”Kirjailijalla on valta luoda maailmoita, puuttua kohtaloihin, näyttää, miten elämässä menee tai voi mennä. Kirjailijalla on valta sanoa. Hienoa on myös oivaltaa se, että meillä kaikilla on käytössä samat sanat, jotka me kirjoitamme omaan järjestykseemme.”
Ystäväkirjassamme tavattavan Ritva Kokkolan tuotantoon kuuluu niin aikuisten romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja kuin novelli- ja runokokoelmia. Miten teokset konkreettisesti syntyvät ja mikä on parasta kirjailijan ammatissa?
Kuinka sinusta tuli kirjailija?
Kirjoittaminen oli koulussa mieliaineeni ja äidinkielenopettajani, kirjailija Aimo Moilanen kannusti. Kirjoittelin runoja, joita lähetin tuloksetta johonkin kilpailuun. Aloitin proosatekstejä, joissa oli liikaa yritystä. Kirjailijan ura ei aukea haaveilemalla ja kului vuosikausia, että ryhdyin kirjoittamaan tavoitteellisesti.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Kirjailijalla on valta luoda maailmoita, puuttua kohtaloihin, näyttää, miten elämässä menee tai voi mennä. Kirjailijalla on valta sanoa. Hienoa on myös oivaltaa se, että meillä kaikilla on käytössä samat sanat, jotka me kirjoitamme omaan järjestykseemme.
”Varsinainen kirjoitusvaihe on tiivis ja päivät pitkiä. Kun käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, alkaa tekstin työstäminen.”
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan ensin päässäni. Mietin alkuja ja loppuja, näen sivut silmissäni ja kun on aika, ryhdyn kirjoittamaan. Varsinainen kirjoitusvaihe on tiivis ja päivät pitkiä. Kun käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis, alkaa tekstin työstäminen. Korjaan, muutan, palaan takaisin, lisään ja poistan. Saatan myös kirjoittaa tekstin uudestaan sana sanalta. Tämä työstämisvaihe on mieluista.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Romaani Johanneksen puu tuntuu tärkeimmältä. Vaikea ja arkaluontoinen aihe askarrutti ja kiehtoi. Julkaisin muita teoksia ja palasin käsikirjoitukseen aina uudelleen. Kirjoitin romaania vuosikausia, muutin näkökulmaa ja aloitin taas alusta. Vaikka tarina ei liity mitenkään omaan elämääni, halusin kirjoittaa tarinaan kaiken sen rakkauden, mitä tunnen läheisiäni kohtaan.
”Äidinkieli on tärkein ja olen etuoikeutettu, kun minulla on lupa puhua sitä ja kirjoittaa sillä erilaisia tekstejä: runoja, romaaneja, lastenkirjoja.”
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Saksalainen Georg Sauerwein (1831–1904) sanoi sen, mitä tunnen: ”Ihmisen sielu asuu hänen kielessään ja jos hän menettää sen, hän menettää identiteettinsä.” Äidinkieli on tärkein ja olen etuoikeutettu, kun minulla on lupa puhua sitä ja kirjoittaa sillä erilaisia tekstejä: runoja, romaaneja, lastenkirjoja. Puolisoni on myös kirjailija, joten sanat, kirjoittaminen ja merkitykset ovat jokapäiväistä leipäämme ja hengitysilmaamme.
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Kirjailijaksi ei tulla haaveilemalla. Inspiraatio ei synny tyhjästä. Tartu aiheeseen ja kirjoita se omaksi. Vain sanoista syntyy lauseita ja virkkeitä ja vain lauseista ja virkkeistä syntyy sivuja. Muista myös, että äidinkieli on osattava ja kielioppisäännöt hallittava, jotta niitä voi rikkoa.
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
Pääni tyhjenee hyvin tuijottamalla televisiota, tosin kiihkeimmän kirjoitusprosessin aikana irtautuminen ei helposti onnistu silloinkaan, sillä mieli jatkaa kirjoittamista. Kun teos on kustantajalla, olen yleensä jonkin aikaa kirjoittamatta ja ihan irti.
Kolme rakasta – elämän tärkeimpiä teoksia
Seuraavien pienten suurten teosten lukeminen on jättänyt pysyvän jäljen. Ne ovat sivumääräänsä pitempiä ja sanojansa laajempia.
- Kristina Carlson: Maan ääreen
- Antti Hyry: Kotona
- Heidi Köngäs: Luvattu
