Ammattina kirjailija: Marko Annala

Marko Annala, kuva Like Kustannus

”Hienointa on se, kuinka tyhjästä syntyy lopulta teos. Kuinka hatarat ajatelmat, pienet kudelmat muodostavat lopulta kokonaisuuden. Pidän yleisesti ottaen immateriaalin kanssa työskentelystä. En ole kätevä käsistäni, mutta olen hyvä nyhjäämään tyhjästä.”

Ystäväkirjassamme tavattava Marko Annala on julkaissut kolme romaania. Miten teokset konkreettisesti syntyvät, ja mikä teoksista on hänelle henkilökohtaisesti merkittävin?

Kuinka sinusta tuli kirjailija?

Sattuman kautta. Olin kirjoittanut lyriikkaa Mokoma-yhtyeelle jo kaksi vuosikymmentä sekä lisäksi kehittänyt kirjoitustaitoa yhteemme keikkapäiväkirjoja ja satunnaisia kolumneja musiikkilehtiin rustaamalla, mutta pidemmästä proosasta minulla ei ollut kokemusta. Like kustannuksen edustaja lähestyi minua kysyen olinko ajatellut minusta kirjoitettavan elämäkertaa. Vastasin rehellisesti, etten ole, mutta päädyin lopulta lähettämään Likelle yhden luvun näytteeksi ja vastauspostista löytyi sopimusluonnos. Aloitin siis urani kirjoittamalla itsestäni. Esikoisteokseni Värityskirja on autofiktio, sillä halusin teokseen selkeästi kaunokirjallisen otteen. Lisäksi tein kustantajalle selväksi, että kirjoittamiseni tulisi jatkumaan puhtaan fiktion parissa.

Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?

Hienointa on se, kuinka tyhjästä syntyy lopulta teos. Kuinka hatarat ajatelmat, pienet kudelmat muodostavat lopulta kokonaisuuden. Pidän yleisesti ottaen immateriaalin kanssa työskentelystä. En ole kätevä käsistäni, mutta olen hyvä nyhjäämään tyhjästä.

”Hienointa on se, kuinka tyhjästä syntyy lopulta teos. Kuinka hatarat ajatelmat, pienet kudelmat muodostavat lopulta kokonaisuuden.”

Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?

Työstän tällä hetkellä neljättä romaaniani, enkä vielä ole löytänyt toisteisia keinoja saattaa teosta kasaan. En kirjoita joka päivä, sillä teen myös musiikkia työkseni ja vietän paljon aikaa lasteni kanssa. Saatan kirjoittaa jonain päivänä vain lauseen kaksi, jonain toisena päivänä valmistuu useita arkkeja. Vaimoni kirjoittaa myös, ja meillä on työhuone, jossa työskentelemme vuorollamme. Kirjoitan kuitenkin tarvittaessa kaikkialla; tekstiä on syntynyt kotona, kahviloissa ja jopa junassa ja keikkabussissa.

Kirjoitan vasta kun tiedän mitä kirjoitan. Teos on hyvin pitkälti valmis päässäni ennen kuin alan kirjoittamaan. Siinä prosessissa tulee toki lisää oivalluksia, tarina syvenee, pieniä sivupolkujakin syntyy, mutta päälinjalta en enää kirjoittaessa poikkea.

Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?

Se on tietenkin se työn alla oleva. Mutta koska se on tylsä vastaus, niin vastaan että toinen teokseni Paasto. Vaikka ensimmäinen teokseni päähenkilö oli lähestulkoon yhtä kuin minä, koen silti merkittävimmäksi kokemukseksi kirjailijana sen, että sain puristettua itsestäni fiktiivisen teoksen. Se opetti minulle kirjailijan työstä eniten. Ymmärsin Paaston myötä millaisen määrän itsekuria tämä työ vaatii.

”Kirjoitan vasta kun tiedän mitä kirjoitan. Teos on hyvin pitkälti valmis päässäni ennen kuin alan kirjoittamaan.”

Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?

Olen kaiken taiteen suhteen sisältökeskeinen. Minua ei voi artisti lumota hyvällä laulannalla ja soitannalla, elokuvantekijä upeilla erikoistehosteilla tai kirjailija korulauseilla. Jos laulu tai tarina ei ole hyvä, en innostu muodosta. Keskityn kirjoittaessa tarinaan ja hahmojen uskottavuuteen. Hahmot heräävät henkiin oikean kielen kautta. Kaunis lause ei sovi joka kertojalle. Kieli saa olla kaunista, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Hahmon persoona ratkaisee kuinka kirjoitan.

Kieli, olipa kysymyksessä sitten kommunikointi, itsetutkiskelu tai luova kirjoittaminen, on ainut osa-alue elämässäni, jossa koen olevani lahjakas. Laulajana olen parhaana päivänä ihan okei, säveltäjänä okei plus, mutta sanoittajana ja kirjailijana koen saaneeni myös jotain syntymälahjana. Olen siitä syvästi kiitollinen.

Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?

Kirjoittamaan kannattaa ryhtyä vaikka edessä ei häämöttäisikään ammatti, harrastuksenakin kirjoittaminen on antoisaa. Itsekuria täytyy olla paljon, jos mielii saada teoksen valmiiksi. Kannattaa tehdä työsuunnitelma, miettiä riittääkö tarinassa ainekset romaanimittaan vai olisiko se kenties novellina toimivampi. Suunnitella kirjan kohtauksia, miettiä montako lukua kirjaan tulee ja mitä missäkin luvussa tapahtuu. Kirjan jakaminen mielessään kahteen tai kolmeen osaan voi myös auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa. Ei pidä säikähtää alun hitautta, sillä alussa opitaan kertojan ääni ja se voi viedä kauan aikaa. Mieti tarkkaan millaista kieltä hahmosi käyttävät, kuinka he ajattelevat ja mitä he tuntevat eri tilanteiden äärellä.

”Mieti tarkkaan millaista kieltä hahmosi käyttävät, kuinka he ajattelevat ja mitä he tuntevat eri tilanteiden äärellä.”

Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?

Jos olen oikeasti käyttänyt kokonaisen työpäivän kirjoittamiseen, tunnen luultavasti jopa fyysisesti pään kuumentuneen. Lähden mielelläni kirjoittamisen jälkeen kävelylle. En etäännytä kuitenkaan tarkoituksella itseäni käsikirjoituksesta, sillä haluan elää valmistelemani teoksen maailmaa niin kauan kunnes käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis. Kirjojen välillä otan etäisyyttä kunnolla, ainakin kuukausia, mutta en säikähtäisi vuodenkaan hiljaiseloa, sillä en halua sännätä kirjoittamaan uutta, ennen kuin saan karistettua vanhan teoksen äänen päästäni.

Elän perheenisän elämää, joten kirjoittamisesta minut irrottaa päivittäin tehokkaasti lasten harrastuksiin saattaminen, heidän kanssaan musisointi ja pelaaminen, läksyjen teko sekä tavalliset kodin askareet. Elämäni antoisin tehtävä on isän tehtävä.

Kolme rakasta elämän tärkeimpiä teoksia

  • Umbero Eco: Ruusun nimi. Ainut lukemani dekkari. Eikä tämä taida useimpien mielestä edes olla dekkari. On näyttänyt minulle sen, että mikä hyvänsä kirjailijaa kiinnostaakaan, voi kiinnostaa myös lukijaa, jos kirjoittaa taiten.
  • Daniil Harms: Sattumia. Novellikokoelma opetti minulle, että kieli voi samalla olla leikkisää ja kuolemanvakavaa. Kirjailija menehtyi teostensa vuoksi Stalinin vainoissa.
  • Art Spiegelman: Maus 1 ja 2. Juutalaisvainoja käsittelevä sarjakuvaromaani on saanut ainoana sarjakuvana arvostetun Pulitzer -palkinnon. Mikäli haluaa ymmärtää kuinka moninaiset ovat sarjakuvan keinot liikutella tunteita, on syytä lukea Maus.