Miten teoksesi syntyvät? ”Kirjani syntyvät tunteen painolla. Ilman voimakasta oman kokemuksen tuntua niitä ei olisi olemassa.”
Ystäväkirjassamme tavattava Riitta Jalonen on kirjoittanut niin romaaneja kuin lastenkirjoja, kaikkineen yli kaksikymmentä teosta. Millainen on kirjailijan ammatti ja mitä kieli merkitsee kirjailijalle?
Kuinka sinusta tuli kirjailija?
Ensimmäisen kerran sanoin 9-vuotiaana, että isona minusta tulee kirjailija. Luin paljon ja olin ahkera kävijä kirjastossa. Kirjoittelin myös serkkuni kanssa yhteiseen vihkoon pieniä tarinoita. Sitten keksin, että minusta tulee runoilija ja aloin kirjoittaa runovihkoja. Harjoittelin runojen tekemistä pitkään. Vasta myöhemmin ja itseltänikin salaa, piilossa pään sisällä, kirjoitin proosaa ennen nukahtamista. Tämä vaihe tuli loppuun, kun 35-vuotiaana julkaisin esikoisteokseni Enkeliyöt.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Oma rauha jota on hyvä oppia varjelemaan.
”Kirjani syntyvät tunteen painolla. Ilman voimakasta oman kokemuksen tuntua niitä ei olisi olemassa.”
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Kirjani syntyvät tunteen painolla. Ilman voimakasta oman kokemuksen tuntua niitä ei olisi olemassa. Työpäiväni ei jaksotu selkeästi, vaan jokainen rakentuu omanlaisekseen kirjoitusvireen mukaan. Kaikkina päivinä pyrin kävelemään ulkona. Happi auttaa ajattelemaan, ja usein silloin syntyy kirjoitettavaa, kun on ikään kuin vapaalla.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Tähän kysymykseen on aika mahdoton vastata, koska minulle kirjani ovat kokonaisuus: toista ei olisi ilman edellistä, ja ne kaikki ovat itselle merkittäviä. Jos yritän vuosikymmenittäin: 90-luvulta Taudin syy on oma parantolakirjani, 2000-luvulta Tyttö ja naakkapuu -trilogia, jonka ensimmäistä osaa kypsyttelin kymmenkunta vuotta. 2010-luvulta romaani Kirkkaus, jossa minulle tuli läheiseksi uusiseelantilainen kirjailija Janet Frame.
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Kieli on kasvojen antamista piilossa oleville tunteille ja ajatuksille. Kirjoittaminen on näitten siirtämistä näkyville ja kirjoittajan elämän kannalta elintärkeää.
”Kieli on kasvojen antamista piilossa oleville tunteille ja ajatuksille.”
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Omaa haavettaan kannattaa kantaa ajasta ja paikasta toiseen, vaikka näyttäisi että tie ei aukea. Monipuolinen lukeminen on hyväksi, ja kirjoittamista pitää harjoitella paljon. Kehitys tapahtuu kirjoittamalla.
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
Työpäivät voivat olla hajanaisia. Usein ne saa kokoon kävelemällä, paitsi luovassa vaiheessa käveleminenkin on kirjoittamista. Rentoudun kuuntelemalla musiikkia ja voimistelemalla. Kesällä ehdoton ykkönen on selkäuinti luonnonvesissä.
Kolme rakasta – elämän tärkeimpiä teoksia
- Thomas Mann: Taikavuori, 1957, suomentaja Kai Kaila. Löysin kirjan Kinkomaan parantolan potilaskirjastosta. Olin 19-vuotias mennessäni parantolaan, ja tämä teos löysi heti paikkansa minussa.
- Birgitta Trotzig: Liejukuninkaan tytär, 1987, suomentaja Oili Suominen. Ihmeellinen kirja ja hieno suomennos!
- Sirkka Turkka: Runot 1973–2004. Jukka Koskelainen on kirjoittanut erinomaisen esipuheen tähän teokseen. Hän kirjoittaa mm. näin: ”Lukeminen muistuttaa antautumista luonnonvoimien valtaan.”
