusta myös taiteen kentän laajemmissa kysymyksissä.

Vertaisarviointi ja apurahojen jako onnistuu hyvin, toimikunnat suoriutuvat apurahaprosessista raportin mukaan tunnollisesti ja tehokkaasti. Työ perustuu syvään ja monipuoliseen asiantuntemukseen sekä keskustelevaan kulttuuriin. Esitetty kritiikki kohdistuu työmäärään ja työstä maksettavaan korvaukseen, sekä siihen, että vuorovaikutus eri toimikuntien kesken on heikkoa.

Raportin kehittämisehdotuksissa todetaan, että toimikuntien määrä on liian suuri ja hakemusmäärä kohtuuton. Tätä ratkottaisiin asiantuntijapoolilla.

Toimikuntien työn katsotaan olevan laadukasta ja perustuvan keskustelevaan kulttuuriin. Miksi nykyisten toimikuntien työtä ei haluta kehittää ja resurssoida paremmin, vaan esitetään toimiva rakenne muutettavaksi? Jos joidenkin toimikuntien työmäärä on kohtuuton, tulisi toimikuntien määrää lisätä nykyisestä.

Toimikunnissa on hyvää asiantuntemusta ja halukkuutta osallistua myös laajemmin taiteen alansa kehittämiseen, miksi tätä varantoa ei hyödynnetä?

Asiantuntijatyöstä toimikunnissa tulisi maksaa kohtuullinen työkorvaus. Toimikuntien vuorovaikutusta poikkihallinnollisesti olisi myös helppo kehittää.

Pidämme asiantuntijapooli/paneeliesitystä huonona, se on raskas menettely, joka heikentää vertaisarvioinnin laatua. Kaikki arvioinnissa esille nousseet kehittämiskohdat voidaan ratkaista nykyistä toimikuntalaitosta ja sen resursseja kehittämällä. Uudenlaiset hallinnolliset rakenteet eivät tuo lisäarvoa.

Lisäksi raportissa kuvatussa rakenteessa vertaisarvioijilla ei ole itsenäistä päätösvaltaa apurahojen jaossa, vaan päätökset rakentuvat moniportaisesti esittelijän kautta monialaiselle toimikunnalle, joilla olisi valta muuttaa esitystä. Tämä heikentää merkittävästi taiteen autonomiaa nykyisestä eikä ole hyväksyttävä kehityssuunta.

Nykyisessä toimikuntarakenteessa päätökset tehdään keskustellen, yhdessä linjaten ja laajalla asiantuntemuksella. Lautakunnissa hahmotetaan taiteen alan kokonaisuus ja opitaan toinen toisilta. Poolirakenne hajottaa tämän ja arvioinnista tulee pistemäisempää ja kapeampaa – toisin sanoen heikompaa arviointia.

6. Taiteen edistämisen alueellista toimintaa tulee vahvistaa ja toiminnot tulee organisoida uudelleen

Kannatamme muutettuna.

Alueellisten toimikuntien työ on raportin mukaan arvostettua ja tärkeää. Alueiden toimintakyky on erilainen, eikä alueellisten toimikuntien osaamista käytä juuri muuhun kuin apurahojen jakoon, vaikka niillä on lakisääteisesti strategisempi alueellisen kehittäjän rooli. Resurssien pienuus saa kritiikkiä.

Alueellista toimintaa tuleekin mielestämme vahvistaa ja täysimittaisesti hyödyntää alueilla olevaa asiantuntemusta ja alueellisen taide- ja kulttuuriekosysteemin tuntemusta.

Alueellisen toiminnan vahvistamiseksi esitetään 13 alueellisen taidetoimikunnan sijaan viiden aluekeskuksen verkostoa, jolla olisi oma johtaja. Alueellisessa toiminnassa keskityttäisiin taiteen alueellisen rahoituksen lisäksi myös alueellisen taide- ja kulttuuriekosysteemin kehittämiseen sekä maakuntaohjelmatyöhön. Läänintaiteilijat siirrettäisiin takaisin alueellisiin Taike-keskuksiin ja nimikkeet muutettaisiin.

Viisi aluekeskusta on Suomen maantieteelliset etäisyydet huomioiden erittäin vähäinen määrä. Alueellista taiteen edistämisen työtä voidaan tehdä tuloksellisesti vain olemalla aidosti ja pitkäjänteisesti paikallisesti läsnä ja osana yhteistyöverkostoja. Taiken aluekeskusten tulisi kehittämisesityksen mukaan osallistua maakuntaohjelmatyöhön alueellaan. Maakuntia on 18 ja ohjelmatyöhön osallistuttaisiin viiden hubin kautta, keskimäärin yksi aluehubi siis osallistuisi 3-4 maakunnan kehittämiseen. Aluekeskusten määrä on aivan liian vähäinen huomioiden Suomen aluehallintorakenteet.

7. Taiteen rahoitusmalli tulee uudistaa. Uudistuksen tueksi tulisi laatia kokonaisvaltainen selvitys taiteen rahoituksen tilasta ja tulevaisuudesta.

Kannatamme muutettuna.

Taiteen rahoituksen tilasta ja tulevaisuudesta voidaan laatia kokonaisvaltainen selvitys, selvityksen perusteella voidaan aikanaan tarkastella, tuleeko rahoitusmalleja kehittää tai uudistaa ja kuinka se tulisi tehdä.

8. Taiteen edistämiskeskuksen toiminnan kansainvälisyyttä tulee vahvistaa

Emme kannata.

Taiteen edistämiskeskuksen resurssit tulee keskittää viraston tärkeimpään tehtävään eli taiteen rahoitukseen. Kansainvälisyyttä voidaan edistää parhaiten taiteilijoille myönnettävien liikkuvuusapurahojen avulla. Viraston ei tarvitse kansainvälistyä, riittää että taiteilijoiden kansainvälistä verkostoitumista rahoitetaan ja vahvistetaan.

9. Mikä esitetyistä kehittämismalleista olisi mielestänne sopivin.

  • Status quo eli nykymalli pienin parannuksin
  • Keskitetty ja ketterä taiteen palveluvirasto
  • Alueellisesti verkostoitunut taiteen ekosysteemien tukija

Emme ota tähän kantaa.

Helsingissä 20.5.2021
SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897, ja sillä on yli 800 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Vahvistamme kirjailijoiden ammatillista asemaa ja edistämme suomalaista kirjallisuutta.