Lausunto E-aineistojen kirjastokäytön korvaamista koskevasta selvityksestä (VN/13482/2022)

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897, ja sillä on noin 860 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Vahvistamme kirjailijoiden ammatillista asemaa ja edistämme suomalaista kirjallisuutta. Kiitämme lausuntopyynnöstä ja lausumme selvityksen osalta seuraavaa:

Näkemyksenne selvityksen oikeudellisia lähtökohtia koskevista johtopäätöksistä (jakso 3.1.2)

Kirjailijaliitto yhtyy selvityksessä esitettyyn toteutustapaan e-kirjojen ja e-äänikirjojen yleisön saataviin saattamisen oikeudellisista lähtökohdista ja e-lainaamisesta maksettavasta korvauksesta. Myös Kirjailijaliiton mukaan e-kirjojen ja e-äänikirjojen saattamisessa lainaajien käyttöön verkon välityksellä on tekijänoikeudellisessa mielessä kyse välittämisestä. E-kirjojen ja e-äänikirjojen antaminen lainaajien käyttöön tulee tapahtua oikeudenhaltijoiden myöntämien lisenssien nojalla. Edelleen oikeudenhaltija voisi siis kieltää teosten e-lainaamisen. Siten on loogista, että tekijöille e-lainaamisesta maksettava korvaus on järjestettävä toisin kuin fyysisten teosten osalta.

Ehdotuksen mukaan erillinen e-aineistojen lainauskorvaus maksettaisiin tekijöille riippumatta siitä, mitä tekijä ja kustantaja ovat sopimuksessa teoksen hyödyntämisestä saatavasta korvauksesta sopineet. Kirjailijaliiton mielestä ehdotus on erittäin kannatettava ja tärkeä. E-lainauskorvauksen saaminen pitää turvata tekijänoikeuslailla.

Näkemyksenne korvausjärjestelmän tarpeesta ja ehdotettavan järjestelmän perusteista (jakso 4.1)

Kirjailijaliiton näkemyksen mukaan lainauskorvausjärjestelmä, joka laajennetaan koskemaan e-kirjoja ja e-äänikirjoja on erittäin tärkeä ja tarpeellinen. E-aineistosta jatkossa saataavat lainauskorvaukset olisivat oleellinen lisä kirjailijoiden toimeentuloon. Nykyisen lainauskorvausjärjestelmän rahat varataan valtion talousarviosta ja ehdottu ratkaisu siitä, että myös e-aineistojen lainauskorvauksen määrärahat otettaisiin valtion talousarvioon, on kannatettava.

Kirjailijaliitto katsoo, että korkeakoulujen e-aineistoja ei tulisi rajata lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolelle selvityksessä mainituilla perusteilla. Tarkempien perustelujen osalta viittaamme Suomen tietokirjailijat ry:n lausuntoon.

Näkemyksenne selvityksen johtopäätöksistä ja taloudellisista vaikutuksista (jakso 4.3) sekä erityisesti selvittäjän ehdottamasta etusijajärjestyksestä (jakso 4.3.4) ja korkeakoulukirjastojen e-lainaamisesta (jakso 4.3.2)

Kirjailijaliiton katsoo taloudellisten vaikutuksien arviointia onnistuneeksi. Kirjailijaliitto pitää tärkeänä sitä, että lainauskorvauksen merkityksellisyys kirjojen tekijöille ja kääntäjille tunnistetaan. Lainauskorvaus muodostaa noin kolmasosan kaunokirjailijoiden ja kirjallisuuden kääntäjien tuloista. Kirjailijaliitto toteaa, että e-lainausten kehitystä tulisi seurata tarkasti, jotta korvausmäärät ja lainauskorvauksen yksikköhinnat eivät laskisi. Kirjailijaliitto pitää valitettavana, että Suomen lainakorvausten taso ja kehitys on jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen.

Selvityksessä esitetään, että korvausoikeutta ei ole syytä ulottaa muihin oikeudenhaltijoihin kuin tekijöihin (ml. kääntäjät). Selvityksen jaksossa 4.2.2 tarkastellaan korvaukseen oikeutettuja oikeudenhaltijoita. Selvityksen mukaan lainauskorvauksen tarve on suurin e- ja äänikirjojen osalta ja, että keskeistä on tekijöiden luoma sisältö. E-äänikirjojen lukijat ovat tekijänoikeudellisessa mielessä esittäviä taitelijoita, kun he esittävät kirjallisen teoksen. Kirjailija on teoksen luoja. Keskimääräinen aika kirjan kirjoittamiseen vie kirjailijalta noin 1-2 vuotta. Äänikirjan lukemiseen esittävän taiteilijan käyttämä työpanos on luonnollisesti huomattavasti pienempi. Kirjailijaliitto pitää selvityksessä ehdotettua rajausta perusteltuna ja kannatettavana.

Kirjailijaliiton mukaan ehdotus siitä, että korvauksia maksettaisiin vain fyysisenä teoksena lainattavissa olevien teosten e-kirja ja e-äänikirjaversioista, ei vastaa selvityksessä muutoin painotettua teknologianeutraaliutta. Tälläkin hetkellä osa teoksista julkaistaan vain e-aineistona. Kirjailijaliiton mukaan e-lainauskorvausta tulisi maksaa myös sellaisista teoksista, joista ei ole fyysistä teoskappaletta ja jotka ovat lainattavissa ainoastaan e-aineistoina.

Jaksojen 4.3.4 ja 4.3.2 osalta Kirjailijaliitto katsoo, että korkeakoulukirjastot tulisi sisällyttää tähän uudistukseen, sillä kirjailijoiden kannalta olisi erityisen tärkeää, että lainauskorvaus ulotettaisiin koskemaan myös korkeakoulukirjastoja. Tarkempien perustelujen osalta viittaamme Suomen tietokirjailijat ry:n lausuntoon.

Näkemyksenne selvityksessä ehdotetusta lainsäädännöllisestä ratkaisusta (jaksot 5.1, 5.1.1 ja 5.1.2)

Kirjailijaliiton näkemyksen mukaan ehdotus lainsäädännöllisestä ratkaisusta on kannatettava. On erittäin tärkeää, että kirjastokäytöstä maksettavasta korvauksesta säädettäisiin nimenomaan tekijänoikeuslaissa. Korvausta koskeva säännös on perusteltua sijoittaa tekijänoikeuslain 3 lukuun ja viitata siinä lainauskorvausta koskevaan 19 §:n 4 momenttiin.

Selvyyden vuoksi selvityksessä ehdotetussa 38 a §:n sanamuodossa välittäminen tulisi määritellä tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin 1 kohdan sanamuotoa vastaavalla tavalla. Lisäksi pykälään tulisi sisällyttää korkeakoulukirjastot. Tarkempien perustelujen osalta viittaamme Sanaston lausuntoon.   

Helsingissä 3.2.2023

SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Ilmi Villacís, toiminnanjohtaja

Eeva Asikainen, juristi

E-aineistojen kirjastokäytön korvaamista koskeva selvitys.