kuva: Tomi Kontio
Sanasto on vuonna 2005 perustettu kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö, voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys. Suomen Kirjailijaliitto on yksi Sanaston neljästä perustajajärjestöstä. Sanaston keskeisiin tehtäviin kuuluu kirjailijoiden ja kääntäjien lainauskorvausten hallinnointi ja tilittäminen. Lainauskorvaus on tekijänoikeuslakiin perustuva, valtion maksama korvaus teosten maksuttomasta kirjastolainaamisesta.
Tärkeä osa-alue Sanaston toiminnassa on erilaisten luparatkaisujen tarjoaminen kirjallisuuden käyttöön. Sanaston lupakauppa perustuu tekijänoikeuteen ja tekijän Sanastolle antamaan valtuutukseen. Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinoikeus määrätä luomansa teoksen käytöstä. Tekijänoikeus mahdollistaa sen, että kirjailijat ja muut tekijät voivat ansaita työllään. Tekijänoikeuslaissa säädettyjä rajoituksia, kuten sitaattioikeus, lukuun ottamatta teosten käyttöön tarvitaan tekijän lupa. Teoksen luvaton, lainvastainen käyttö on tekijänoikeuden loukkaus, joka voi tulla rangaistavaksi joko tekijänoikeusrikkomuksena tai -rikoksena. Sanaston asiakkuussopimuksella kirjailija tai kääntäjä voi valtuuttaa Sanaston hallinnoimaan oikeuksiaan haluamassaan laajuudessa. Sanasto myöntää luvat tekijöiden puolesta, perii teosten käytöstä korvaukset ja tilittää ne eteenpäin tekijöille. Luvan hinta määrittyy käyttötarkoituksen ja käytön laajuuden perusteella. Hinnasta pidätetään kulupidätys, joka on tällä hetkellä 9 %. Kulupidätys käytetään Sanaston toiminnan kulujen kattamiseen.
”Kirjallisten teosten, siinä missä vaikkapa sävellystenkin julkinen esittäminen kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin.”
Lupakaupan luvat käsittävät tällä hetkellä kuusi erilaista kirjallisuuden käyttötilannetta. Julkaisuluvalla luvansaaja voi käyttää yksittäisiä, jo aiemmin julkaistuja runoja tai tekstikatkelmia osana uutta painettua tai sähköistä julkaisua, kuten antologiaa tai oppikirjaa. Esitysluvalla luvansaaja voi esittää kirjallisuutta, kuten lausua runoja tai lukea tekstikatkelmia julkisesti yleisötapahtumissa. Kirjallisten teosten, siinä missä vaikkapa sävellystenkin julkinen esittäminen kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Tekijänoikeuslain mukaan lupaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli teos esitetään jumalanpalveluksen tai sellaisen opetuksen yhteydessä, jota ei harjoiteta ansiotarkoituksessa. Myös läheisen perhe- ja ystäväpiirin tilaisuuksissa, kuten häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa, teoksen saa esittää ilman lupaa. Edelleen Sanasto myöntää lupia kirjallisuuden käyttöön radiossa ja televisiossa, näyttelyissä, tapahtumamateriaaleissa ja postikorteissa. Sanasto ei myönnä lupia tekstien muunteluun, kuten kääntämiseen, säveltämiseen tai dramatisointiin. Tällöin lupa tulee pyytää suoraan tekijältä.
Kirjailijan työtä helpottaa, ettei hänen tarvitse itse huolehtia lupien myöntämisestä ja siihen liittyvistä käytännön seikoista, kuten korvauksesta ja muista sopimusehdoista neuvottelemisesta, sopimusasiakirjasta ja laskutuksesta. Järjestely on kätevä myös käyttäjille, kuten esimerkiksi kustantajille ja tapahtumien järjestäjille: luvat voi hankkia keskitetysti yhdestä paikasta ja maksaa yhdellä laskulla. Tavanomaisesti käyttötilanteet koskevat useita tekijöitä ja teoksia kerrallaan. Yhä useammin käyttäjät kääntyvät suoraan Sanaston puoleen. Tarvittaessa kirjailija voi kuitenkin ohjata hänelle osoitetut lupakyselyt edelleen Sanastoon.
Lisätietoja Sanaston lupakaupasta löytyy Sanaston sivuilta.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
