Jouni Tossavainen. Kuva: Tomi Kontio
Kulunut vuosi on tuonut proosan kentälle monia runoilijoina aloittaneita kirjailijoita. Mikä ajaa runoilijan proosan pariin? Haluavatko kirjailijat rikkoa hiljaisuuden, joka runoteosten vastaanottoon liittyy suuren yleisön ja valtamedian piirissä?
Lottaliina Pokkinen. Kuva: Tomi Kontio
Moni kirjailija miettii uusia julkaisutapoja. Osa tekee niin siksi, että kustantamo on mennyt alta, osa siksi, että on syystä tai toisesta tyytymätön kustantamonsa panokseen. Monelle syy on myös taloudellinen. Tällä hetkellä kirjailija tienaa tekijänoikeuskorvauksina keskimäärin 2000 euroa vuodessa. Voisiko kirjailijan leipä leventyä itselliseksi ryhtymällä?
Mikko Parviainen. Kuva: Tomi Kontio
Kirjan tie kirjailijan pöydältä lukijan luo on pitkä. Periaatteessa yhtälö on yksinkertainen: kirjailijat haluavat kirjoittaa loistavia kirjoja, ja lukijat haluavat lukea hyviä tarinoita. Kirjakauppiaiden, kustantamojen ja kirjailijan päämäärä on sekin yhteinen: tuottaa ja myydä hyviä kirjoja. Se, miten kirja löytää lukijansa, on kuitenkin kirja-alan suurin haaste. Mitä useampi portti kirjan on ketjussa läpäistävä, sitä useampi taho siitä haluaa myös voittonsa.
Essi Kummu. Kuva: Wilma Hurskainen
Vanhat teokset voivat saada kirjailijat nostalgisiksi tai vaivaantuneiksi, mutta niihin palaaminen voi myös tuoda rohkaisua epäröinnin hetkellä. Omien teosten uudelleenlukeminen jakaa kirjailijakuntaa. Jotkut vakuuttavat, etteivät puutu kirjaan sen jälkeen, kun teos on ilmestynyt.
Sari Malkamäki ja Silene Lehto. Kuva: Tomi Kontio
Silene Lehto, Sari Malkamäki ja Marko Kitti kertovat, miten kirjastot tekivät heistä kirjailijoita. Miten pitäisi suhtautua siihen, etteivät kirjat välttämättä ole tulevaisuuden kirjastoissa enää pääroolissa?
Kirsti Ellilä. Kuva: Tomi Kontio
Sen kritiikin jokainen kirjailija muistaa elämänsä loppuun asti. Esikoisteokseensa kohdistuneen, valtakunnan suurimmassa lehdessä ilmestyneen. On se sitten ollut myönteinen tai kielteinen. Tai on sitä ikinä ilmestynyt tai ei.
