kuva: Tomi Kontio
Ville Toro, kuva Tomi Kontio
Pitkään odotettu hallituksen esitysluonnos tekijänoikeusdirektiivin (DSM-direktiivi) voimaansaattamiseksi julkistettiin viimein syyskuun lopulla. Virkamiesvalmistelussa tehty luonnos on otettu vastaan järkytyksellä. Direktiivi, jonka keskeisenä tarkoituksena on parantaa kirjailijoiden ja muiden tekijöiden asemaa, on kääntynyt esitykseksi, joka aiheuttaisi suurta ja peruuttamatonta haittaa kotimaisille tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille sekä suomalaiselle, pohjoismaiseen traditioon pohjautuvalle tekijänoikeusjärjestelmälle.
Juttua kirjoitettaessa marraskuun alkupuolella lausuntoaika on juuri päättynyt. Kirjailijaliitto, kuten lähes kaikki niin sanotun luovan alan järjestöt, on vaatinut esitysluonnoksen valmistelemista uudelleen. Luonnos perustuu niin puutteelliseen ja virheelliseen nykytilan ja vaikutusten arviointiin, ettei pelkkä paikkailu sitä pelasta. Esimerkiksi kirjailijoiden ja muiden tekijöiden aseman arvioidaan paranevan merkittävästi, kun todellisuudessa vaikutus olisi päinvastainen.
”Luonnos perustuu niin puutteelliseen ja virheelliseen nykytilan ja vaikutusten arviointiin, ettei pelkkä paikkailu sitä pelasta.”
Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä on oikeus saada asianmukainen ja oikeasuhteinen korvaus teostensa käytöstä. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät saavat säännöllisesti ajantasaisia, merkityksellisiä ja kattavia tietoja teostensa käytöstä ja siitä kertyneistä tuloista. Esitysluonnoksen mukaan oikeudesta asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen ei edes säädettäisi. Avoimuusvelvoite on vesitetty poikkeamalla direktiivin vahvasta sanamuodosta ja lisäämällä siihen useita poikkeuksia ja rajauksia. Luonnoksesta heijastuu täydellinen haluttomuus tehdä muutoksia, jotka parantaisivat tekijöiden asemaa.
”Esitysluonnoksen mukaan oikeudesta asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen ei edes säädettäisi.”
Kustannussopimuksia koskevien säännösten harkittu modernisointi ja yhteensovittaminen direktiivin edellyttämien muutosten kanssa on lähtökohtaisesti perusteltua. Ehdotetut ratkaisut, toisin kuin luonnoksessa todetaan, kuitenkin heikentäisivät kirjailijoiden asemaa selvästi. Erityisesti uusi tekijänoikeuslain 31 §, joka koskisi kustannussopimusten lisäksi myös muita sopimuksia, on räikeässä ristiriidassa kirja-alan sopimuskäytännön ja nykyisen lain kanssa. Sen mukaan tekijällä olisi oikeus perua oikeudenluovutus vasta, jos teosta ei ole julkaistu kolmen ja puolen vuoden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt sopimuksen ehdot, eli esimerkiksi siitä, kun kirjailija on jättänyt valmiin käsikirjoituksen. Tekijällä ei olisi oikeutta perua oikeudenluovutusta enää missään tilanteessa sen jälkeen, kun teos on kerran julkaistu. Esimerkiksi kirjailijoiden kannalta säännökset olisivat täysin kohtuuttomia.
”Kotimaisten tekijöiden aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi tarvitaan nyt vahvaa poliittista tahtoa.”
Lainvalmistelun ei pitäisi olla järjestöjen tehtävä, mutta hallituksen esitysluonnos ei jättänyt juuri valinnanvaraa. Tekijäfoorumi on luonnostellut ehdotukset ja pykälämuotoilut liittyen asiamukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen, avoimuusvelvoitteeseen ja muihin tekijöiden aseman parantamista koskeviin direktiivin vaatimuksiin. Kirjailijaliitto, Suomen tietokirjailijat ry ja Finlands svenska författareförening rf ovat yhdessä luonnostelleet ehdotukset ja pykälämuotoilut kustannussopimuksiin liittyen.
Kotimaisten tekijöiden aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi tarvitaan nyt vahvaa poliittista tahtoa. Uudessa valmistelussa on erittäin tärkeää kuunnella alan järjestöjä ja ottaa niiden viesti tosissaan. Tämä on edellytyksenä sille, että Suomeen saadaan selkeä, toimiva ja luovuuteen kannustava tekijänoikeuslaki.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
