Kuva: Tomi Kontio
Viime vuoden syksyllä taide- ja taiteilijapolitiikan tavoitteita tarkastellut Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä antoi yhteensä 21 ehdotusta taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämisen tavoitteiksi. Esitykset käsittelevät taiteen asemaa yhteiskunnassa, taiteen rahoitusta ja taiteilijoiden työskentelyn edellytyksiä. Suomen Kirjailijaliitto antoi lausuntonsa työryhmän esityksiin helmikuussa.
Yleisesti ottaen on tärkeää, että taide- ja taiteilijapolitiikan kehittämistä ja suuntaa tarkastellaan. Taiteen tekeminen ei ole marginaalista toimintaa, jota harjoitetaan mikäli aikaa ja rahaa jää, vaan sen rakenteita täytyy aidosti kehittää ja alaan investoida. Taide on tärkeä osa suomalaista palvelusektoria ja kasvava elinkeino. Taide ja taiteilijat luovat omalla työllään laajalti elinkeinotoimintaa ja työpaikkoja. Ilman toimivia rakenteita taidetta ei synny. Taiteen rahoitus tulee nähdä yhteiskunnallisena investointina työllisyyteen sekä innovatiiviseen ja elinvoimaiseen yhteiskuntaan.
Yksi työryhmän ehdotuksista on nykyisten taiteilija-apurahojen muuttaminen työsuhteiksi. Ehdotus on herättänyt vilkasta keskustelua. Ehdotusta perustellaan myös taiteilijoiden sosiaaliturvan parantamisella.
Valtion taiteilija-apurahojen muuttaminen työsuhteisiksi tarkoittaisi, että taiteilija kiinnittyisi määräajaksi työpaikkaan tai johonkin ”alustaan”. Kirjallisuudessa työpaikkoja tai alustoja ei ole lainkaan. Kirjailijat ovat vapaita taiteilijoita, jotka eivät työskentele työsuhteessa kustantajaan, saati muuhun tahoon. Esimerkkeinä on käytetty esimerkiksi Kansallisteatteria tai Kirjan taloa. Kansallisteatterissa kirjailijat kirjoittavat draamaa ja Kirjan talossa edistetään lukemista ja kirjoittamisharrastusta kirjailijoiden ohjaamana. Kumpikaan ”alusta” ei mahdollista kaunokirjallisen työn ydintä, omaa taiteellista työtä, esimerkiksi romaanin, novelli- tai runokokoelman tekemistä.
Vapaa kirjailija työsuhteessa valtioon ei ole demokraattiseen sivistysvaltioon kuuluva näkemys kirjailijuudesta. Työsuhteen tunnusmerkkeihin kuuluu työnantajan direktio-oikeus, jonka mukaan työnantajalla on oikeus valvoa ja johtaa työtä, eli päättää, miten, missä, milloin ja millä välineillä työtä tehdään. Asiasta esitetään tehtäväksi kokeilu, jolla selvitettäisiin muutoksen kustannuksia. Muutoksen kustannukset tulisi ehdottomasti laskea jo etukäteen ja vaikutuksia arvioida huolellisesti. On liian varhaista esittää kokeiluun ryhtymistä, kun arviointia ei ole tehty. On ilman muuta selvää, että apurahojen muuttaminen työsuhteiksi tuo merkittäviä lisäkustannuksia ilman että taiteelliseen työskentelyyn tarkoitettu rahoitus kentällä lisääntyy lainkaan.
”Apurahoitus on mitä parasta investointia suomalaiseen työhön.”
Työskentelyapuraha on ollut ja on edelleen erittäin hyvä tapa mahdollistaa taiteellisen työn tekeminen, kunhan apurahojen taso on riittävä. Valtion taiteilija-apurahan taso vaatii kiireellisesti merkittävää korjausta, ja työryhmä esittääkin myös apurahojen tason korotusta. Tämä esitys on erittäin kannatettava.
Apurahoituksen jälkeenjääneisyys näkyy tällä hetkellä myös riittämättömänä ansiosidonnaisena sosiaaliturvana ja eläkekertymien pienuutena. Myös YEL ja MYEL vakuutuksen päällekkäisyyden purkaminen toisi huomattavaa helpotusta sosiaaliturvan tilanteeseen.
Yhteiskunnan tulee kantaa vastuunsa siitä, että taiteilijoiden ammattiryhmä saa oikeudenmukaisesti mitoitetun ja ammatin vaatimuksia sekä sen tuottavuutta vastaavan rahoituksen työhönsä. Apurahoitus on mitä parasta investointia suomalaiseen työhön.
Suvi Oinonen
Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja
