Ville Toro. Kuva: Tomi Kontio
Ville Toro. Kuva: Tomi Kontio
Sähkökirjamyynti ei vielä vedä, mutta digitalisaatio tekee nyt vauhdilla tuloaan kirja-alalle luku- ja kuunteluaikapalveluina. Kirja-alalla ollaan yhtä mieltä siitä, että parhaimmassa tapauksessa ne pidentävät kirjan elinkaarta ja tavoittavat uusia lukijoita. Mutta miten ne vaikuttavat kirjamyyntiin ja kirjailijan tuloihin?
Kirjailijaliiton lakimies Ville Toro seuraa kirja-alan digitalisaatiota ja siihen liittyviä uusia sopimuskäytäntöjä työkseen. Toro näkee uhkakuvana erityisesti sen, ettei kirjailija saa enää tietoa teostensa käytöstä eli siitä, miten paljon niitä on uusissa palveluissa luettu tai kuunneltu.
– Tällöin kirjailijan on mahdotonta arvioida, onko kustantajan ja lukuaikapalvelun keskenään solmima sopimus hänen kannaltaan hyvä vai huono. Kustantajien ja palveluiden väliset sopimukset sisältävät salassapitovelvoitteita. Siitä, ettei kustantaja voisi toimittaa tekijälle tietoa teosten käytöstä, ei ole kuitenkaan mitään tarvetta sopia. Kirjailijan kannattaa ottaa tämä huomioon kustannussopimusta tehdessään.
Tällä hetkellä lukuaikapalveluiden tuotto tilitetään kirjailijalle osana sähkökirjamyyntiä. Koska lukuaikapalvelut rantautuivat voimallisesti Suomeen vasta viime vuonna, ovat niihin liittyvät tilityskäytännötkin vasta muotoutumassa.
Ville Toro. Kuva: Tomi Kontio
Kustantajan ja palveluntarjoajan välillä on käytössä ainakin kaksi eri mallia. Toisessa palvelu maksaa kustantamolle sovitun yksikköhinnan per luettu tai kuunneltu teos. Niin kutsutussa revenue share -tulonjakomallissa lukuaikapalvelu puolestaan maksaa kustantajalle luetuista ja kuunnelluista kirjoista sovitun jakosuhteen mukaan. Tuotto jaetaan kuluttajien lukemien sivujen mukaan suhteutettuna kaikkiin palvelussa luettuihin sivuihin. Molemmissa malleissa lukuaikapalvelu maksaa kustantajalle ja kustantaja edelleen tekijälle myös keskenjääneistä kirjoista. Esimerkiksi jos viisi henkilöä lukee tai kuuntelee vain 20 prosenttia kirjasta, muodostuu siitä yhden teoksen myynti.
Toron mukaan tällä hetkellä on kuitenkin mahdotonta tietää tarkemmin, miten ja millä perusteella raha liikkuu kustantajan ja palvelun välillä.
– Mahdollisia variaatioita on useita. Erityisesti jos korvaus perustuu muuhun kuin teosten tosiasialliseen käyttöön, epäselväksi jää, miten se jaetaan edelleen tekijöille. Periaatteessa mahdollista olisi sopia vaikkapa koko katalogin luovuttamisesta palveluun tietyksi ajaksi könttäsummasta.
– Kustannussopimusta tehdessä kannattaa vaatia, että siihen kirjataan maininta, että kustantajan tulee toimittaa tiedot siitä, miten teosta on käytetty, eli kuunneltu tai luettu lukuaikapalvelussa, Toro painottaa.
– Alan käytännöt ovat vasta muodostumassa, mikä näkyy myös suurina eroina kustannussopimusten ehdoissa. Neuvottelemalla ehtoihin on aina mahdollista saada selviä parannuksia.
”Kustannussopimusta tehdessä kannattaa vaatia, että siihen kirjataan maininta, että kustantajan tulee toimittaa tiedot siitä, miten teosta on käytetty, eli kuunneltu tai luettu lukuaikapalvelussa.”
Sähkökirjamyynti on ollut Suomessa tähän asti marginaalista. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä tilanne on muutaman vuoden päästä. Jos sähkökirjan arvonlisäveron alentaminen menee hallituksessa läpi, piristää se sähkökirjamarkkinoita. Toro neuvoo kuitenkin huolehtimaan siitä, että sähköisten julkaisumuotojen osalta kustannussopimus on sellainen, että siitä pääse tarvittaessa myös eroon.
– Yksi asiallinen tapa sopia on se, että sopimus on voimassa ensin määräajan, esimerkiksi 1–3 vuotta, minkä jälkeen se jatkuu automaattisesti aina kuusi kuukautta kerrallaan, ellei kumpikaan osapuoli irtisano sopimusta. Sopimuksen tasolla se, että siitä pääsee tarvittaessa eroon, on vahva suoja tekijälle.
Perinteisen mallin mukaan tekijänoikeudet palautuvat tekijälle, kun teos on myyty loppuun, tai sitä ei ole yleisön saatavilla, eikä kustantaja kirjailijan pyynnöstä ota uutta painosta.
– Sähköisiin julkaisumuotoihin tämä soveltuu huonosti muun muassa sen takia, että digitaalisessa ympäristössä teoksia on erittäin helppo pitää saatavilla. Kustantaja voisi käytännössä pitää oikeudet itsellään niin pitkään kuin haluaa.
Tekijänoikeuksien palautumiseen ei vielä ole vakiintunutta käytäntöä.
Läpinäkyvyys kaikkien etu
Toro neuvoo työkseen kirjailijoita sopimusasioissa. Lukuaikapalveluita koskevia kysymyksiä tulee toistaiseksi kuitenkin vähän.
– Riskinä on se, että vaikka teosten käyttö lisääntyy, palkkiot laskevat tai pahimmassa tapauksessa romahtavat. Näin on käynyt musiikkipuolella. Kirjailijoilla ei ole vastaavalla tavalla mahdollisuutta pyrkiä paikkaamaan tulonmenetyksiä esimerkiksi keikkailemalla.
”Toivon, että kustantajat näkevät avoimuuden ja asianmukaiset tilityserittelyt myös kilpailuvalttina.”
Se, että teosten digitaaliseen käyttöön liittyvät arvoketjut ja korvausmallit eivät ole läpinäkyviä, on ongelma, joka koskettaa useimpia tekijäryhmiä media- ja taidealoilla.
– Syksyllä Euroopan komissio antoi direktiiviehdotuksen, joka sisältää niin sanotun avoimuusvelvoitteen. Jos se toteutuu, jäsenmaiden on varmistettava, että tekijät saavat asianmukaiset tiedot teostensa käytöstä, erityisesti hyödyntämistapojen, syntyneiden tulojen ja maksettavien korvausten osalta. Käytännössä tämä tarkoittaisi muutoksia tekijänoikeuslakiin.
Toron mukaan yksi argumentti tällaista raportointia vastaan on ollut se, että siitä syntyisi ylimääräisiä kuluja, mikä olisi taas pois kaikilta.
– Teknisesti tarvittavat muutokset lienee kuitenkin helppo toteuttaa. Kustantajat saavat jo nyt tarkat tiedot teosten käytöstä. Toivon, että kustantajat näkevät avoimuuden ja asianmukaiset tilityserittelyt myös kilpailuvalttina.
– Kun arvoketju ei ole läpinäkyvä, kohtuullista palkkioprosenttia on vaikea arvioida. Suomessa sähkökirjan palkkioprosentin mediaani on 24, joskin skaala ulottuu laajalle. Yhdysvaltalaisen kirjailijajärjestön Authors Guildin mukaan kohtuullinen ratkaisu on se, että tekijä ja kustantaja jakavat sähkökirjoista saatavan myyntitulon keskenään tasan.
Lukuaika-palveluista alan piristysruiske
Otavan kaunokirjallisuuspäällikkö Antti Kasper näkee luku- ja kuunteluaikapalvelut yhtenä mahdollisuutena vastata koko alaa koettelevaan kriisiin, kirjamyynnin laskuun. Otavan sähkö- ja äänikirjat ovat lokakuusta lähtien olleet saatavilla Storytelissa. Koska sopimus on tuore, on luku- ja kuunteluaikapalveluiden osuus vielä hyvin pieni sähkökirjamyynnissä, joka kokonaisuutenakin on vain kahden prosentin luokkaa kirjamyynnistä.
Antti Kasper. Kuva: Tomi Kontio
– Näkemyksemme on, että luku- ja kuunteluaikapalvelut tuovat aidosti uutta myyntiä, joka ei ole muusta kirjamyynnistä pois. Tätä tukee myös tietomme ulkomaiden markkinoilta. Kirjojen myynti on Suomessa ollut pitkään laskussa, ja jakelutiet ovat olleet vaikeuksissa ja kaventuneet. Lukuaikapalveluiden kautta tavoitetaan kuluttajia, jotka eivät välttämättä lähde ostamaan painettuja kirjoja. Samalla he saattavat kiinnostua kirjailijan tuotannosta ja kirjoille saadaan uutta lukijakuntaa. Kuluttajalle päin ideana on, että he maksavat mahdollisuudesta lukea.
Kasper korostaa, että kirjailijan ja kustantamon intressi on yhteinen: kumpikin tavoittelee mahdollisimman suurta myyntiä.
– Kustantaja on myös vastuussa kirjailijoilleen siitä, ettei lähde mukaan malleihin, joita ei pidä kirjailijoiden edun mukaisina.
Hän sanoo, että Otavalle on tärkeää voida kontrolloida kirjojen hinnoittelua myös myynnissä lukuaikapalveluihin. Tämän vuoksi Otava ei ole lähtenyt revenue share -pohjaisiin maksumalleihin, vaan edellyttää, että palvelu maksaa kustantajalle tietyn ennalta sovitun hinnan per luettu tai kuunneltu kirja. Kasper vakuuttaa, ettei ainakaan Otavan ja lukuaikapalvelun välillä liiku muuta rahaa kuin tosialliseen käyttöön perustuvaa.
Entä eritteleekö kustantaja kirjailijalle tilityksessä lukuaikapalveluista saatuja tuloja sen mukaan, miten paljon kirjaa on luettu tai kuunneltu?
”Näkemyksemme on, että luku- ja kuunteluaikapalvelut tuovat aidosti uutta myyntiä, joka ei ole muusta kirjamyynnistä pois.”
– Me tilitämme lukuaikapalvelumyynnin osana sähkökirjamyyntiä kustannussopimuksen mukaisesti. Tilityksessä käy aina ilmi myyty kokonaiskappalemäärä. Emme me erittele fyysisten kirjojenkaan jälleenmyyjäkohtaisia lukuja erikseen.
Tähän asti äänikirjojen markkinat ovat olleet Suomessa pienet. Niiden tuotanto on myös painettua kirjaa huomattavasti kalliimpaa studiokulujen takia. Ruotsissa on suuresta kysynnästä johtuen tehty yhä enemmän äänikirjaversioita myös backlist-kirjoista. Luku- ja kuunteluaikapalveluiden rantautuminen Suomeen merkitsee Kasperin mukaan siten myös sitä, että äänikirjavalikoimaa on mahdollista kasvattaa.
– Jotta syntyisi kysyntää, pitää olla tarjontaa. Äänikirja on tällä hetkellä nopeimmin kasvava formaatti kansainvälisesti. Esimerkiksi englanninkielisellä markkinalla äänikirjojen ja painettujen kirjojen myynti on kasvussa, sähkökirjojen kysyntä on puolestaan vähentynyt.
Äänikirjan suosio selittyy Kasperin mukaan sillä, että se mahdollistaa kirjasta nauttimisen esimerkiksi matkalla, kävelyllä, salilla tai autoa ajaessa. Kenties kiireisellä nykyihmisellä on yhä vähemmän aikaa pysähtyä painetun kirjan äärelle. Kirjasto kulkee taskussa älypuhelimen mukana.
Kasperin mielestä kirja-alan digitalisaatiota kohtaan koettu pelko on turhaa.
– Tärkeintä ei ole formaatti, vaan se että ihmiset ylipäätään kuluttavat kirjallisuutta myös tulevaisuudessa.
Hänestä kirjojen luku- ja kuuntelupalveluja ei voi suoraan rinnastaa kehitykseen musiikkialan puolella.
– Ei ole mitään merkkejä siitä, että esimerkiksi äänikirjat olisivat syöneet painettujen kirjojen markkinoita. Formaatteja käytetään rinnakkain, kulloisenkin tarpeen mukaan. Taidekokemuksena on iso ero siinä, luetko vai kuunteletko kirjaa, jopa siinä, luetko painettua kirjaa vai sähkökirjaa. Musiikki siirtyy digitaaliseen muotoon helposti. Ja sitä paitsi: vaikka cd:t katoavat, niin vinyyli kasvattaa taas suosiotaan.
– Luku- ja kuunteluaikapalvelut tarjoavat mahdollisuuden löytää uusia lukijoita. Se ei ole pois muilta kirjaformaateilta. Eihän kirjastojakaan koeta kirjan vihollisena, Kasper summaa.
BookBeatilla satatuhatta kokeilijaa
Luku- ja kuunteluaikapalvelu BookBeatin käytäntönä on, että toimittajan kysymyksiin vastaa sähköpostitse Tukholmasta käsin yrityksen toimitusjohtaja Niclas Sandin.
– Emme kommentoi asiakkaiden määrää kasvuvaiheen aikana. Keskitymme siihen, että mahdollisimman moni löytäisi palvelun. Vuoden 2016 aikana noin 100 000 käyttäjää on kokeillut BookBeatia, joista noin 20 000 Suomessa, Sandin kertoo.
Niclas Sandin. Kuva: Peter Jönsson
BookBeatin käyttäjät ovat Sandinin mukaan enimmäkseen 30–40-vuotiaita naisia. BookBeatin datan mukaan he käyttävät palvelua aamusta iltaan niin työmatkalla kuin myös ennen nukkumaanmenoa. Vain pieni osa käyttäjistä valitsee lukemisen. Yli 80 prosenttia kaikesta kulutuksesta tulee äänikirjoista, mikä tarkoittaa, että käyttäjät voivat tehdä myös muita asioita kirjoja kuunnellessaan.
– Monet sanovat, että he kuuntelevat kirjoja myös kotitöitä tehdessä, Sandin kertoo. – Ruotsissa digitaalisten äänikirjojen myynti on kasvanut viime vuosina 100 prosentin vuosivauhtia tilauspalveluista johtuen.
”Ruotsissa digitaalisten äänikirjojen myynti on kasvanut viime vuosina 100 prosentin vuosivauhtia tilauspalveluista johtuen.”
Sandinin mukaan palvelulla on kustantamojen kanssa erilaisia sopimuksia, eikä niitä ole mahdollista julkistaa kilpailusyistä. Sen verran hän suostuu paljastamaan, että kirjailijat ja kustantamot saavat korvauksen myös asiakkaalle maksuttoman kokeilujakson ajalta. Hänen mukaansa myynti vastaa perinteisen kirjakaupan kanssa käytävää kauppaa ja tarve ennakkomaksuille on pieni.
Entä miten lukuaikapalvelu vaikuttaa kirjamyyntiin?
– Emme vielä osaa sanoa Suomen osalta, mutta Ruotsissa tilauspalvelut kasvavat voimakkaasti samalla kun muu markkina pysyy melko tasaisena ja näin ollen kirjojen kokonaismyynti kasvaa. Esimerkiksi vanhat kirjat saavat uuden elämän ja joinakin kuukausina 70 prosenttia kulutetuista kirjoista on yli vuoden vanhoja, mikä tarkoittaa sitä, että palvelussa keskitytään vähemmän pelkästään uutuuksiin ja hyvä kirja voi elää paljon pidempään, Sandin kommentoi.
Miten potti jaetaan?
BookBeat on osa Bonnier-konsernia. Bonnier Books Finlandin toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo, että Bonnierin liikevaihto luku- ja kuunteluaikapalveluiden osalta liikkuu kuukausitasolla jo kymmenissä tuhansissa euroissa. Prosentuaalisesti ollaan hänen mukaansa vielä yksinumeroisissa luvuissa, mutta kuluvan vuoden arvio koko digitaalisen liiketoiminnan osalta on yli viisi prosenttia kokonaismyynnistä, josta luku- ja kuunteluaikapalvelujen osuus on noin puolet. Pidemmällä aikavälillä digitaaliset formaatit muodostavat Julkusen arvion mukaan ainakin 10–15 prosenttia kokonaismarkkinasta.
Timo Julkunen. Kuva: Veikko Somerpuro / Bonnier Books Finland
Kirjailijoita askarruttaa erityisesti, miten palkkio teosten käytöstä luku- ja kuunteluaikapalveluissa tilitetään tekijälle? Saako tekijä tiedon esimerkiksi siitä, miten hänen teoksiaan on luettu ja kuunneltu palveluissa?
– Tekijä saa tekijänpalkkiokirjeessä tiedon siitä, kuinka monta kertaa hänen teoksiaan on luettu tai kuunneltu, ja mikä on näistä myynneistä kertynyt myyntitulo kustantajalle. Aivan kuten fyysisten kirjojen osalta. Prosessi on täysin sama kuin muunkin rojaltitulon suhteen, Julkunen vastaa.
Monia kirjailijoita mietityttää myös se, millä tavoin lukuaikapalveluiden tilaajien määrä vaikuttaa jaettavaan pottiin.
– Sinällään tilaajien absoluuttinen määrä ei vaikuta siihen miten ”potti” jakaantuu kirjailijoiden kesken. Kirjailijan tulo määrittyy samalla tavalla kuin printatussakin kirjassa. Eli jos kirjaa luetaan tai kuunnellaan tuhannen kappaleen verran lukuaikapalvelussa, tekijä saa korvauksen tuhannesta myydystä teoksesta, Julkunen kertoo.
Kirjailija kaipaa avoimuutta
Tarkoista summista ei kuitenkaan puhuta. Jutun tekemisen yhteydessä lähetettiin usealle kustantajalle luku- ja kuunteluaikapalveluita koskeva kysely. Ainoastaan eräs keskisuuri kustantamo suostui puhumaan rahasta. Kustantamosta kerrottiin, että ”kun kirja on lukuaikapalvelussa luettu yhden kerran, palveluntarjoaja maksaa kustantamolle yhden kirjan hinnan. Nettohinta vastaa suurin piirtein pokkarista maksettavaa hintaa, mutta backlist-kirjojen hinta on uutuuksia edullisempi”.
Lukuaikapalveluiden osuus kustantamojen kokonaismyynnistä vaihteli 0,5-2 prosentin välillä.
Kirjailija Juha-Pekka Koskinen on julkaissut kaikkiaan 25 teosta. Niistä kolme on kirjailijan mukaan saatavilla lukuaikapalvelussa.
JP Koskinen. Kuva: Tomi Kontio
– En tiennyt tarkkaa määrää, joten jouduin sen tarkistamaan. BookBeatissa on kaksi romaania ja tietääkseni HS Kirjastossa yksi.
Tällä hetkellä Koskiselle on epäselvää myös se, paljonko lukuaikapalvelussa olevista kirjoista tilille kilahtaa tilityksinä.
– Ensimmäiset BookBeat-tilitykset näkyvät minulle tänä keväänä. HS-kirjaston maksun erittelyssä oli epäselvyyttä, joka sekin ratkennee nyt keväällä.
Epäselvää on myös se, paljonko kirjoja on palvelussa luettu. Koskinen toivoo, että asia valkenee tilitysten myötä. Luku- ja kuunteluaikapalveluiden ongelma kirjailijan näkökulmasta on Koskisenkin mielestä niiden nykyinen läpinäkymättömyys.
”Lukuaikapalveluiden tilitysmekaniikka täytyisi olla läpinäkyvä myös kirjailijalle kustannussopimuksessa.”
– Tämän startin perusteella uhkana on, ettei kirjailija sopimuksia tehdessään saa tietoa siitä, mikä on kirjailijan saama hinta per lukukerta, tai edes arviota siitä. Hiukan olen ihmetellyt, ettei palveluiden sisällöntuottajia eli kirjailijoita ole informoitu juuri lainkaan maksumekanismista, olkoonkin, että olemme taipaleen alkupuolella. Hienoa tietenkin on, että yhä useampi lukija voi löytää luettavaa laajasta valikoimasta ja lukijoiksi voidaan saada niitä, jotka eivät paperikirjoja lue.
Koskinen huomauttaa, että on eri asia myydä e-kirjoja kuin upottaa teos lukuaikapalveluun.
– E-kirjoista kirjailija näkee myös julkisen myyntihinnan ja osaa siitä arvioida, mitä on odotettavissa yhtä myytyä kirjaa kohden. Lukuaikapalveluiden tilitysmekaniikka täytyisi olla läpinäkyvä myös kirjailijalle kustannussopimuksessa.
Uudet palvelut on mahdollista kääntää myös kirjailijan eduksi jos muutoksen osataan reagoida nopeasti. Koskinen on tästä elävänä esimerkkinä.
– Minulle tarjoutui mahdollisuus muokata eräästä tekstistä jatkokertomus äänikirjaksi. Kyseistä teosta ei ole julkaistu kirjana lainkaan. Äänikirjasta maksettiin erillinen ennakko, jolloin sopimus oli minullekin kannattava. Harkitsen vakavasti tekeväni lisää kirjoja suoraan äänikirjoiksi, koska painetuista romaaneistani ei ole äänikirjoja tehty.
– Tässä vaiheessa kuvittelen, että lukuaikapalveluja käyttävät ovat osittain eri ihmisiä kuin fyysisten kirjojen ostajat. Jos näin ei ole, kirjamyynti voi laskea. Tosin kaikki on arvailua, sillä jos luettujen nimikkeiden määrä kasvaa, se kasvaa helpommin lukuaikapalveluissa, minkä johdosta fyysisiä kirjoja ostetaan yhtä paljon tai vähän kuin nytkin.
– Sopimuskäytäntöä täytyy selkiyttää, jotta kirjailija näkee, millä ehdoilla hänen kirjojaan luovutetaan lukuaikapalveluun. Kahdentuhannen kappaleen myynnistä ei ole varaa menettää kovinkaan montaa sataa kappaletta latausmyyntiin, varsinkaan jos latauksesta saatava palkkio alkaa valua kohti Spotify-tasoa. Palvelut ovat Suomessa vasta alkutaipaleella. Nyt on kärsittävä synnytystuskat, seurattava valppaasti, miten kuvio alkaa hahmottua, ja reagoitava sen mukaan.
——————–
Teksti: Venla Hiidensalo, kuvat: Tomi Kontio
JULKAISTU KIRJAILIJA-LEHDESSÄ 1/2017
