Tekijänoikeusdirektiivi: seuraavaksi kansallinen täytäntöönpano

kuva: Tomi Kontio

Kirjailijoidenkin kannalta tärkeä tekijänoikeusdirektiivi (ns. DSM-direktiivi) sai lopullisen vahvistuksen, kun Euroopan unionin neuvosto hyväksyi sen 15.4. Tätä ennen Euroopan parlamentti oli hyväksynyt direktiivin täysistunnossaan 26.3. Direktiivin tarkoituksena on uudistaa EU:n tekijänoikeuslainsäädäntö vastaamaan digitaalisen ympäristön muutoksia. Direktiivi tulee implementoida, eli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa. Jokaisen EU:n jäsenvaltion tulee muuttaa lainsäädäntöään siten, että se vastaa direktiivin määräyksiä. Suomessa tämä merkitsee muutoksia erityisesti tekijänoikeuslakiin.

Tekijänoikeusdirektiivi parantaa tekijöiden neuvotteluasemaa. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät saavat asiallisen ja oikeasuhtaisen korvauksen teosten käytöstä, myös digitaalisessa ympäristössä (18 artikla). Tätä tukee ns. avoimuusvelvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät saavat ajantasaiset ja kattavat tiedot teosten käytöstä ja käytöstä syntyneistä tuloista (19 artikla). Lisäksi direktiivi sisältää säännökset sopimuksen kohtuullistamisesta (20 artikla), vaihtoehtoisesta riitojenratkaisumenettelystä (21 artikla) ja oikeuksien palautumisesta (22 artikla).

Selvää on, että direktiivi edellyttää muutoksia myös tekijänoikeuslain kustannussopimusta koskeviin pykäliin. Pykälät on säädetty vuonna 1961, eli kauan ennen sähköistä julkaisemista. Lisäksi voimassaolevat pykälät ovat tahdonvaltaista oikeutta, eli niitä sovelletaan vain, mikäli osapuolet eivät ole sopineet toisin.

Lainsäädäntöprosessin kuluessa selvästi pidentynyt ja yksityiskohtaistunut direktiivi sisältää säännöksiä myös esimerkiksi tekstin- ja tiedonlouhinnasta, teosten käytöstä digitaalisessa opetustoiminnassa, kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käytöstä kulttuuriperintölaitoksissa, lehtijulkaisujen suojasta verkkokäytössä ja teosten käytöstä sisällönjakopalveluissa. Lopullisessa muodossaan direktiivillä ei ole vaikutusta lainauskorvaukseen.

Tekijänoikeusdirektiivin matka implementointivaiheeseen on ollut pitkä. Euroopan komissio julkaisi toukokuussa 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, jonka pohjalta komissio antoi ehdotuksen tekijänoikeusdirektiiviksi syyskuussa 2016. Tämän jälkeen direktiiviehdotusta käsiteltiin lukuisia kertoja Euroopan parlamentin eri valiokunnissa ja Euroopan unionin neuvostossa. Neuvosto vahvisti kantansa direktiiviin toukokuussa ja parlamentti viimein syyskuussa 2018. Tämän jälkeen parlamentin, neuvoston ja komission kannat sovitetiin yhteen ns. trilogi-neuvotteluissa.

Suomen kannan määrittely kuului opetus- ja kulttuuriministeriön vastuualueelle. Kirjailijaliitto antoi strategiaan ja direktiiviehdotukseen liittyen yhteensä neljä lausuntoa ja osallistui useisiin keskustelutilaisuuksiin, joissa aihetta käsiteltiin. Tämän lisäksi liitto vastasi Euroopan komission kyselyyn kustantajien roolista tekijänoikeuden arvoketjussa. Liitto vaikutti asiassa myös Tekijäfoorumin, European Writers’ Councilin, Sanaston ja Kopioston jäsenjärjestönä.

Direktiivin täytäntöönpanon valmistelussa opetus- ja kulttuuriministeriö järjestää teemakohtaisia työpajoja, joihin eri tahojen edustajat voivat osallistua. Sillä miten kansallinen liikkumavara käytetään, on suuri merkitys kirjailijoille ja muille tekijöille ja heidän mahdollisuuksilleen ansaita työllään. On tärkeää, että valmistelu toteutetaan avoimesti, ja että niiden, joiden toimintaan direktiivi vaikuttaa, kannat otetaan huomioon. Kirjailijaliitto tulee olemaan aktiivisesti mukana vaikuttamassa siihen, miten implementointi Suomessa toteutetaan.

 

Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies