Tekijänoikeuspolitiikka 2012, keskustelumuistio

Lausuntopyyntö Tekijänoikeuspolitiikka 2012 keskustelumuistiosta (OKM 18.6.2012)

Suomen Kirjailijaliitto on suomenkielisten kaunokirjailijoiden valtakunnallinen järjestö. Se on perustettu vuonna 1897 ja siihen kuuluu noin 670 kirjailijan ammatissa toimivaa jäsentä. Kiitämme lausuntopyynnöstä ja haluamme lausua asiassa seuraavaa:

Tekijän aseman vahvistaminen

Kirjailijaliiton sääntömääräinen tehtävä on puolustaa kirjailijantyön perustana olevia oikeuksia, joista tekijänoikeus on yksi tärkeimmistä. Se on luovalla työllä ansaitsemisen perusta. Kaunokirjallisuudesta saatu tulo on nimenomaisesti tekijänoikeustuloa.

Tekijänoikeuspolitiikan ja –lainsäädännön täytyy turvata taiteilijoille toimintaympäristö, jossa luovalla työllä on mahdollista elää. Tekijät, taiteen alkutuottajat, ovat se kivijalka, jolle koko tekijänoikeuteen perustuva talous rakennetaan. Hyvä tekijänoikeusjärjetelmä kannustaa luovaan työhön ja tukee sitä kautta elinvoimaisen kotimaisen kulttuurin säilymistä ja kehittymistä. Kannustaminen tarkoittaa sekä taiteen tekemiselle myönteistä ilmapiiriä että edellytyksiä elää taiteella.

Vaikka tekijänoikeuspolitiikka on kompromissien tekoa keskenään ristiriitaisten intressien välillä, nyt on aika nostaa tekijä politiikan tekemisen lähtökohdaksi. Tekijän työ on välttämätön ehto muille tekijänoikeuden arvoverkon toimijoille. Ilman teosta ei koko luovan talouden toimialaa ole olemassa. Taiteellisen työn työllistävän vaikutuksen perustana on niin ikään tekijän synnyttämä teos.

Tekijänoikeuspolitiikassa on ryhdyttävä johdonmukaisesti vahvistamaan tekijän asemaa. Vuoden 2011 hallitusohjelmaan on kirjattu, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Tämä on konkreettinen tavoite tekijän asemaa vahvistamiseksi ja sen toteuttamiseen tulee ryhtyä heti tekijänoikeuslainsäädäntöä muuttamalla.

Kohtuulliset sopimukset, kohtuullinen korvaus

Tekijänoikeudessa oikeuksien käyttämisen lähtökohtana oleva sopimusvapaus on ammattitaiteilijan kannalta ongelmallinen. Toimintaympäristön muuttuessa neuvotteleminen ja sopiminen ovat vaikeutuneet eivätkä sopijaosapuolet läheskään aina ole tasavahvat. Kustantaja, kirjailijan tärkein sopimuskumppani, on nykyisin monessa tapauksessa monikansallinen mediatavaratalo. Sopimuksen ehdot liitteineen on laadittu yhtiön lakiosastolla kaukana kirjailijan todellisuudesta.

Tekiöiden oikeus kohtuulliseen korvaukseen tekijänoikeuden luovutuksenyhteydessä täytyy turvata tekemällä tekijänoikeuslakiin seuraavia muutoksia niin sanotun Saksan mallin mukaisesti:
Kirjalliset sopimukset. Tekijän oikeusturvan vahvistamiseksi tekijänoikeuslakiin kirjataan, että oikeuden luovutuksesta ja sen laajuudesta sovitaan kirjallisella sopimuksella.
Luovutettujen oikeuksien käyttövelvollisuus. Lakiin kirjataan luovutuksensaajan velvollisuus käyttää sopimuksella saamiaan oikeuksia kohtuullisen ajan kuluessa. Ellei oikeuksia käytetä, palautuvat ne tekijälle määräajan kuluttua.

Tekijän oikeus kohtuulliseen korvaukseen. Tekijän oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen tekijänoikeuden luovutuksesta otetaan säännös lakiin. Laissa nykyisin oleva viittaus oikeustoimilain kohtuullistamispykälään ei ole pystynyt takaamaan kohtuullisia sopimuksia. Kohtuullisen korvauksen määrän arvioinnissa hyödynnetään eri taiteen alojen työehtosopimuksia, kollektiivisopimuksia ja hyviä sopimuskäytäntöjä.

Taiteilijoille oikeus neuvotella sopimuksista kollektiivisesti. Myös taiteilijoilla täytyy olla oikeus neuvotella omaa alaansa koskevia sopimuksia kollektiivisesti. Taiteilijat eivät ole yrittäjiä. Taiteilijoitten istuttaminen yrittäjän muottiin on keinotekoista ja sen alkuperä on sosiaalioikeudessa, eläkejärjetelmässä.

Kilpailuoikeus ja taiteilijat

Kilpailuoikeuden periaatteiden soveltaminen taiteeseen on keinotekoista. Taiteilijoiden ammattiliittojen mallisopimusten tulkitseminen kilpailulain vastaisiksi vaikeuttaa yksittäisen taiteilijan sopimuksen tekemistä ja pitkittää oikeuden hyödyntöäjän odotusaikaa.Taideteoksella ei ole markkinoita kilpailuoikeudllisessa mielessä.

Lainauskorvaus

Tekijän oikeudesta saada korvausta teoksensa kappaleiden lainaamisesta yleisölle tehtiin vuonna 2006 lisäys tekijänoikeuslakiin. Lainauskorvaukseen tarkoitettu määräraha on vuodesta 2006 asti ollut suuruudeltaan riittämätön. Pohjoismaisessa vertailussa huomio kiinnittyy siihen, että Suomessa lainausluvut ovat suurimmat ja lainauskorvauksen määräraha pienin. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota mietinnössään valtion vuoden 2012 talousarviosta.

Yksittäisen kirjailijan taloudessa, joka edelleen koostuu pienistä puroista, lainauskorvauksella on suuri merkitys. Lainauskorvaus on lainauslukuihin perustuva puhdas tekijänoikeuskorvaus. Siinä ei ole kulttuuripoliittisia painotuksia eikä se arvota eri kirjallisuuden lajeja.

Lainauskorvaukseen osoitettua määrärahaa on nostettava ja se on saatava pohjoismaiselle tasolle.

Elektronisten kirjojen lainaus

Sähkökirjojen myötä tekijänoikeuslain lainaamisen käsite on joutunut uudenlaiseen valoon. Tulevaisuudessa lainaaminen ei enää ole sidoksissa fyysisiin teoskappaleisiin. Kirjankustantajat ovat halukkaita saattamaan kirjastojen elektronisen lainaustoiminnan osaksi myymiensä käyttölisenssien verkostoa. Oikeudenmukaisten käytäntöjen luominen e-kirjojen lainaamiseen on tekijänoikeuspolitiikassa ja myös lainsäädännön tasolla ensiarvoisen tärkeää.

E-kirjojen lainausoikeuden luovuttamisesta kirjastoille on ensisijaisesti sovittava tekijöiden kanssa. Kustantaja ei voi tekijöitä kuulematta sopia tästä.

Kirjan lainaajan kannalta on sama, lainaako hän analogisen vaiko digitaalisen kirjan: hän saa kummassakin tapauksessa teoksen luettavakseen vastikkeetta tietyksi ajanjaksoksi. Tekijänoikeuslain teknologianeutraalius joutuu kuitenkin sähkökirjojen lainaamisen kohdalla kyseenalaiseksi. Digitaalisissa lainoissa, tai e-kirjojen lisensioinnissa kirjastoille, nykylainsäädäntö ei tunne oikeutta lainauskorvaukseen. Suunnitteilla olevien mallien mukaan korvaus menee kustantajalle, joka maksaa alkuperäisen teoksen tekijälle sopimuksen mukaisen rojaltin. Tämä tulee heikentämään teosten alkuperäisten tekijöiden asemaa selvästi. Tekijöiden on saatava kohtuullinen korvaus jokaisesta e-kirjalainasta.

Lainauskorvausten asema digitaalisessa ympäristössä on selvitettävä ja tekijöiden oikeus korvaukseen e-kirjojen lainaamisesta on turvattava tekijänoikeuspolitiikassa ja lainsäädännön tasolla.

Hyvitysmaksu

Hyvitysmaksujärjestelmän säilyttäminen, kehittäminen ja erityisesti sen ajan tasalla pitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Maksujärjestelmän piirissä tällä hetkellä oleva laitekanta pitää päivittää nykyaikaan. Tekijöiden tasavertaisen kohtelun vuoksi on tärkeää, että laitteet, joita voidaan käyttää e-kirjojen tallennukseen, otetaan mahdollisimman kattavasti hyvitysmaksujärjestelmän piiriin.
Kansalliset tekijänoikeusjärjestöt

Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen asema on turvattava. Ne ovat hyvä esimerkki toimivasta kollektiivisesta sopimisesta tekijänoikeuden alalla. Järjestöjen toiminnassa on sekä tekijä- että käyttäjänäkökulma tasapainoisesti huomioituna. Niiden toiminta takaa tekijöille korvauksen työstä ja ne palvelevat myös käyttäjiä, kun luvat hajallaan olevien oikeuksien käyttöön saadaan helposti yhdeltä luukulta.

Toimenpide-ehdotukset

Kirjailijaliitto esittää, että tekijänoikeuspolitiikassa ryhdytään viipymättä toteuttamaan vuoden 2011 hallitusohjelmakirjausta, jossa todetaan, että tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta.

Kunnioittavasti
SUOMEN KIRJAILIJALIITTO RY

Tuula-Liina Varis
puheenjohtaja

Suvi Oinonen
toiminnanjohtaja