Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullistamissäännöksestä Diaarinro: OKM/18/010/2014

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Liitto on perustettu vuonna 1897 ja sillä on yli 600 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Finlands svenska författereförening on perustettu vuonna 1919 ja se edustaa noin 200 suomenruotsalaista kaunokirjailijaa.
Kiitämme lausuntopyynnöstä ja haluamme lausua asiassa seuraavaa:

Suomen Kirjailijaliitto ja Finlands svenska författareförening pitävät erinomaisena, että hallitusohjelman kirjausta alkuperäisen tekijänoikeuden haltijan oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen tekijänoikeutta luovutettaessa on alettu toteuttaa.

Hallituksen esityksen luonnoksen perusteluissa on hyvin kuvattu monia nykytilan ongelmia, joiden takia lainsäädännön muutos on välttämätön. Yksittäinen taiteilija, kuten kirjailija, on teoksistaan sopiessaan sekä taloudellisesti että tiedollisesti selvästi heikommassa asemassa kuin hänen sopimuskumppaninaan toimiva kustannusyritys tai muu tuottajataho. Yksittäisen kirjailijan mahdollisuudet neuvotella sopimuksen ehdoista ovat rajalliset: sopimukset tehdään kustantajan laatimille sopimuspohjille ja keskeisiä asioita määritellään niin sanotuissa yleisissä sopimusehdoissa. Kustantajan käyttämiin yleisiin sopimusehtoihin on erityisen vaikeaa saada muutoksia. Oikeudenkäynnin kuluriskin sekä hyvien kustantajasuhteiden säilyttämisen vuoksi kirjailijat eivät nosta kanteita kohtuuttomistakaan sopimusehdoista.

Mikäli taiteilijoiden neuvotteluasemaa halutaan ehdotuksessa mainittujen tavoitteiden mukaisesti parantaa, on kollektiivisten neuvottelujen kautta tapahtuva tekijänoikeusluovutusten minimitason määrittely siihen ainoa, tosiasiassa tehokas keino. Muulla tavoin sopimusneuvotteluissa vallitsevaa epätasapainoa ei voida poistaa.

Siksi Kirjailijaliitto sekä Finlands svenska författareförening toivoivat muiden Tekijäfoorumin jäsenjärjestöjen tapaan, että ministeriö olisi edennyt lainvalmistelussa OKM:n aiemmassa selvityksessä esitellyn mallin 3 mukaisesti. Malli 3 olisi velvoittanut aloilla toimivat järjestöt neuvottelemaan tekijänoikeusluovutusten ehdoista sekä luonut kevyemmän ja yksittäisen tekijän näkökulmasta riskittömän riidanratkaisujärjestelmän kohtuullisuudesta päättämiselle.

Valittu lainsäädäntömalli muistuttaa OKM:n selvityksen mallia 2. Valitettavasti mallia 2 on vielä muutettu esitykseen niin, että se ehdotetussa muodossa ei toteuta tavoitettaan, alkuperäisen tekijän aseman parantamista hänen luovuttaessaan tekijänoikeuksiaan.

Suomen Kirjailijaliitto ja Finlands Svenska Författereförening esittävät seuraavia muutoksia hallituksen esitykseen:

1. Lakiesityksen tavoitteena on parantaa taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden asemaa heidän luovuttaessaan tekijänoikeuksiaan. Vain kollektiivisopimusten solmiminen parantaa yksittäisen taiteilijan asemaa neuvottelutilanteessa. Lainmuutoksen pitäisi voimakkaasti kannustaa alan järjestöjä kollektiivisopimusten solmimiseen.

Kirja-alalla on aiemmin neuvoteltu kollektiivisesti mallikustannussopimuksia, jotka heijastelivat sekä kirjailijoiden että kustantajien etuja. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa kollektiivisilla neuvotteluilla on voitu vielä nykypäivänäkin taata kirja-alalle sellainen kustannussopimusten minimitaso, johon myös kirjailijat voivat olla tyytyväisiä. Suomessa vastaavanlaisia kollektiivisopimuksia on kirja-alalla suomenruotsalaisilla kaunokirjailijoilla.

Tekijänoikeuksien luovutuksensaajien puolelta on usein lainsäädäntövalmistelun kuluessa muistutettu mm. kustannusalan taloudellisista vaikeuksista ja alan murroksesta. Muissa Pohjoismaissa kustannustoiminta ei kuitenkaan ole muuttunut taloudellisesti mahdottomaksi sen vuoksi, että kustantajat ja kirjailijajärjestöt ovat yhdessä määritelleet käytettävien sopimusten minimiehdot. Alan murros tai huono liiketoiminnan tulos eivät voi olla perusteena sille, ettei sopimusehdoista voida neuvotella yhdessä.

Kustantajat ovat myös useissa keskusteluissa tuoneet esiin kustannustoiminnassa solmittavien sopimusten suuren määrän perustellessaan alalla runsasta vakiosopimusten ja yleisten sopimusehtojen käyttöä. Sopimustoiminnan volyymin vuoksi vakiosopimusten käyttäminen lieneekin järkevää. Kestävää ja hyväksyttävää toimintaa ei kuitenkaan voi olla se, että nämä sopimuspohjat ovat toisen osapuolen yksin laatimia tai että toisen yksipuolisesti laatimiin ehtoihin suostuminen on sopimuksen solmimisen edellytys.

Kollektiivisesti neuvoteltu mallikustannussopimus helpottaisi sopimusmassojen hallintaa ja edesauttaisi siten kustantajien tehokasta toimintaa. Kollektiivisopimusten neuvotteleminen lisäisi myös kirjailijoiden luottamusta esimerkiksi uusia, sähköisiä oikeuksia koskeviin sopimuksiin ja kustantajaan yleensä sekä parantaisi neuvottelukulttuuria ja -ilmapiiriä alalla.

Valitettavasti hallituksen ehdotus ei tällaisenaan kannusta kollektiiviseen sopimukseen. Siksi pykälään tulisi lisätä uusi kohta OKM:n selvityksen vaihtoehdon nro 2 mukaisesti:

”Kun luovutuksen ehdoista on sovittu työehtosopimuksella tai muulla alan järjestöjen yhdessä solmimalla kollektiivisopimuksella sopimusta on pidettävä kohtuullisena.”

Huolestuttava kollektiivisen sopimisen kannalta on myös ehdotuksen perustelujen sivun 9 maininta alalla solmituista malli- ja puitesopimuksista. Ehdotuksessa todetaan, että kohtuullisuus voi perustua tällaisiin sopimuksiin, mutta: ”Tällaisten malli- tai puitesopimusten ei tulisi olla sitovia kaikissa tilanteissa, eikä niissä saisi määritellä esimerkiksi euromääräisiä korvauksia tai tarkkoja sopimusehtoja.” Tällaiset rajoitukset kollektiiviseen sopimiseen pitäisi poistaa ehdotuksen perusteluista.

2. Tekijänoikeuslain on mahdollistettava alan järjestöille itsenäinen kanneoikeus myös yksittäisten sopimusten tai sopimustyyppien kohtuullisuutta arvioitaessa.

Pykälän 1 momenttiin olisi sisällytettävä oikeus kanteen ajamiseen myös tekijöitä edustavalle järjestölle:

”…ehtoa voidaan osapuolen tai osapuolta edustavan järjestön vaatimuksesta sovitella tai…”

Sopimusosapuolten epätasapainoinen asema tulee esille myös silloin, kun osapuolet harkitsevat oikeudenkäynnin mahdollisuutta. Yksittäinen taiteilija on tässäkin tilanteessa taloudellisesti heikommassa ja riippuvaisemmassa asemassa kuin vastapuolensa.

Alan järjestön itsenäinen kanneoikeus parantaisi hieman yksittäisen tekijän asemaa. Lisäksi se saattaisi parantaa tekijöiden neuvotteluasemaa ja parantaa tekijänoikeuden luovutussopimusten kohtuullisuusarviointia jo ennen sopimusten tekemistä.

Luonnoksen perusteella sopimusten kohtuullistaminen tapahtuisi kuitenkin jatkossakin jälkikäteen, kuten nykyään. Se ei ole toivottavaa, eikä vastaa esityksen tavoitteita.

Helsingissä 9. päivänä huhtikuuta 2014

Kunnioittavasti,
Suomen Kirjailijaliitto ry. ja Finlands svenska författareförening rf.