kuva: Tomi Kontio
Ville Toro, kuva Tomi Kontio
Kirjailijalle eläkkeelle jääminen tarkoittaa harvoin työnteon lopettamista; suuri enemmistö kirjailijoista jatkaa työtään vielä pitkään eläkeiän saavutettuaan. Seuraavassa käydään läpi kirjailijan lakisääteisen eläkevakuuttamisen perusteet, tämänhetkiset puutteet sekä muistutetaan, miten asiaa voisi kehittää.
Kirjailijan lakisääteinen eläkevakuuttaminen on järjestetty kahden eri lain ja järjestelmän kautta: MYEL ja YEL. Ensimmäinen viittaa maatalousyrittäjien eläkelakiin, jonka piiriin kuuluvat myös tieteellistä tutkimusta tekevät tai taiteellista toimintaa harjoittavat apurahansaajat. MYEL-vakuutus tulee ottaa, mikäli apuraha on tarkoitettu vähintään neljän kuukauden työskentelyyn ja on vuotuiseksi työtuloksi muunnettuna vähintään 3980 euroa (2020). Vakuutuksen myöntää hakemuksesta Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela.
”MYEL-vakuutus tulee ottaa, mikäli apuraha on tarkoitettu vähintään neljän kuukauden työskentelyyn ja on vuotuiseksi työtuloksi muunnettuna vähintään 3980 euroa (2020).”
YEL viittaa yrittäjien eläkelakiin. Kyseisessä laissa yrittäjällä tarkoitetaan ”henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa”. YEL-vakuutus tulee ottaa, mikäli arvioitu työtulo on vähintään 7 958,99 euroa vuodessa (2020). Työtulon määrittäminen ei ole kirjailijan tai muun ammattitaiteilijan osalta kovin yksiselitteistä; se ei ole yhtä kuin tulot taiteellisesta työstä, vaan arvio henkilön työpanoksesta yrittäjänä. Eläketurvakeskuksen ohjeistuksen mukaan vakuuttamisvelvollisuus alkaa suuntaa antavasti silloin, kun ansiot kirjailijan työstä ovat noin 10 000 euroa vuodessa. Arvioinnissa ei oteta huomioon apurahoja, joihin liittyy MYEL:in mukainen vakuuttamisvelvollisuus. YEL-vakuutuksen voi ottaa mistä tahansa eläkevakuutusyhtiöstä.
”YEL-vakuutus tulee ottaa, mikäli arvioitu työtulo on vähintään 7 958,99 euroa vuodessa (2020). Työtulon määrittäminen ei ole ammattitaiteilijan osalta kovin yksiselitteistä.”
Eläkettä voidaan alkaa maksaa, kun henkilö saavuttaa yleisen vanhuuseläkeiän. Eläkeikä riippuu syntymävuodesta; esimerkiksi vuonna 1957 syntyneillä se on 63 vuotta ja 9 kuukautta. Eläkettä ei tarvitse hakea vielä eläkeiässä. Mikäli henkilö ei hae eläkettä ja jatkaa työntekoa, myös eläkkeen kertyminen jatkuu. Lisäksi eläkettä korotetaan 0,4 % jokaista lykättyä kuukautta kohden. Esimerkiksi vuonna 1957 syntyneillä eläkettä voi kertyä 68 vuoden ikään asti. Toisaalta vanhuuseläkkeen hakeminen ja myöntäminen ei vaikuta henkilön mahdollisuuteen jatkaa työntekoa. Esimerkiksi kirjailijalle tämä merkitsee vain sitä, ettei hän ole velvollinen ottamaan YEL- tai MYEL-vakuutusta, eikä hänelle vastaavasti kerry enää eläkettä.
Nykyinen ratkaisu, jossa samaa työpanosta vakuutetaan kahden eri järjestelmän kautta, on sekava ja epätarkoituksenmukainen. Osa tuloista jää vakuuttamisen ulkopuolelle eikä kerrytä eläkettä. Kirjailijaliiton yhtenä vaalikauden tavoitteena on, että ei-työsuhteisten ammattitaiteilijoiden, kuten kirjailijoiden, lakisääteinen eläkevakuuttaminen siirrettään kokonaan MYEL:in piiriin.
”Nykyinen ratkaisu, jossa samaa työpanosta vakuutetaan kahden eri järjestelmän kautta, on sekava ja epätarkoituksenmukainen.”
Edelleen on muistettava, että työskentelyapurahat ovat olleet lakisääteisen eläkevakuuttamisen piirissä vasta vuodesta 2009 lähtien. Suurelle osalle pitkän ja ansiokkaan työuran tehneistä ammattitaiteilijoista on kertynyt vain vähän, jos lainkaan työeläkettä. Tilannetta paikkaa osittain valtion ylimääräinen taiteilijaeläke, joka voidaan myöntää tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Taiteilijaeläkkeiden määrässä ei ole kuitenkaan huomioitu taiteilijakunnan kasvua eikä suurten ikäluokkien tuloa eläkeikään. Tällä hetkellä noin 90 % hakijoista jää ilman eläkettä. Kirjailijaliitto ja muut taiteilijajärjestöt ovat esittäneet, että taiteilijaeläkkeiden määrä tulisi nostaa kiireellisesti nykyisestä noin 60:stä vähintään sataan eläkkeeseen.
Ville Toro
Suomen Kirjailijaliiton lakimies
