Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle, 4.3.2021
Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897, ja sillä on yli 800 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Vahvistamme kirjailijoiden ammatillista asemaa ja edistämme suomalaista kirjallisuutta. Vastaamme lausuntopalvelussa esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:
Lain soveltamisala 1 §
Kannatetaan muutettuna. Lain soveltamisalan tulee koskea vain kaunokirjallisuuden rahoitusta.
Nämä apurahat ovat olleet jo kuusi vuosikymmentä ja ovat jatkossakin tärkeä taiteilija- ja taidepolitiikan väline. Apurahat ovat osa taiteen määrärahoja, samalla momentilla kuin taiteilija-apurahat ja taiteilijaprofessoriapurahat.
Taiteen asemaa on vahvistettava ja rakennettava järjestelmä, jossa sekä tietokirjoittaminen että taiteellinen työskentely tunnistetaan ja tunnustetaan omiksi, tärkeiksi ajattelun ja yhteiskunnallisen olemisen muodoiksi.
On tarpeen rakentaa tietokirjallisuudelle oma rahoitusjärjestelmä, joka vastaisi juuri tarkalleen sen tekijöiden tarpeisiin ja tunnistaisi alan suuren merkityksen yhteiskunnassa. Tietokirjallisuuden rahoitusta ja asemaa tuleekin kehittää osana tiedonjulkistamisen neuvottelukuntaa itsenäisenä lajinaan ja selkeästi erillään taiteen rahoituksesta.
On tärkeää erottaa taide ja tiede, kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus. Ei vähättelyn tai arvottamisen merkityksessä vaan filosofisesti. Taide voi perustua tutkimukseen ja tietokirjoittamisen metodeja voidaan lainata taiteen puolelta. Mutta vain metodi, esimerkiksi narratiivisuus, ei tee tietokirjoittamisesta taidetta eikä vain metodi, esimerkiksi tutkimuksellisuus, tee kaunokirjallisuudesta tietokirjallisuutta.
Tietokirjallisuuden keskeinen tehtävä on tuottaa ja jalostaa tietoa.
Kaunokirjallisuus tuottaa myös tietoa, mutta se on taiteen tietoa, joka voi olla yleisinhimillisempää, filosofisempaa ja sumeampaa kuin tarkka ja kohdentuva tieteellinen ja yleistajuinen kirjoittaminen. Taiteen keinojen omaksuminen ei tee kirjoittajasta taiteilijaa: vasta taiteellisen merkityssisällön ja universumin rakentaminen on taiteilijan tekemää taidetta.
Jo kreikkalainen filosofi Aristoteles määritteli Runousopissaan kuinka runous ja historiankirjoitus eroavat toisistaan. Aristoteleen mukaan runous käsittelee yleisiä totuuksia ja kertoo siitä, mitä olisi voinut tapahtua, kun taas historiankirjoitus kertoo siitä mitä tapahtui.
Lain tarkoitus 2 §
Kannatetaan esitystä.
Rahoitus ja määrärahan jakautuminen 3 §
Kannatetaan esitystä.
Kaunokirjallisuuden osuus rahoituksesta on 90 % ja kannatamme osuutta.
Nämä apurahat ovat olleet jo kuusi vuosikymmentä ja ovat jatkossakin tärkeä taiteilija- ja taidepolitiikan väline. Esittävien taiteiden puolella on vakaat rakenteet, joita valtio rahoittaa valtionosuuksin. Vapaiden taiteiden puolella, esimerkiksi kirjallisuudessa, ei ole palkanmaksajaa eikä työnantajaa, ei seiniä, ei taidelaitoksia. Kirjallisuudessa työskentelyn rahoitus on kohdennettava suoraan taiteilijalle, apurahoina.
Kirjailijat työskentelevät valtion taiteilija-apurahoilla, lisäksi on tarvittu ja tarvitaan kipeästi näitä erillisiä työskentelyapurahoja. Apurahat ovat nimenomaan taiteilijapolitiikan väline, jotta kirjailijat ovat tasa-arvoisia ja tasavertaisessa asemassa suhteessa muihin ammattitaiteilijoihin ja kirjallisuus taiteenlajina on tasapuolisessa asemassa muihin taiteenlajeihin.
Ehdotamme, että tietokirjallisuuden 10 %:n osuus siirretään kokonaan omalle budjettimomentilleen ja nyt käsiteltävällä lailla säädetään kirjailijoiden ja kääntäjien apurahoituksesta taidekontekstissa.
Tietokirjallisuus tarvitsee rahoitusta, mutta se rahoitus tulee tehdä omilla välineillä selkeästi erillään kaunokirjallisuuden tukemisesta. Kaunokirjallisuuden rahoitusosuutta ei voida pienentää. Nyt käsittelyssä oleva apuraha on ennen muuta taidepolitiikan väline ja sellaisena säilytettävä.
Tietokirjallisuuden rahoitusta kehitettäisiin ehdotuksemme mukaan jatkossa osana tiedonjulkistamisen neuvottelukuntaa. Tämä johtaa myös hallinnolliseen selkeyteen ja teräväpiirteisyyteen ja vahvistaa tietokirjallisuuden itsenäistä asemaa.
On tärkeää erottaa taide ja tiede, kaunokirjallisuus ja tietokirjallisuus. Ei vähättelyn tai arvottamisen merkityksessä vaan filosofisesti. Taide voi perustua tutkimukseen ja tietokirjoittamisen metodeja voidaan lainata taiteen puolelta. Lajien välisten rajojen sumentaminen on tiedonfilosofian kannalta ongelmallista: nykyaikana korostuu nimenomaan tiedon luotettavuus ja kontrolloitavuus.
Taiteen asemaa tulee kehittää ja se tapahtuu rakentamalla järjestelmä, jossa sekä tietokirjoittaminen että taiteellinen työskentely tunnistetaan ja tunnustetaan omiksi, tärkeiksi ajattelun ja yhteiskunnallisen olemisen muodoiksi.
Apurahan myöntäminen 4 §
Kannatetaan esitystä.
Päätöksenteko 5 §
Nyt lausunnolla olevassa lakiluonnoksessa esitetään, että tietokirjailijoiden apurahoista päätetään jatkossa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnassa ja kaunokirjallisuuden apurahoitus hoidetaan Taiteen edistämiskeskuksen kirjallisuustoimikunnassa. Suunta on ehdottomasti oikea ja kannatettava, mutta ei vielä riittävän johdonmukainen. Suomen Kirjailijaliitto pitää tarkoituksenmukaisena, että tietokirjallisuuden tukemisesta säädettäisiin kokonaan omana kokonaisuutenaan kehittämällä tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahoitusta.
Valtion kirjallisuustoimikunnan työt lisääntyvät muutoksen mukana todennäköisesti huomattavasti nykyisestä. Taiteen edistämiskeskuksessa tulee ottaa huomioon lisääntyvä työmäärä ja sen on näyttävä myös vertaisarviointia tekevien palkkioissa. Koska valta apurahan jakamisessa tulee keskittymään, tulee toimikunnan jäsenten riittävästä rotaatiosta entistä tärkeämpää.
Muutoksenhaku 6 §
Kannatetaan esitystä.
Muut kommentit ja huomiot
Uudistuksen myötä sosiaalisin perustein jaettavista avustuksista luovutaan. Sosiaaliturvajärjestelmä on kehittynyt, joten on perusteltua luopua avustuksista, joiden merkitys on yhä tärkeä yksittäistapauksissa, mutta joiden hakeminen on jatkuvasti vähentynyt.
Samalla muistutamme, että sosiaaliturvajärjestelmämme ei aina tunnista vapaan taiteilijan työtä. Vapaiden taiteilijoiden eläkejärjestelmän yhtenäistäminen ratkaisisi monia sosiaaliturvan heikkouksia ja ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä tarvitaan pikaisesti lisää hallitusohjelman kirjausten mukaisesti.
Helsingissä 4.3.2021
SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY
Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja
