Lausuntopyyntö OKM69/010/2011
Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897 ja sillä on yli 650 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Kiitämme lausuntopyynnöstä ja haluamme lausua asiassa seuraavaa:
Yleistä
Laki taiteen edistämisestä on aikoinaan säädetty nimenomaan taiteen, ei yleisesti ja laveasti kulttuurin edistämiseen. Taiteen edistäminen tarkoittaa ennen kaikkea luovan taiteellisen työn tekemisen edistämistä eli käytännössä taiteilijoiden toimeentulon ja muiden työskentelyedellytysten turvaamista. Laki taiteen edistämisestä on kivijalka sille, että luovaa taiteellista työtä voidaan Suomessa harjoittaa ammattina. Tämä on ollut taiteenedistämislainsäädännön tehtävä ja tarkoitus alusta asti, ja sen on oltava myös Taiteen edistämiskeskuksen tehtävä ja tarkoitus.
Lakiluonnokseen lisätty kulttuurin edistämistehtävä on tässä yhteydessä epämääräinen ja asiaan kuulumaton, Taiteen edistämiskeskuksen toimialan kannalta jopa harhaanjohtava. Kulttuurin edistäminen eli yleinen kulttuuripolitiikka kuuluu kulttuuriministeriölle ja ministerille. Kulttuuripalvelut eli kulttuurin tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen taas kuuluu kunnille, jotka saavat tähän tarkoitukseen runsaasti valtion tukea.
Apurahat ja muu taiteilijatuki ovat taiteenedistämisjärjestelmän keskeinen elementti, jota ei pidä toimialalaajennuksilla heikentää. Suomi on taiteilijatuen suhteen jäänyt kauas jälkeen muista Pohjoismaista samaan aikaan, kun taideammateissa toimivien määrä on rajusti kasvanut ja yhä kasvaa. Suomalaisen taiteilijakunnan suuri enemmistö elää niukoissa oloissa, osa suoranaisessa köyhyydessä. Tämän todistaa Taiteen keskustoimikunnan oman tutkimusosaston tutkimusten lisäksi mm. Tarja Cronbergin OKM:n tilauksesta vuonna 2010 tekemä selvitys taiteilijoiden toimeentulosta. Kirjailijaliiton Turun Kauppakorkeakoulussa teettämä, vuonna 2011 julkaistu tulotutkimus kertoo, että suomalaisen kaunokirjailijan mediaanitulo kaunokirjallisesta työstä on 2 000 euroa vuodessa.
Lakiesitysluonnoksessa todetaan hallitusohjelmassa ilmaistun periaatteen mukaisesti, että esityksen lähtökohtana on uudistaa taidetoimikuntalaitosta niin, että vertaisarviointiin liittyvä taiteen autonomia turvataan. Taiteen autonomista asemaa ehdotetaan vahvistettavaksi, ja luottamuselinten vertaisarviointiin perustuvaa päätöksentekoa säilytettäväksi sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla.
Esityksen käytännön toimenpiteet tähtäävät kuitenkin aivan muuhun: luottamuselinten lukumäärän vähentämiseen ja niiden jäsenmäärän pienentämiseen, niiden tehtävien radikaaliin rajoittamiseen, keskusohjautumiseen, byrokratian kasvuun ja virkavallan lisääntymiseen. Taiteen autonomia ei vahvistu vaan heikkenee, kun taiteen kentän ja taiteilijoiden omien järjestöjen vaikutusvaltaa esimerkiksi taideneuvoston ja vertaisarviointiryhmien nimitysmenettelyssä ja kokoonpanossa heikennetään. Niitä kyllä kuullaan mutta ei kuunnella: niiden ehdotukset voidaan päätöksenteossa sivuuttaa. Mitään asiaperustetta tälle muutokselle ei esitetä.
Taiteen keskustoimikunnan piirissä on tällä hetkellä noin 400 toimijaa. 300 heistä on luottamushenkilöitä, merkittävä osa ammattitaiteilijoita. TKT:n hallinnossa on 53 henkilötyövuotta. Lakiesityksessä vähennettäisiin huomattavasti nimenomaan luottamuspohjalta toimivien henkilöiden määrää mm. vertaisarviointiryhmien lukumäärää ja niiden jäsenmäärää supistamalla. Nykyisen laajan Taiteen keskustoimikunnan sijaan tulisi paljon valtaa käyttävä viiden, kuuden henkilön taideneuvosto, joka toimisi itsenäisesti ilman toimivaa ja säännönmukaista yhteyttä taidealakohtaisten tai alueellisten vertaisarviointiryhmien puheenjohtajiin, jotka ovat keskeinen osa nykyistä Taiteen keskustoimikuntaa.
Esitetyt toimenpiteet siirtäisivät huomattavasti valtaa nykyiseltä luottamushenkilöiden enemmistöltä virkamiesten vähemmistölle. Tämä linjaus vaarantaa asiantuntemukseen perustuvan vertaisarvioinnin eikä edistä kansalaisyhteiskunnan kannalta tervettä kehitystä. Nykyaikaisen demokratian mukaista ei myöskään ole se, että valtaa keskitetään merkittävästi yksiin käsiin, Taiteen edistämiskeskuksen virkamiesjohtajalle.
Luottamushenkilöt tekevät taiteenedistämistyötään lähes ilmaiseksi. Onko edes taloudelliselta kannalta perusteltua, että juuri tämän halvan työvoiman määrää rajusti supistetaan, mutta virkamiesten määrä ennemminkin lisääntyy? Uudistusta on perusteltu myös taloudellisin syin mm. vetoamalla kulttuurin tukisummien vähenemiseen lähivuosina. Vaikka ei ole mitään mieltä luoda uutta lainsäädäntöä nopeasti vaihtuvien taloudellisten suhdanteiden ohjaamana, voisi henkilöstön määrän, laadun ja hinnan ottaa esityksessä jossakin määrin huomioon.
Taiteen autonomian turvaamisen kannalta olisi erittäin tärkeää yksiselitteisesti määritellä, kuka ja mikä henkilö on vertaisarvioinnin vertainen. Hallintovirkamies ei ole vertainen, eikä instituution johtaja, taiteenalasta ja tapauksesta riippuen vertainen ei myöskään välttämättä ole tutkija tai kriitikko. Aivan varmasti vertainen on saman alan taiteilija, ja siksi vertaisarviointiryhmiin pitäisi pääsääntöisesti nimittää jäseniksi taiteenharjoittajia. Myös tämä linjaus vahvistaisi merkittävällä tavalla taiteen autonomiaa.
Lakiesityksen tavoitteena on ollut läpinäkyvyyden lisääminen. Tavoite on kannatettava. Kirjailijaliitto edellyttää, että taidehallinnon uudistuksen yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota päätöksenteon läpinäkyvyyteen ja kaikkien päätösasiakirjojen helppoon saatavuuteen. Läpinäkyvyyttä on edellytettävä erityisesti nimitysmenettelyssä ja siihen liittyvissä järjestöjen ja muiden asiantuntijatahojen ehdotuksissa. Tässä yhteydessä mainittakoon myös Valtioneuvoston hankerekisteri ja ministeriön jakamat Suomi-palkinnot. Myös OKM:n rahoittaman FILI:n asema suhteessa Taiteen edistämiskeskukseen tulisi selvittää ja sen toiminta saattaa läpinäkyvyyden piiriin. Kaunokirjallisuuden eläessä voimakasta kansainvälistymisen aikaa, on sen edistämiseksi perustetulla FILI:llä oltava elävä yhteys tulevaan virastoon, taideneuvostoon sekä valtakunnalliseen kirjallisuuden vertaisarviointiryhmään.
1 § Toimiala
Taiteen edistämiskeskuksen toimialaksi tulee sen nimen mukaisesti säätää taiteen edistäminen.
3 § Tehtävät
Kohdasta yksi(1), seitsemän (7) ja 2 momentista poistetaan sana ”kulttuurin”. Taiteen edistämiskeskuksen tehtäväksi tulee ”edistää taidetta kansallisesti ja kansainvälisesti” ja ” huolehtia muista taiteen edistämistehtävistä”.
3 §:n 2 momentissa todetaan, että Taiteen edistämiskeskus voi antaa alueellisille yksiköille hoidettavaksi taiteen ja kulttuurin erityistehtäviä. Yksityiskohtaisissa perusteluissa tavoitteeksi mainitaan, että aluetoimipisteet vastaisivat koko maan alueella jonkin taiteenalan tehtävästä. Tällainen virastolähtöinen erityistehtävien määrääminen on keinotekoista ja mekaanista työnjakoa, joka ei välttämättä ollenkaan vastaa eri alueiden luontaisia vahvuuksia. Alueelle annettavan erityistehtävän tulee olla vapaaehtoinen ja liittyä alueella jo olevaan erityisosaamiseen. Järjestelmän sisäisestä työnjaosta ei ole järkevää säätää lain tai asetuksen tasolla. Lailla ei luoda sisältöjä, vaan laki antaa puitteet, joiden sisällä voidaan tarpeen tullen joustavasti määritellä ja jakaa tehtäviä valtakunnallisille ja alueellisille elimille.
Uudessa laissa nykyiset läänintaiteilijat korvattaisiin viraston palkkaamilla taidekoordinaattoreilla, jotka toimisivat taiteen ja kulttuurin valtakunnallisissa ja alueellisissa kehittämistehtävissä. Tehtävänimikkeen ja työn sisällön muutos merkitsisi nykyisen läänintaiteilijainstituution häviämistä. Kirjailijaliiton mielestä suunnan pitäisi olla toinen eli paluu sellaiseen läänintaiteilijamalliin, joissa toimen haltijalla olisi mahdollisuus myös oman taiteensa tekemiseen. Tämä olisi omiaan pitämään yllä elävää yhteyttä alueen muuhun taiteilijakuntaan.
Ylipäätään alueellisten toimikuntien itsenäisyys on säilytettävä, koska niillä on vankka alueen tuntemus ja paras asiantuntemus päättää siitä, miten taiteen edistämistyötä kullakin alueella parhaiten toteutetaan.
Kirjailijaliiton näkemyksen mukaan nykyinen TKT:n tutkimusosasto on säilytettävä. Sillä on ollut suuri merkitys taiteen kenttää lähellä olevien, taiteilijoiden toimeentuloa, apurahojen vaikuttavuutta, julkisen tuen kehitystä yms. koskevien tutkimusten tuottamisessa. Raportointia taiteilijakunnan ammatillisesta todellisuudesta ei pidä organisaatiomuutoksella heikentää. Niin voi tapahtua, jos tutkimusosasto lopetetaan ja resurssi siirretään autonomiseen säätiöön Cuporeen, jolle Taiteen edistämiskeskus ei voi määrätä tutkimustehtäviä. On selvitettävä muutoksen todelliset kustannusvaikutukset ja se, mitä oman tutkimusosaston lopettamisella sisällöllisesti menetetään.
On myös konkretisoitava, mitä esityksen mukaisella Taiteen edistämiskeskuksen tiedontuotannolla tarkoitetaan, sisältääkö se jotain enemmän kuin hallinnollisen yksikön tavanomaista tiedottamista ja raportointia omasta toiminnastaan. Ainakaan se netissä mielipidekyselyjen pohjalta koottu mutu-tieto, jota jo on tiedontuotannon nimissä kerätty ja esitelty, ei epärelevanttina mitenkään korvaa TKT:n tutkimusosaston tuottamaa kovaa faktaa.
4 § Johtaminen ja ratkaisuvalta
Viraston johtajalle on lakiesityksessä siirretty paljon valtaa luottamuselimiltä. Johtajan tehtäväksi esitetään yhteisöille myönnettävien valtionavustusten sekä taiteilijaeläkkeiden ja muiden taiteilijoiden toimeentuloon liittyvien tukien ratkaisu esittelyn perusteella. Tarvittaessa asioissa pyydettäisiin lausunto vertaisarviointiryhmältä. Menettely lisää virkavaltaisuutta ja heikentää vertaisarviointia. Lausunnon tulee olla pakollinen sekä taiteilijoiden toimeentuloon liittyvissä tuissa että valtionavustuksissa.
Taiteen edistämiskeskuksen johtajan virka tulee asetuksella säätää määräaikaiseksi.
5 § Taideneuvosto
Taideneuvoston rooli taiteen autonomiaa vahvistavana päätöksentekijänä on kannatettava. Kirjailijaliitto haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota taideneuvoston jäsenten kelpoisuusvaatimuksiin ja nimeämismenettelyyn. Lakiesityksen mukaan taideneuvoston jäsenen tulee olla taiteeseen tai kulttuuriin perehtynyt henkilö eikä jäsenten nimeämistä enää sidottaisi järjestöjen ja laitosten esittämiin henkilöihin.
Taideneuvoston roolin ja päätösvallan huomioon ottaen on ensiarvoisen tärkeää, että neuvoston jäsenet ovat asiantuntevia ja että kokoonpanoon pääsevät vaikuttamaan tahot, joiden asioista neuvosto päättää. 5 §:n 2 momentin sisältö tulisi muuttaa muotoon: ”Taideneuvoston puheenjohtajan ja muut jäsenet nimeää Opetus- ja kulttuuriministeriö. Jäsenen tulee olla taiteen alan ansioitunut harjoittaja. Ministeriö nimittää jäsenet taiteen eri alojen keskeisiä järjestöjä ja laitoksia kuultuaan näiden ehdottamista henkilöistä.”
Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että taideneuvoston kokoonpanoksi on suunniteltu puheenjohtaja ja viisi jäsentä. Kirjailijaliitto katsoo, että kokoonpano on liian pieni. Taideneuvostolla tulee olla yhteys sekä valtakunnallisiin että alueellisiin vertaisarviointiryhmiin. Parhaiten tämä toteutuu siten, että vertaisryhmillä on taideneuvostossa pysyvä edustus.
Taideneuvoston toimikausi on suunniteltu asetuksella säädettäväksi nelivuotiseksi siten, että toimikausi sidottaisiin eduskunnan vaalikauteen.
Taideneuvoston jäsenten riittävä vaihtuvuus on demokratian toteutumisen kannalta tärkeää. Nelivuotinen kausi on liian pitkä. Toimikausi tulee säilyttää enintään kolmivuotisena. Asetuksella tulisi säätää, että taideneuvoston jäsenyys on enintään kaksi peräkkäistä kautta ja näin ollen enintään kuusi vuotta, mikäli kausi olisi kolmivuotinen. Mitään asiallisia tai toiminnan vaatimia perusteita ei ole esitetty sille, että neuvoston toimikausi sidottaisiin eduskunnan vaalikauteen. Tätä Kirjailijaliitto pitää täysin tarpeettomana.
6§ Valtakunnalliset vertaisarviointiryhmät
Vertaisarvioinnin säilyttäminen on tärkeä ja välttämätön periaate. Vertaisarviointia ei tule mitenkään heikentää.
Kirjailijaliitto kiinnittää huomiota vertaisarviointiryhmän jäsenen kelpoisuusvaatimuksiin. Vertaisarviointi on arviointimenettely, jossa taiteilijat arvioivat toisia taiteilijoita. Liitto esittää, että 6§:n 2 momentti muutetaan muotoon: ”Valtakunnallisen vertaisarviointiryhmän jäsenen tulee olla asianomaisen taiteen alan ansioitunut harjoittaja.”
6 §:n 3. momentissa todetaan, että taideneuvosto kuulee ennen nimittämistä taiteen yhteiskunnallisen aseman kannalta merkittäviä tahoja. Periaatteena on pidettävä sitä, että kokoonpanoihin pääsevät aidosti vaikuttamaan ne tahot, joiden asioista päätetään. 6 §:n 3 momentin ensimmäinen lause tulee muuttaa muotoon: ”Taideneuvosto nimittää valtakunnallisten vertaisarviointiryhmien jäsenet taiteen eri alojen keskeisiä järjestöjä ja laitoksia kuultuaan näiden ehdottamista henkilöistä.”
Valtakunnallisten vertaisarviointiryhmien kokoonpanosta, määrästä, toimikaudesta ja muista yksityiskohdista säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on säätää toimikauden pituudeksi neljä vuotta, enintään kaksi kautta peräkkäin. Kaudet sidottaisiin eduskunnan vaalikausiin. Pidämme nelivuotisia kausia liian pitkinä, kolmivuotinen kausi enintään kaksi kertaa peräkkäin on riittävä. Toteutuneen kauden jälkeen tulee olla vähintään samanmittainen karenssi ennen uutta jäsenyyttä. Vain riittävä jäsenten vaihtuvuus takaa vertaisarvioinnin toimivuuden. Pitkät kaudet voivat hankaloittaa jäsenten saamista ja sitoutumista vertaisarviointiryhmiin.
Kuten jo edellä todettiin, mitään asiallisia tai toiminnan vaatimia perusteita ei ole esitetty nelivuotisille kausille eikä varsinkaan niiden sitomiselle eduskunnan vaalikauteen. Tällainen käytäntö ei tue taiteen autonomiaa järjestelmässä, vaan avaa mahdollisuuden spekulatiiviseen puoluepolitikointiin, joka taiteen kannalta voi olla suorastaan vahingollista.
Kirjailijaliitto haluaa kiinnitettävän erityistä huomiota siihen, että valtakunnallisista vertaisarviointiryhmistä säädettäessä tehdään mahdottomaksi jäsenyys samaan aikaan sekä valtakunnallisessa vertaisarviointiryhmässä että erillislautakunnassa.
7 § Alueelliset vertaisarviointiryhmät
Kirjailijaliitto kiinnittää huomiota myös tässä pykälässä vertaisarviointiryhmän jäsenen kelpoisuusvaatimuksiin. Liitto esittää, että 7§:n 2 momentti muutetaan muotoon: ”Alueellisen vertaisarviointiryhmän jäsenen tulee olla jonkin taiteen alan ansioitunut harjoittaja.”
Kirjailijaliitto pitää kannatettavana sitä, että alueelliset vertaisarviointiryhmät asettaa taideneuvosto. Ennen asettamista tapahtuvan tahojen kuulemisen tulee velvoittaa taideneuvostoa. Esitämme, että 7 §:n 3 momentin sisältö muutetaan muotoon ”Taideneuvosto nimittää alueellisten vertaisarviointiryhmien jäsenet eri taiteen alojen keskeisiä järjestöjä ja laitoksia kuultuaan näiden ehdottamista henkilöistä.”
Muista kuin vertaisarviointiin perustuvista valtionavustuksista päättäisi kunkin alueen esimieheksi määrätty virkamies. Kirjailijaliitto pitää tarpeellisena täsmentää, että virkamiesten on kuitenkin pyydettävä vertaisarviointiryhmän lausunto. Lausuntomenettely ei saa olla ehdollinen.
Alueellisten vertaisarviointiryhmien täysi itsenäisyys apurahojen jakajana on säilytettävä. Ei ole mielekästä säätää työnjakoa, jonka mukaan alueelliset vertaisarviointiryhmät jakaisivat apurahoja uransa alussa oleville ja valtakunnalliset vertaisarviointiryhmät ammatissa edenneille.
Tällainen työnjako on keinotekoinen, hankaloittaa jakoprosessia ja perustunee siihen käsittämättömään oletukseen, että alueilla olisi pääasiassa uransa alussa olevia taiteilijoita. Iästä ja kokemuksesta riippumatta kaikki voisivat kuitenkin apurahaa hakea sekä alueelta että valtakunnallisesti. Esitystä perustellaan päällekkäisyyden poistamisella. Alueellinen ja valtakunnallinen apurahajärjestelmä eivät ole päällekkäisiä vaan rinnakkaisia, toisiaan täydentäviä. Apurahat on jaettava niistä hakemuksista, jotka määräaikaan mennessä tulevat. Asianmukaisesti hakemuksensa täyttäneiden henkilöiden erottelu iän tms. perusteella mahdollisiin saajiin ja niihin, jotka jo lähtökohtaisesti jätetään ulkopuolelle, on normaalin oikeustajun vastaista ja vaarantaa hakijoitten oikeusturvan.
8 § Erillislautakunnat
Kirjailijaliitto pitää erinomaisena ratkaisuna erillislautakuntien säilyttämistä. Kirjallisuuden kirjastoapurahalautakunnan säilyttäminen ei merkitse päällekkäisyyttä, kuten on väitetty, vaan rinnakkaisuutta. Kirjastoapurahoista säädetyn lain mukaan kirjastoapurahaa jaetaan eri perustein kuin työskentely- ja kohdeapurahoja, mikä myös tukee erillislautakunnan säilyttämistä. On välttämätöntä, että Suomessa tulevaisuudessakin julkisella sektorilla on rinnakkaisia järjestelmiä kirjallisuuden tukemiseen.
Kirjallisuustoimikunnan ja kirjastoapurahalautakunnan yhdistäminen johtaisi siihen, että valta määrätä kaikesta kirjailijoille tulevasta julkisesti tuesta ja laajasti koko kirjallisuuden julkisesta tuesta keskittyisi valtakunnallisesti 6-9 henkilölle, jotka vuosittain joutuisivat käymään läpi noin 2 000 kaunokirjallisuuden apurahahakemusta. Tällainen taiteenalan valtakeskittymä olisi jo hakijoiden oikeusturvan kannalta arveluttava.
Erillislautakuntien toimikausien tulee olla vertaisarviointiryhmien tapaan enintään kolmivuotinen. Toteutuneen kauden mittaisen karenssin tulee koskea myös erillislautakuntia.
Vertaisarviointiryhmistä säädettäessä pitää huolehtia siitä, että yhtäaikainen jäsenyys vertaisarviointiryhmässä ja erillislautakunnassa ei ole mahdollinen. Myös erillislautakuntien nimeämisessä tulee noudattaa sitä periaatetta, että sen jäsenet asetetaan taiteenalan kannalta merkittävien tahojen ehdottamista henkilöistä. Kuulemismenettely ei saa olla muodollisuus.
13 § Muutoksenhaku
Kirjailijaliitto pitää kannatettavana esitettyä muutoksenhakumenettelyä, joka lisää apurahan hakijoitten oikeusturvaa ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Valitusoikeus ei saa kuitenkaan merkitä viivästyksiä apurahapäätöksiin tai apurahojen maksatukseen.
Helsingissä 26.3.2012
SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY
Tuula-Liina Varis
puheenjohtaja
Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja
